Juhannuksen taikaa

Ihanaa, miten sitä on jo täysin lomatunnelmissa! Välillä sitä jopa ehtii miettiä, että vielä on toiset samanlaiset upeat päivät edessä. Esimerkiksi tämän vuoden juhannus oli vertaansa vailla oleva - todellista juhlaa! 

Tini-koira oli juuri käynyt 14.6.2014 ensimmäisessä kansainvälisessä näyttelyssään ja voittanut siellä oman junioriryhmänsä parhaan palkinnon (ERI1) sekä sai sertifikaatin (SERT). Muutama sertifikaatti vielä, niin sitten Tini on Suomen muotovalio (FIN MVA). Lähinnä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Tini on pitkäkarvaisen mäyräkoiran prototyyppi ja käyttäytyy hyvin. P sai töitä vuodeksi eteenpäin haluamastaan työalasta ja lisäksi meidän äitee täytti pyöreitä vuosia. Melkoista juhlaa!

Tässä tämä meidän väärinpäin oleva koiruus 

Torstaina mentiin äitiporukalla Helsinkiin. Käytiin syömässä synttärisankarin kunniaksi, jonka jälkeen äitiväki meni hurvittelemaan Ateneumin Tove-näyttelyyn. Me kävimme sillä aikaa shoppailemassa juhannusjuttuja ja Tinille kannustuspalkintoa hienosta suorituksesta. Illalla ajoimme mökille.

Mökillä meitä odotti kaunis ilta, lämmin sauna sekä rentouttava palju. En ollut aiemmin koskaan ollut paljussa, ja nyt on ihmeellistä ajatella, että meillä on velipoikien kanssa yhteinen sellainen. Istuskeltiin paljussa miltei joka ilta kera siiderin ja nautiskeltiin lämmöstä. 

Syntymäpäiväsankarin kunniaksi kahviteltiin perjantaina täytekakkua ja voileipäkakkua herkutellen. Sankari sai lahjaksi kolmen istuttavan pihakeinun, jota testailtiin ja ihasteltiin. 

 Kaunis kurki-kortti!

 Ostettiin mökin vessaan Riihimäen erämessuilta vankilan asukkaiden tekemä paperipidike, '

mikä löysi heti paikkansa!

 Salaatti-istutukset olivat jo vähän kasvaneet :) 

 Tinin pienehkö kannustusluu, jota se raahaili koko juhannuksen mukanaan

 Juhannuskampaus nro2

 Juhannuskampaus nro3

Ja jos joku jäi ihmettelemään, että mikä se juhannuskampaus nro 1 on, niin sehän on se, kun herää aamulla ja lähtee liikenteeseen harjaamatta hiuksia. Sellainen luonnonmukainen, luomu. Ostin Helsingistä naisväelle hiuskukkasia, joita kaikki aika tunnollisesti pitivätkin päässään. Yhteensä meitä juhlijoita oli parhaimpana hetkenä 11. 

 Tini vahtii, ettei kukaan vaan pääse huomaamatta yllättämään...

 Laiteltiin naisten/tyttöjen kesken kesäkynnet... mulle tuli kirsikkaiset, mitkä hohtavat pimeässä :) 

Juhannusaattona laitettiin lippu salkoon ja sytytettiin grilli. Muovimukissa oli kuplivaa ja grillissä valmistui vaatimaton, mutta täyttävä iltaruoka. Ilta-aurinko laski puiden takana eikä sateesta ollut tietoakaan. Äitylit keinuttelivat upouudessa keinussa viltit syleissään. Juhannuskoivuja oli ympäriinsä. Pidin lyhykäisen (valmistelemattoman) puheen juhannuksen kunniaksi. 

 Punainen matto johdatteli juhlijat lämpimään paljuun

Kynttilät paloivat verannalla ja paljun kupeessa pienen kesähämärän tultua

Meillä oli kaunis juhannus perheen kesken. Sadekuurot olivat ajoittaisia ja vähäisiä. Pientä haastetta itselleni aiheutti uusiutuva kesäflunssa sekä silmän aristelu. En tiedä johtuiko allergiasta (joku sieni, hyttysmyrkyt, kuivuus) vai mistä, mutta ihmeellistä kutinaa ja rähmimistä... etenkin iltaisin ja aamuisin... nojoo. Juhannuksesta 2014 tulen muistamaan äidin syntymäpäivät, uuden keinun ja paljun. Ja koko perheen yhdessä.

