Mistä mahtaa löytyä tämän hetken onni?

Olen koko kevään valitellut ystävilleni, että kuinka "loma tekisi hyvää" ja kuinka "pitäisi levätä ja nauttia elämästä" ja kuinka "sitä sun tätä". Loppujen lopuksi se rentoutuminen on niin tilanteesta ja ihmisestä riippuvaa. Itselleni rentoutuminen on sitä, että vetäisen verkkarit korviin ja istun ulkona katsomassa honkia tai rupattelen ystävien kanssa. Yleensä mun on päästävä kotoa pois, jotta rentoutuminen olisi oikeasti rentoutumista enkä jäisi pohtimaan, miksi mun parvekekukat ovat taas viikon leirin jälkeen nuutuneita ja suurin osa kuihtuneet pois tai että miksi en jaksa tiskata. 

Puistokävelyllä poikettiin laiturille ottamaan aurinkoa (ja koska mua lapsetti, huljuttelin jalkoja vedessä)

Monille rentoutuminen on liikkumista yksin tai yhdessä muiden kanssa luonnossa, saleilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Salit eivät ole mun juttu, mutta arvostan kyllä niitä, joille se sopii. Täytyisi varmaan itse hankkia jonkinsortin jumppanauha ja/tai kahvakuula, jotta voisi kotona tai reissuissa harjoitella. Siinä on tavallaan elämäntavasta kyse, että ehtii urheilla ja järjestää itselleen siihen aikaa. Leireillä ollessa sen urheiluajan järjestäminen on hyvin vaikeaa, koska se liikkuminen on yleensä pois nukkumisesta - ja mielummin nukun jaksaakseni. Onneksi syksyllä on taas helpompaa. Huomasin myös tässä taannoin, että esim. käden lihaksia voi treenata ihan vaikkapa kuminauhan kanssa venyttelemällä sitä jonkin aikaa. Osaisipa sitä itsekin olla vähän luovempi kuntoiluasioissa. 

Lueskelin blogini läpi tässä taannoin ja huomasin, että näistä kaikista kuvista ja teksteistä näkyy se, kuinka mun ympäristö voi hyvin. Aina tietenkin voisi järjestää enemmän aikaa ystäville tai kerrankin opetella ottamaan se puhelin käteen ja soittamaan kauempana asuville. Mulle on aina ollut hyvin vaikeaa soitella kenellekään, koska on vain jotenkin helpompi tavata face-to-face. Ja kun tekee henkisesti kuormittavaa työtä, jossa lapsista lähtöisin oleva meteli on alituiseen korvia raastava, sitä on alkanut arvostaa vieläkin enemmän omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ja mikä tärkeintä, mua saa kyllä herätellä kaikissa asioissa, jos vaikuttaa että olen jäänyt liikaa tuijottelemaan niitä honkia verkkareissani. 

Iltapiknik järvenpääläisten kanssa

Mutta miksi oi miksi se tästä hetkestä nauttiminen on niin vaikeaa? Miksi ei osaa olla huolehtimatta ja miettimättä menneitä/tulevia? Miksi oi miksi? Tarvitsisin pienen kopautuksen. Sellaisen, ettei tarvitsisi ajatella niin paljon kaikkea turhaa, koska kaikki on kuitenkin älyttömän hyvin. Pöhpuh, oonpas vaan aika pöljäke näissä elämän perusasioissa.

Tärkein paikka koko maailmassa

Sinä viikonloppuna, kun varoin tahraamasta käsiäni valkoiseen maaliin, olin myös salaa helpottunut siitä, että sai hetken hengähtää. Mökkeily on ollut mulle aina kantava voimavara, jossa saan ladattua akkuja täyteen, vaikka tilanne olisi töissä tai muussa elämässä mikä tahansa. Rankan kevään ja kesän jäljet näkyvät monella tavalla sekä ulko- että sisäpuolelta - ja niiden hoitamiseen ei auta mikään muu kuin luonto, hiljaisuus ja rauha olla tekemättä mitään sen kummempaa. Se, että saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja missä haluaa, on tärkeintä. Ja yhden viikonlopun kokemuksesta voin kertoa, että maalaus oli melkoista mielen-lepuutus-puuhastelua. Sen aivottomampaa pikkuhommaa ei olekaan. 

