Mun visiot unelma-aitasta alkoivat toteutua kesäkuun puolen välin tienoilla, kun seinämaali oli vihdoin ostettu. Toivoin aittaan lisää valoisuutta ja sitä kautta puhtautta. Halusin myös eroon ylimääräisistä tilpehööreistä ja romuista. Maalausurakka alkoi siten, että kannettiin ensin kaikki huonekalut sänkyjä myöten jomppaan (lue: pihalle) ja imuroitiin lattia. Seinille jäi vaaleampia kohtia, kun taulut poistettiin. Suursiivous oli jo siis tarpeen muutoinkin.
ENNEN:
Totta puhuen en ole elämäni aikana ehtinyt liiemmin maalata laajoja pintoja, ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Tela ei meinannut loksahtaa paikoilleen millään ilveellä ja koko hommaan rankkuus tuli yllätyksenä. Aloitettuani yhden seinän telan kanssa siirryin pian maalaamaan yksityiskohtia pienimmällä pensselillä, mitä mökiltä löytyi. Pieni tuhertaminen tuntui olevan enemmän mun juttu ja kärsivällisyys riitti siihen erinomaisesti.
Katon maalaaminen oli kaikista vaikeinta, ja hoidin sen alusta loppuun yksin. Horjuin katonrajassa huterilla A-tikkailla ja niskat oli taittua kurkottelusta. (Edellisenä päivänä hieroja oli todennut mun olevan ihan juntturassa päästä varpaisiin, hups). Lisäksi tikkaat olivat niin korkealla (3m?), että tullessani oikealla jalalla alas polvi oli viikon kipeä sen jälkeen. Etenkin istuminen kipeyttää polven.
JÄLKEEN:
Lopputulos oli täydellinen ja oli niin mukava heräillä seuraavana aamuna valoisaan tunnelmaan. Koristetyynyt odottavat vielä kaveriksi kahta turkoosia pikkutyynyä, mutta niidenkin aika vielä koittaa. Maalaamisen lopputulos voitti ehdottomasti kaiken koetun tuskan maalausvaiheen aikana. Yhteen puoliskoon aitasta meni kaksi päivää: lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään. Sunnuntaina tajusin ottaa rauhallisesti ja suurinpiirtein jokaisen pensselinvedon jälkeen pidin kahvitauon pihalla. Ei hullumpaa.
PS. Kannattaa pysyä kuulolla, koska päivittelen ihan näinä päivinä mun reilun parin viikon elämiset tänne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti