... ja luonto on puhjennut kukkaan, kun alkaa tää tie yhteinen.

Heinäkuun alussa tehtiin kesäteatterimatka työväenyhdistyksen kanssa. Olen ollut paljon mukana heidän retkillään (lähes kaikilla teatterimatkoilla jo monen vuoden ajan, Tallinnan matkoilla yms) ja kuulun vähän niin kuin porukkaan, vaikka keski-ikä on 65+... Matkattiin bussilla päivällä Lappeenrantaan, jossa meitä odotti seisovapöytä herkkuineen. 

Lounaan päälle kävin tekemässä pienen tutkimusretken satamatorille. Pidän Lappeenrannasta. Pienestä pitäen teimme kesäretkiä hiekkalinnoille ja neulamuikku-kojuille. Sittemmin asuin harjoittelun ajan pari kuukautta Lappeenrannan kupeessa Taipalsaaressa, jolloin tuli vierailtua kämppiksen kanssa myös Lappeerannassa shoppailemassa ja kiertämässä katuja.  

Koirien baari sisälsi pylvääseen kiinnitetyn juomakupin. Ei mikään menomesta siis, mutta ehkä ihan mukava ja vilpoinen karvaiselle matkustajalle. Ruuhkaa ei ollut, joten sinne vaan kaikki turrit ja niiden ystävät!

 Tämä hauva taisi jo kuulla koirabaarin kutsun, kun noin kipittää?

Niin, eläkeläismatka...

Olin ensimmäistä kertaa Lappeenrannan kesäteatterissa. Esitys oli musikaali Olavi Virran elämästä. Laulajat olivat upeita ja jos voi sanoa, niin tanssijat ja tanssijatteret vielä upeampia. Musiikki oli loistavaa ja tanssi monipuolista. Esityksen aikana aurinko alkoi paistaa ja lämmitti mukavasti. Oli kiva reissu ja päivä meni nopeasti. 

Kotkan säveljuhlat 2013

Keväällä isäni pyysi minua tulemaan auttamaan säveljuhlissa, jossa hän oli tapahtumavastaavana. Kokonaisuudessaan Kotkan säveljuhla 2013 kesti kaksi päivää eli viikonlopun verran ja sisälsi erilaisia kuorolauluesityksiä. Säveljuhla järjestettiin Suomen työväen musiikkiliiton Karjalan piirijärjestön 90-vuotisjuhlien kunniaksi. Ensimmäisen kerran kyseiset karkelot järjestettiin juuri Kotkassa (jos olen väärässä, joku korjatkoon).  

Mun toimenkuvaan kuului vastaanottaa kuoroja ympäri Suomea. Kuoroja oli n. 20kpl ja kauimmaiset olivat matkustaneet esim. Raumalta tai Jyväskylästä. Jaettiin kuoroille heidän tilaamiaan t-paitoja, pinssejä ja Kotkan kaupungin matkailuesitteitä. Samalla tehtiin vähän t-paita -kauppaa ja höpöteltiin niitä näitä. 

 Noh, hehkeenä tai ei, mutta sain t-paidan ja pinssin omaksi ;)

Päivä oli pitkä. Olimme vastaanotto/infopaikalla jo aamukahdeksalta. Aika kului järjestellessä ja pohtiessa, että miten homma saataisiin toimimaan jouhevasti. Talkoolaisia oli yllättävän vähän, vaikka esim. meidän isän kuorossa on n. 30 laulajaa. Laatu kuitenkin korvasi määrän ja ei kyseisen tiskin taakse olisi montaa häärääjää enää mahtunutkaan lisää. Puolilta päivin kävin katsomassa Säveljuhlien avajaiset, jotka pidettiin Kotkan keskustorilla. Aluksi oli puheita ja sen jälkeen kuorot lauloivat muutaman laulun. Lopuksi laulaa lurautettiin yhteislauluna Kotkan ruusu (yhteislaulut ovat parhautta!). Miettikää, miten vaikeaa on laulaa monen eripaikkakunnilta tulevien kuorojen voimin yhdessä, kun lauluja ei ole harjoiteltu yhteen eikä suurin osa kuule toisten lauluista mitään. Vaikeaahan se. 

Oma lauantaipäiväni loppui neljän pintaan lähtiessäni kotiin. Juhlat jatkuivat kuitenkin vielä pitkälle sunnuntaihin. Oli hauskaa rupatella laulumiesten kanssa niitä näitä. Osa niistä oli tuntenut mun isoisänkin. Tavallaan siitä tulee aina vähän kateellinen olo. Tuli kuitenkin hyvä mieli siitä, että sai auttaa näissä kyseisissä juhlissa, vaikkakaan en itse paljonkaan hyötynyt niistä. Ei aina tarvitsekaan. Lauantai meni nopeasti, kun sain rupatella satojen musiikinystävien kanssa ja katsella heidän intoaan kuorolaulua kohtaan. 