Freessi mutta väsynyt maalari

 Nyt on myös kokeiltu hedelmä nimeltä Galia... Kun sen lausuu oikein nopeasti niin...

 Juhannusta edeltävällä viikolla juhannusruusu kukki jo taidokkaasti :)

Aamuauringon heijastukset

Valokuvaus auttaa mua ymmärtämään myös sen, kuinka onnellinen ihminen voi ollakaan ihan vain katselemalla ympärilleen. Valokuvatessa ihminen oppii näkemään arjen tavalliset asiat monista eri näkökulmista ja perspekteistä. Toinen voimauttava asia mun elämässä on valo. Olen kuvitellut olevani aina syksy-kevät -ihminen, mutta alan kallistua pikkuhiljaa kesän puolelle. Valo tekee ihmiselle todella hyvää - etenkin jos on taipuvainen pimeyden aiheuttamaan masennukseen tai muutoin vain herkkä tunneihminen. Ennen kuin alkaa mennä liian syvälliseksi, niin lopetan valosta puhumisen ja totean loppuun, että odotan kunnon lomaa ihan älyttömän paljon.

Remppahommia!

Mun visiot unelma-aitasta alkoivat toteutua kesäkuun puolen välin tienoilla, kun seinämaali oli vihdoin ostettu. Toivoin aittaan lisää valoisuutta ja sitä kautta puhtautta. Halusin myös eroon ylimääräisistä tilpehööreistä ja romuista. Maalausurakka alkoi siten, että kannettiin ensin kaikki huonekalut sänkyjä myöten jomppaan (lue: pihalle) ja imuroitiin lattia. Seinille jäi vaaleampia kohtia, kun taulut poistettiin. Suursiivous oli jo siis tarpeen muutoinkin.

ENNEN:

Totta puhuen en ole elämäni aikana ehtinyt liiemmin maalata laajoja pintoja, ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Tela ei meinannut loksahtaa paikoilleen millään ilveellä ja koko hommaan rankkuus tuli yllätyksenä. Aloitettuani yhden seinän telan kanssa siirryin pian maalaamaan yksityiskohtia pienimmällä pensselillä, mitä mökiltä löytyi. Pieni tuhertaminen tuntui olevan enemmän mun juttu ja kärsivällisyys riitti siihen erinomaisesti. 

Katon maalaaminen oli kaikista vaikeinta, ja hoidin sen alusta loppuun yksin. Horjuin katonrajassa huterilla A-tikkailla ja niskat oli taittua kurkottelusta. (Edellisenä päivänä hieroja oli todennut mun olevan ihan juntturassa päästä varpaisiin, hups). Lisäksi tikkaat olivat niin korkealla (3m?), että tullessani oikealla jalalla alas polvi oli viikon kipeä sen jälkeen. Etenkin istuminen kipeyttää polven.

JÄLKEEN:

Lopputulos oli täydellinen ja oli niin mukava heräillä seuraavana aamuna valoisaan tunnelmaan. Koristetyynyt odottavat vielä kaveriksi kahta turkoosia pikkutyynyä, mutta niidenkin aika vielä koittaa. Maalaamisen lopputulos voitti ehdottomasti kaiken koetun tuskan maalausvaiheen aikana. Yhteen puoliskoon aitasta meni kaksi päivää: lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään. Sunnuntaina tajusin ottaa rauhallisesti ja suurinpiirtein jokaisen pensselinvedon jälkeen pidin kahvitauon pihalla. Ei hullumpaa.

PS. Kannattaa pysyä kuulolla, koska päivittelen ihan näinä päivinä mun reilun parin viikon elämiset tänne :)

Päivä Picassona

Mun mielessä on pitkään pyörinyt meidän mökin aitan tuunaus ja siistiksi laittaminen. Myöhemmin selviää, minkälaisia vaiheita siihen kuuluu, mutta voin tunnustaa, että ensitöikseni olen vähän tilaillut kotopuolelta maaleja. Koska en voi olla mökillä koko aikaa toteuttamassa suunnitelmia, niin keksin vähän kotihommia. 