Kesän alku on toivoa täynnä

Kesäkuun alkuun on mahtunut jo paljon kaikenlaista. Aluksi mökkeiltiin (paras tapa nollata ajatukset) ja saatiin mm. savustettua kuhaa iltapalaksi. Velipoika kaverinsa kanssa oli ollut virvelöimässä ja tuli yli kilon kokoinen kuha. Alla olevasta kuvasta voi vähän verrata kuhan kokoa suurehkoon miehen nyrkkiin.

Oli tarkoitus, että lomallani paistaa aurinko koko ajan. Noh, aikamoista pilvien tivolia näyttää olevan. Ulkoilin kuitenkin jonkun verran pihahommien parissa. Istutin siemeniä (tilliä, rucolaa, lehtisalaattia, krassia, kukkasia, sitruunamelissaa) ja muutama päivä istutuksen jälkeen niissä oli jo pienet alut. Tehtiin myös iso urakka, kun siistittiin pihaa aikojen saatossa kerääntyneestä rojusta. P maalasi toukokuussa aloitetun aitan melkein loppuun.

Pidän saippuakuplien puhaltelusta ja niin pitävät mun veljentytötkin. Täytin entiset saippuakupla-astiat ja nyt kelpaa taas puhallella. Tinin (koira) kesäpuuhiin kuuluu saippuakuplien poksauttelu. Se menee ihan sekaisin, kun se näkee niitä ja juoksee niiden perässä haukaten ilmaa. Mitä isompi saippuakupla, sitä parempi!

Saunoin melkein joka ilta mökillä ollessamme. Yllä olevassa kuvassa on tervainen saunatonttumme, mikä itseasiassa aika hyvin sointuu väritykseltään saunan höylättyihin hirsiin. 

Olin kokonaisen viikon mökillä. Kolmen päivän ajan veljentytöt olivat seuranamme ja pelailtiin paljon Wizard-korttipeliä. Tytöt intoilivat kesälomareissustaan Turkkiin niin paljon, että aika ei meinannut kulua heillä ollenkaan. Yhtenä iltapäivänä tytöt halusivat sipsiä ja lähdettiin ajeluretkelle. Käytiin samalla lintutornilla - tosin lintuja emme nähneet. 

Kesä jatkuu erilaisin riennoin Uudellamaalla, mutta rennoin mielin. 

Wappu 2014

Olipa kerran kolea vappuaatto, ja ehkäpä myös vähän samantapainen kuin viime vuonna. Ajeltiin mökille koukaten Espoon kautta hakemassa kaverit mukaan. Ilta kului grillatessa nuotion äärellä: hytistiin vilttien ja mökkivillapaitojen alla suojassa tuulelta ja välillä käänneltiin makkaroita ja maisseja. Tarkoitus oli taas kokeilla racclette-pannua ja siinä paistettavia herkkuja. Noh, herkut oli mukana, mutta racclette-pannu kotona Järvenpäässä. Tuli sitten laadukasta pyttipannua. 

Nukuttiin pitkään, koska ilta ja yö oli mennyt pelaillessa korttipelejä. Oli ihanaa, kun ei ollut kiire mihinkään. Syötiin aamupala hitaan kaavan mukaan samalla, kun lämmitettiin aamusaunaa. Aamupalaksi oli tarjolla lämmintä Ciabatta-leipää, minkä sisälle laitettiin halloumia ja basilikaa (yhtä hyvin ellei paremmin sopii mozzarella ja basilika). Saunassa tuoksui mustaherukka ja tervainen saunatonttu.

 Korttipeleissä on mun mielestä yli puolet tuuria... jos saa huonot kortit, niin hyväkin pelaaja häviää :) 

Sadepäivinä sisällä oleilu on ihanaa. Vappu näkyi meidän mökkijuhlissamme lähinnä vain Yle radion vapun musiikkitarjonnassa: vakavia työväenlauluja, joissa korostui ahkeruus ja selkä suorana -asenne. Mukaan mahtui myös Veskun Naurava kulkuri. Liekö se kuvastaa työväen asennetta selvitä vaikeista ajoista? 

Meillä ei ollut kiire kotiin, ruokaa oli riittävästi ja seura viihtyisää. Jos olisi ollut lämpimämpää, niin olisi ehkä voinut istua enemmän pihalla. Minusta ihan kiva vaihtoehtoinen juhlanviettotapa piknikeille ja Mantan lakituksille. Ensi vapuksi tilaan auringon. Kiitos.

HILJAISUUS

Ei mulla muuta :)

LOMA!

