Istuin äsken tietokoneen ääreen ja kävin läpi heinäkuussa ottamiani kuvia (ns. lomakuvia). Niitä oli vajaa tuhat ja ne kaikki toivat mieleeni lähinnä ihanan tunteen siitä, että lomalla saa heittäytyä seikkailuihin ja iloita ympärillä olevista asioista saanamaisella otteella.
On monta tarinaa kerrottavaksi ja tämän yhden ajankohta sijoittuu heinäkuun toiselle viikolle, kun kidnapattiin äiti takapenkille ja hurauteltiin halki kauniin kesä-Suomen kohti Mustasaarta. Kesäni on ollut pitkälti autossa istumista, mutta tuon automatkan muistan erityisen hyvin. Äiti hölpötteli koko matkan siitä, kuinka kivaa hänellä on ja kuinka tuo ja tuo peltotilkkujen meri miellyttää hänen silmäänsä. Oli kuulemma useita eri sävyjä...
Tulen välillä pohtineeksi, että kuinka paljon minussa oikein on äitin piirteitä? Ihastelenkohan minäkin jokaisen peltotilkun ja pilven repaleen? Jos teen, niin en vielä ainakaan tunnusta. Sen voin kuitenkin tunnustaa, että rakastan jokaista meri- ja järvimaisemaa.
Ympäri Suomea reissanneet mokkapalat....... (Mustasaari-Järvenpää-Mustasaari :D )
Lomaani kuului - ei enempää eikä vähempää - kanajuttuja. Anoppi oli hankkinut itselleen kanoja, joita seuraillessa päivät kuluivat joutuisasti. P:n sisar ja tämän miesystävä olivat tehneet kanakopin näitä munivia pikkulemmikkejä varten.
Tuosta vas. puoleisesta luukusta saattoi käydä kurkkaamassa, josko kana olisi muninut...
Kanojen sapuskaa :)
Mainitsin aikaisemmin, että nautin kesäisistä seikkailuista ja yksi niistä vei meidät Alahärmän PowerParkkiin. En voi sanoa olevani enää kovin nuori hurjimpiin laitteisiin, joten niihin en mennyt ja keskityin lähinnä alle 10-vuotiaiden Safarijeeppi-junaan sekä maailmanpyörään. Voisi melkeinpä sanoa, että jäätelökoju oli Safarijeeppi-junan tasolla vauhdin huumassa.
Huvipuiston ehdoton lempipaikka oli Röllilaakso! Siellä oli jukuliuta röllimetsän pikkutönöjä ja asumuksia. Ja tapasin siellä myös itse Röllin! Vaikutti aika hiljaiselta, mutta otti kuitenkin kainaloon kuvia varten (älkää kysykö miksei täällä ole niitä kyseisiä kuvia). Oli jännittävää. Yleensä en jännitä ihmisten tapaamista tai lähelläoloa, mutta Rölli tuntui tosi jännittävältä... Onko Rölli pelkästään rölli vai nuhruinen ihmis-otus vai mikä?
Kuten arvata saattaa, niin tuohon en mennyt....
...mutta tähän menin ja oli hurjinta ikinä :S
Suoraansanoen PowerParkin vuoristorata ylittää hurjuudessaan Linnanmäen vastaavan mennen tullen. En ole kiljunut ehkä koskaan niin paljon ja niin aidosti - pelkästä pelosta. Äkkijyrkästi ylös, äkkijyrkästi alas, sukellus, taas ylös, ritiräti, äkkijyrkästi ylös, jyrkkä kaarre jne. Miten ihmeessä mikään puinen nauloilla kyherretty rakennelma voi kestää sellaista? Hui! Ja minä kun luulin, etten pelkää vuoristoratoja...
Lenkkimaisemia
Läntisintä Mustasaarta
Minusta tuntuu, että olen salaa vähän rakastunut näihin maisemiin. Mikään ei tietenkään vedä vertoja omille tutuille merimaisemille synnyinseudulla (ei mikään!), mutta kyllä sitä vaan voisi kuvitella hankkivansa vaikkapa huvilan tällaisilta aluieilta. Huom. Länsi-Suomessa ihmisillä on huviloita, kun vastaavasti Itä-Suomen ihmisillä on mökkejä.
Rantakivikossa kasvoi punaviinimarjoja ja luonnonvaraista tyrniä
Teleks - Tyttö joka katsoo merelle
Kesästä ja lomasta ei tunnu puuttuvan mitään, kun sen saa viettää rakkaimpiensa kanssa. Siihen päälle vielä hyvä ruoka, aikaa nukkua riittävästi sekä auringonvalo ja merimaisemat - puhumattakaan vanhasta kunnon oksetusolosta huvipuistojen Mustekalan jälkeen. Näitä hetkiä on hyvä muistella marraskuun koittaessa.
PS. Mustekala oli oikeasti liikaa. En suosittele.