 Yksinkertaisetkin jutut näyttävät yllättävän hyviltä

Idea maalaukseen tuli aika helposti. En halunnut tällä kertaa tehdä minkäänlaista merimaisemaa (mikä olisi tosin ollut hieno, mutta melko haastavakin), niin päädyin varmaan, abstraktiin ratkaisuun nimeltä suolamaalaus. Mulla oli kotona monenlaisia maaleja, joita kokeilin ensin pienemmille monimenetelmäpapereille. Jossakin vaiheessa mun ympärillä oli niin paljon maalauksia, että tajusin olevani piiritetty. 

Suolamaalauksen tekeminen on helppoa (vinkvink myös lapsille!). Ensin kastelin vesiväripaperin vedellä. Sen jälkeen voi maalata vesiväreillä tai muilla vesiliukenevilla väreillä (akryyli- tai kasvovärit käyvät yhtä hyvin) taustaa. Itse käytin kasvovärejä ja halpisvärejä Ikeasta. Taustan maalaamisen jälkeen riporttelin karkeaa merisuolaa ympäri paperia, pikkusysäyksin. Piti vähän ensin katsoa, mihin ne suolarakeet sopivat. Sen jälkeen maalasin suolarakeita (luit oikein, siitä niiden päältä) ja vähän myös niiden ympäriltä. Vähän oman maun mukaan. Jotta väri leviäisi ja suola toimisi odotetulla tavalla, puristin talouspaperilla vähän vettä haluamani kohdan päälle. 

 Taustan alkua

 Valmis versio (osittain meidän ruokapöydän päällä). Todellinen väri on hieman vaaleampi.

Lopputulos oli odotettu, mutta pitänee vielä funtsailla, että sopiiko se aitan lopulliseen sisustukseen kuitenkaan. Ehkä taustavärin olisi pitänyt olla sininen. Jokatapauksessa taulupohjana käytin isoa canvas-taulua, joka on 60x75cm. Ostin pohjan alkuvuodesta, ja suoraansanoen se oli tosi arvokas. Värien kuivumiseen kului yön verran aikaa. Aion rapsutella irtoavat suolat pois ennen ripustamista ja päättää vasta sitten, jääkö siihen suolahippuja vai ei. Riippunee sitten kokonaisuudesta. 

Oli kiva taiteilla pitkästä aikaa ja tämän terapeuttisempaa tuskin on olemassakaan (musiikin tai urheilun lisäksi). Ja mikä varmasti naisia kiinnostaa, niin käsistä tuli suolalla leikkimisen jälkeen erittäin pehmeät ja sileät...

Kotkan kauniit puistot

En tiedä, olenko aiemmin hehkuttanut, mutta Kotkassa on Suomen kauneimmat puistot (ovat voittaneet lukuisia puistopalkintoja - tai ainakin Kotkan kaupungin puistosuunnittelija on). Viikonloppuisen Säveljuhlan jälkeen kävin kävelemässä Isopuiston laidalla, mikä sijaitsee Kotkan keskustassa. Se näytti houkuttelevan vihreältä ja kukat olivat loistossaan. 

 Velivenäläiset olivat myös löytäneet kyseisen puiston (Kotka on suosittu matkailukohde itänaapureille)

Luonnosta nauttiminen on ilmaista ja tekee hyvää monella tavalla. Mulla on heinäkuussa loma ja aion silloin ottaa kaiken ilon irti luonnosta, maisemista ja kesästä. Pidetään peukkuja, että aurinko paistaa läpi kesän!

Kotkan säveljuhlat 2013

Keväällä isäni pyysi minua tulemaan auttamaan säveljuhlissa, jossa hän oli tapahtumavastaavana. Kokonaisuudessaan Kotkan säveljuhla 2013 kesti kaksi päivää eli viikonlopun verran ja sisälsi erilaisia kuorolauluesityksiä. Säveljuhla järjestettiin Suomen työväen musiikkiliiton Karjalan piirijärjestön 90-vuotisjuhlien kunniaksi. Ensimmäisen kerran kyseiset karkelot järjestettiin juuri Kotkassa (jos olen väärässä, joku korjatkoon).  