Lomatunnelmat käynnistyivät, kun hyvästelin P:n viikoksi leirille ja itse painelin mökkeilemään. Tiedättekö sen tunteen mikä seuraa, kun saa laskettua matkatavarat alas ja tyhjennettyä kauppakassin jääkaappiin? Sellainen suuri huokaus, jonka perään tulee: "Nyt mun ei tartte tehä yhtää mitää". Se on hyvä tunne.

Oltiin ensin äitin kanssa kaksin, mutta maanantaina ilmestyi seuraksi isoveikka ja sen molemmat tyttäret. Viikosta ei siis puuttunut haleja, syleilyjä, pusuja, leikkejä, tyttöjen juttuja, hömppähommia, uintia, löyhkänkyytiä (lue: turhanpäiväistä juoksentelemista ympäriinsä), iltasatuja, nuggetti-ranskalais -sapuskoja, saunomista, vessakummiutta tai jäätelönhakureissuja. 

Piipahdettiin Lappeenrannassa jokakesäisellä reissulla. Meillä on ollut tapana niin kauan kuin muistan käydä kesäisin Lappeenrannassa syömässä neulamuikkuja ja ihmettelemässä maisemia. Niin myös tänä kesänä.

Kaikilla paateilla on aina niin hienoja nimiä, että en nyt kuollaksenikaan muista, mikä Urho tai Vesivilpertti oli tällä kertaa kyseessä, mutta istuimme jonkun aikaa yhdessä sataman Tarmossa/Puhdissa/Hyökyssä/Ahdissa tai mikä sen paatin nimi taas olikaan. 

Kiertelimme torin ympäristöä ja shoppailin kesämekkoja muulle seurueemme naisväelle. Torin jälkeen käveltiin kiertelemässä "hiekkalinnat", joka tarkoittaa sitä, että joka vuosi Lappeenrantaan ilmestyy toinen toistaan upeampia hiekkalinnoja, joilla on aihe. Tämän vuoden teema oli Kalevala. Hiekkateokset on kovetettu jotenkin, joten vesisadekaan ei pysty niitä rikkomaan. Eipä ollut hiekan kovettajia silloin vuonna -95, kun meikäläinen taiteili hyväpaha -kakkuja hiekkalaatikolla. (Tästä taitanee taas herua jokunen Kurja lapsuus -piste, vai? Mun saldo alkaa olla jo päätä huimaava.)

Lappeenrannan reissun jälkeen köröteltiin takaisin mökille ja isoveikka opetti mut käynnistämään ja ohjaamaan perämoottoria. Joku saattaa nyt vähän naureskella tälle, mutta eipä sitä tule oppineeksi tuollaista, kun sen on aina joku muu tehnyt. Ja jos ei siis itse ole varsinaisesti kiinnostunut koneista ja laitteista vaan lähinnä ihmisistä ja niiden kanssa kommunikoinnista, niin eipä sitä heti ensimmäiseksi tule koneidenkäyttöä opeteltuakaan.  

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Ja perille päästiin sitten joskus, kun olin ensin ajellut - omasta mielestäni - tuhatta ja sataa ympäri järveä. 

Omaa aikaa ei mökkeilyn lomassa oikein ehtinyt olla lapsenhoitotehtävien takia, mutta käytin yöt hyödyllisesti lukemiseen. Se on jännä, miten mukamas ei kerkeä tai pysty keskittymään arkena lukemiseen, mutta sitten kun on oikeasti aikaa, niin 800 sivua ei ole temppu eikä mikään. Nm. luin kaksi 500 sivun kirjaa neljässä päivässä (tai yössä, miten sen nyt ottaa). 

PS. Mökiltä poistuttuani alkoi armoton sukulointi ja loppu ei vieläkään häämötä. Vai lasketaankohan tuo mökkeilykin sukuloinniksi, kun siellä oli kuitenkin äiti, veli ja veljentytöt? Näihin kuulumisiin heippahei. 

PPS. Haluan vielä sanoa, että oon testannut nyt jokusen viikon elämää ilman nettiä ja tietokonetta - ja se tekee hyvää. Blogipäivityksetkin ovat tulleet tänne ajastuksella. Rustasin 5 päivitystä yhteen putkeen yhdessä illassa ja ajastin ne päivittymään muutaman päivän välein. Suosittelen lämpimästä lähtemään mahdollisimman kauas netistä ja Candy Crush Sagoista ja kaikista muista aikaa vievistä jutuista. Näihin kuulumisiin, netittömiä ja sukurikkaita päiviä kaikille!