Innolla odotan taas sitä hetkeä, kun joskus vielä itsekin pääsee laulamaan ihan oikeassa kuorossa. Ehkä joskus vielä.

Vain reki hevosineen puuttui (ja sellainenkin siellä jossain oli)

Ja taas sitä ollaan tien päällä... tällä kertaa käväistiin ystävän kanssa Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Minua kiehtoo kaikki jouluinen ja käsintehty suunnattomasti, ja markkinatunnelma on ihanaa (ps. mietin pitkään, että miten joulumarkkinatunnelmaa kuvailisi eikä sille löytynyt sanoja). Tuoksut, maut, ihmiset...

Sää ei ollut parhaimmasta päästä, mutta ainakin lunta riitti. Lapsuudestani muistan joulumarkkinat ja sen ainaisen sadesään - ja voin sanoa, että lumisade voittaa vesi- tai räntäsateen satanolla. Kojuja oli lähemmäksi pari sataa ja niissä myytiin erilaisia käsintehtyjä tuotteita kuten tonttuja, kynttilöitä, koruja, rautaesineitä, kransseja, leivonnaisia, saippuoita, villasukkia yms. 

 Nämä söpöläiset oli tehty neulahuovuttamalla :) 

Varpaat meinasivat jäätyä useaan otteeseen, vaikka kuinka saappaat ovat lampaanvillalla pehmustetut. Käytiin pari kertaa Pyhän Laurin kirkossa lämmittelemässä. Ensimmäisen lämmittelykerran aikana kuunneltiin jonkun upean kuoron joululauluja. Kirkon keskikäytävällä paloi oikeita kruununkynttilöitä ja taustalla kuoro lauloi lempijoululauluani En etsi valtaa loistoa. 

Pyhän Laurin kirkko, Lohja

 Kynttilät palavat Joulun aikaan käytävän molemmin puolin

Kojuista olisi voinut hamuta itselleen kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi mukaan tarttui pötkö hirvi-juusto -savumakkaraa ja lumihiutale-korvakorut. Nälän yllättäessä käytiin porukalla syömässä tykkihernekeittoa. Sellaista kunnon pitkään haudutettua. Rinnukset olivat sopan jälkeen vihreät, mutta lämmin keitto piristi kylmässä säässä ja suu oli hymynkaarella. 

 Itse kerittyä lankaa

 Ylhäältä katsoen toisen rivin toiset "Lumihiutaleet" löytyivät omaan kapsäkkiini. Omani tosin olivat hopean väriset. 

 Myyjä sanoi, että näiden korujen mallit on tehty ennen kuin Kalevala-koru (aloitti n. 60-luvulla) edes aloitti toimintaansa. Yllättävän samannäköisiä..........

 Käytiin naukkaamassa glögit ja piparit :)

Angry Birds ja Hello Kitty -piparkakkutalot

Nyt olen saanut päivitettyä tähän asti kaikki tapahtumat ja meinasin pitää pienen tauon, koska valmistujaisjuhlat ja itse J-Joulu pukkaa päälle. Meidän poro.. eiku Volvo kuljettaa meidät viikonloppuna Vaasaan joulunviettoon. Sieltä sitten kopotikopoti Kotkaan välipäiviksi ja uuden vuoden viettoon takaisin Järvenpäähän. 

Oikein hyvää ja rauhallista Joulunaikaa ja -järjestelyitä kaikille! :) Meikäläinen lähtee nyt katsastamaan kaalikeiton tilanteen... 

Muutaman muun fanin kanssa konsertissa

Muse, Hartwall Areena 10.12.2012

Mentiin eilen Hartwall Areenalle noin klo 19 pintaan. Ihmisiä oli silloin melko vähän (lukuunottamatta permantoporukkaa), ja onnistuttiin bongailemaan kavereita. Tuttuja näkyi yllättävän paljon, mikä oli mukavaa (pelkästään omalta luokalta paikalla oli näköhavaintojeni mukaan 4!). Ennen keikan alkua kivuttiin hattuhyllylle, mistä oli toisaalta yllättävän hyvät näköalat ja musiikki ei ollut niin pistävän kovaa. Aiemmin olen ollut vain permannolla tai alempana, ja siellä esim. basso tuntuu niin paljon enemmän mahanpohjassa kuin ylhäällä. Ja lisäksi tuo Canon-pikkuinen onnistui saamaan suhkot selkeitäkin kuvia, vaikka etäisyys sekä savun ja muiden ongelmatekijöiden määrä oli suuri. 

Keikka oli upea. Alusta loppuun olo oli niin rentoutunut ja innostunut, että vieläkin tekisi mieli vähän tirauttaa kyyneleitä. Muse soitti suurinpiirtein kaikki kappaleet, joita olin odottanutkin (lukuunottamatta muutamaa vanhempaa lempparia). Livenä ne ovat vaan niin uskomattoman vakuuttavia. Ja jos ei muuten olisi kiinnostunut kyseisen yhtyeen musiikista, niin valoshow on kaiken väärti! 