Mun toimenkuvaan kuului vastaanottaa kuoroja ympäri Suomea. Kuoroja oli n. 20kpl ja kauimmaiset olivat matkustaneet esim. Raumalta tai Jyväskylästä. Jaettiin kuoroille heidän tilaamiaan t-paitoja, pinssejä ja Kotkan kaupungin matkailuesitteitä. Samalla tehtiin vähän t-paita -kauppaa ja höpöteltiin niitä näitä. 

 Noh, hehkeenä tai ei, mutta sain t-paidan ja pinssin omaksi ;)

Päivä oli pitkä. Olimme vastaanotto/infopaikalla jo aamukahdeksalta. Aika kului järjestellessä ja pohtiessa, että miten homma saataisiin toimimaan jouhevasti. Talkoolaisia oli yllättävän vähän, vaikka esim. meidän isän kuorossa on n. 30 laulajaa. Laatu kuitenkin korvasi määrän ja ei kyseisen tiskin taakse olisi montaa häärääjää enää mahtunutkaan lisää. Puolilta päivin kävin katsomassa Säveljuhlien avajaiset, jotka pidettiin Kotkan keskustorilla. Aluksi oli puheita ja sen jälkeen kuorot lauloivat muutaman laulun. Lopuksi laulaa lurautettiin yhteislauluna Kotkan ruusu (yhteislaulut ovat parhautta!). Miettikää, miten vaikeaa on laulaa monen eripaikkakunnilta tulevien kuorojen voimin yhdessä, kun lauluja ei ole harjoiteltu yhteen eikä suurin osa kuule toisten lauluista mitään. Vaikeaahan se. 

Oma lauantaipäiväni loppui neljän pintaan lähtiessäni kotiin. Juhlat jatkuivat kuitenkin vielä pitkälle sunnuntaihin. Oli hauskaa rupatella laulumiesten kanssa niitä näitä. Osa niistä oli tuntenut mun isoisänkin. Tavallaan siitä tulee aina vähän kateellinen olo. Tuli kuitenkin hyvä mieli siitä, että sai auttaa näissä kyseisissä juhlissa, vaikkakaan en itse paljonkaan hyötynyt niistä. Ei aina tarvitsekaan. Lauantai meni nopeasti, kun sain rupatella satojen musiikinystävien kanssa ja katsella heidän intoaan kuorolaulua kohtaan. 

Innolla odotan taas sitä hetkeä, kun joskus vielä itsekin pääsee laulamaan ihan oikeassa kuorossa. Ehkä joskus vielä.

Onks pakko ite opetella, jos avopuoliso osaa jo?

Tilasin Ellokselta valkoisia pitsiunelmia koristamaan mökin aittaa - ja siinä samalla postimyyntikuvastosta silmiini sattui smoothie-kone. Mökin aitasta ja sen tuunailusta kerron myöhemmin, mutta tällä kertaa kyse on tästä smoothie-jutusta. Smoothie on kotoisin Amerikasta (yllätys yllätys) ja se on nestemäinen juoma, joka yleensä sisältää marjoja, hedelmiä, kasviksia tai vihanneksia. Marjaisat ovat mun mielestä parhaita, mutta tietyssä olotilassa (lue: pakko saada smoothie eikä marjoja ole) myös porkkana-smoothie on ihan jees. 

Smoothie-kone saapui kotiimme hehtaarilaatikossa, joka oli/on meidän sohvan kokoinen. Se sisälsi niitä aittavällyjä, pari kesävaatetta ja smoothie-härvelin. P oli loppujen lopuksi enempi innoissaan kyseisestä laitteesta kuin minä. Eikä kulunut montaakaan minuuttia, kun P oli jo lukenut käyttöohjeen ja alkoi kinuta ensimmäistä mukillista. Eikä se kinunnut yhtä tai kahta kertaa vaan monta. Tuo muki ei ole kovin pieni (ainakin 0,5l). Annoin periksi ja juomingin jälkeen tuli vähän paha olo, koska puoli litraa mansikka-maito-tomusokeri -juttua on aika tujua. Tulin siihen tulokseen, että tykkään smoothiesta, joka sisältää marjoja ja joka on kylmää. Jäisistä mansikoista saa taivaallisen kylmäjuoman...