Tässä muutama suhkot selkeä kuva upeasta illasta (yhtyeen jäseniä taitaa olla turha bongailla, mutta lavan sentään tunnistaa sekamelskasta ja valot ovat upeat):

Suurin osa kuvista yhtä väriskaalaa ja abstraktimpia kuin abstrakti ekspressionismi itse. Vähän oikeastaan tekisi mieli teettää oudoimpia kuvia ja tehdä niistä tauluja. 

 Ei päätä eikä häntää, mutta tavallaan hieno? Vähän kuin sänky, jonka päällä on hyttysverkko?

Tästäkään ei saa mitään tolkkua, mutta itsessään upea, eikö?

Keikasta toipuneena laitan kotona pientä pikkujouluateriaa. Karjalanpaisti on ollut uunissa reilu pari tuntia, perunat ovat kypsiä ja lisäksi jääkaapissa on vielä paketit maksalaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa.  Kaikki on tällä hetkellä ihmeen hyvin ja asiat tuntuvat lutviutuvan juuri oikealla tavalla. Perjantaina viimeistään pitäisi saada opparista jonkinlainen arvostelu ja reilun viikon päästä valmistuminen on virallista. Sitä ennen teen kuitenkin pieniä reissuja. Huomenna suuntaan kaupunkiin, jota en entuudestaan tunne lähes ollenkaan. Jännittävää. 

Pitkästä aikaa MUSE!

En liiemmin käy kuuntelemassa livemusiikkia. Tähän on pitkälti syynä se, että keikkojen tulisi olla jossakin suhkot lähellä ja musiikin tarpeeksi kiinnostavaa (esim. Juha Tapio, Suvi Teräsniska, Muse, kaikennäköiset joulukonsertit). Toiseksi monet konsertit ovat kesällä ja koska itse olen leireillä, niin siinä tuntuu aina olevan pienimuotoinen este lähteä festareille tai muihin vastaaviin tapahtumiin toisille paikkakunnille. Kolmanneksi syön mielummin vähillä rahoillani kuin teen mitään muuta, järkeenkäypää?

Kuitenkin. Yksi on mielestäni sellainen, mistä voin vähän maksaakin - Muse. Tutustuin tähän yhtyeeseen 2000-luvun alkupuolella ja ensimmäinen kappale, minkä kuulin oli Muscle Museum. Ensimmäisen kerran kävin katsomassa heidän keikkaansa Hartwall Areenalla lokakuussa 2009 ja se oli jotakin käsittämätöntä. Toisen kerran näin Musen jo heinäkuussa 2010, kun he piipahtivat Kaisaniemen puistossa. Tänään on kolmas keikka (Hartwall Areena), ja odotan jonkinlaista spektaakkelia. Ihanaa. Lämppärinä on Deap Valley, joka on mulle aiemmin tuntematon ja kuunneltuani sitä vähän Youtubesta, en osaa sanoa siitä sen enempää. Tuntematon. 

Toivon keikalla kuulevani AINAKIN nämä vanhat biisit: 

Bliss

Feeling good

Time is running out

Starlight

Ja kahdelta edeltävältä levyltä AINAKIN nämä biisit:

Resistance

Uprising

Madness

Follow me

Tämän vuoden virallinen olympiakappale: Survival

Ah, siinä ilta vierähtäisi, kun ne soittaisivat kaikki, mitä miä pelkästään haluaisin. Toivon kuulevani mahdollisimman monen näistä. Ja miä tykkään jokatapauksessa - vaikka soittaisivat pelkästään uudelta levyltä :) Iik! Alkaa keikkakuume nousta. 

Elämä voittaa - tavalla tai toisella

Minulla on sellainen olo kuin olisin viettänyt kaksi viikkoa nukkumassa - ja niinhän se taitaakin olla. Ilmoitusluontoisena asiana kuitenkin haluan kertoa, että tänään on koittanut se päivä, kun allekirjoittautunut lähtee ulos ja koettaa selviytyä nukkumisesta haurastuneine lihaksineen ruokakauppaan. Olisikohan siinä tarpeeksi haastetta tälle päivälle?

Toisinsanoen pöpöt alkavat olla historiaa, vaikka aionkin syödä kuurin vielä kiltisti loppuun. Olo tuntuu samaan aikaan ihanan levänneeltä ja vähän huteralta. Ajattelin tänään kaupasta tullessani vääntää vuoallisen jonkinnäköistä kasviskiusausta (ei hätää, katsoin ohjeen netistä), ehkä jatkaa salaista jouluprojektiani, lukea kirjoja ja nukkua vähän lisää. Ei siis mikään hullumpi lauantaipäivä luvassa. 

Tässä kappale yhden rakkaan pikkuystävän muistolle, jonka enkelit ottivat hellään huomaansa muutama päivä sitten: 

Ps. Muutin myös blogin ulkoasua hieman talvisemmaksi. Täytyy myöntää, että se on itseni mielestä sen verran jäätävä, että ehkä vielä muokkaan sitä tässä ihan lähipäivinä...