Asutan meidän kotia tällä hetkellä yksin enkä ole vieläkään oikein uskaltanut vilkaistakaan sen koneen suuntaan. Kai se on vähän pelottava laite. Uusi laite, joka vaatisi vähän ponnisteluja, jotta ymmärtäisi miten se toimii ja mitkä kaikki osat siihen pitää laittaa käynnistyäkseen. En osaa enkä jaksaisi opetella. Ehkä tämä on vähän saman sortin dilemma kuin se, että P:n mielestä lahjojen ulkomuotoon ei tarvitsisi nähdä niin paljon vaivaa kuin mitä minä näen. Mun mielestä on tärkeää, että lahjaa on ajateltu, kun taas toiselle on tärkeää saada koko ajan herkkusmoothieita. Luulenpa, että näiden elämää suurempien asioiden kanssa täällä painiskellaan vielä pitkään...

Viikonlopun käristyskelit - enkä puhu nyt poronkäristyksestä

Kesällä aurinko ja rantapuisto ovat houkuttelivia ja sinne voisi mennä vaikka joka päivä ihan vain loikoilemaan. Viikonloppuna oli niin täydellinen sää aamusta iltaan, että sunnuntaiaamuna pakkasin kapsäkkini ja menin ystävän kanssa puistoon. 

Mulla oli mukana kaikkea kahdesta vesipullosta tuohon jo niin-kuuluisaan-shinyshine-aurinkorasvaan. Olin jo kotona hölvännyt naaman ja kaikki kriittiset ruumiinosat aurinkorasvalla, joten olin hetken laittamatta lisää. Jossain on sanottu, että tunnin välein on hyvä lisätä aurinkorasvaa, mutta liekö totta vai riippuuko ihan ihosta? 

Siinä sitten köllöteltiin kolme tuntia: luettiin lehtiä, kuunneltiin Cheekin ja Jukka Pojan uutta biisiä ja välillä ehkä vähän torkahdettiinkin. Ennen kaikkea nautiskeltiin vapaapäivästä ja siitä, että kesä tekee hyvää mielelle. On muuten vaikeaa ottaa aurinkoa ja yrittää olla palamatta. Mulla on sen verran herkkä ja vaalea iho (esim. P:tä kaksi kertaa vaaleampi), että sen käristäminen ei paljoa vaadi. 

Sen takia olen haalinut aurinkovoiteita ja After sun -voiteita useammat varuiksi. Ja aurinkovoidetta laitan joka päivä heti aamusta ennen töihin lähtöä, jotta olisi edes jonkinlaista suojaa. Myös pukeutuminen helteellä on mielestäni vaikeaa, koska pitäisi kuitenkin olla edustava lasten ja perheiden edessä, mutta myös ajatella omaa jaksamista. Työhöni kuuluu ulkoilua - joinakin päivinä jopa 3h - joten siltä ei voi välttyä. Enkä sitten ulkona haluaisi olla ihan pitkähihaisissakaan, kun on niin kuuma. Probleemia. Pitäisi varmaan vaan sitten palovammojen välttämiseksi laittaa parin sentin kerros aurinkorasvaa, tunnin välein. Tuleepi aika kalliiksi. 

Ihmisiä oli paljon liikkeellä

Rantapuistosta kotiin päästyäni totuus alkoi valkenemaan - tai pikemminkin punoittamaan. Masu ja selkä olivat kirkkaanpunaiset kaikesta rasvaamisesta huolimatta. P haki mulle kaupasta vielä yhden putelin After sun -voidetta, koska punoitus oli niin kamala. Voi olla, että ihan vähään aikaan ei taas tarvitse aurinkoa ottaa...