Elämänmakuista

Monet ovat tiedustelleet, miksi mun blogiin ei ole enää ilmestynyt mitään ainakaan vuoteen. Olen vaan ollut kiireinen kaikkien muiden asioiden kanssa. Enkä tiedä, mikä tämän blogin tulevaisuus tulee olemaan.

Lueskelin äsken tekstejäni läpi ja katselin kuvia. Ymmärsin sen, mitä tarkoitatte hienoilla kuvilla. Melkein itsekin inspiroiduin niistä... *hymyilee* Kiitos kannustavista kommenteista! Multa on paljon kyselty, josko jatkaisin kirjoittamista - tai edes kuvien postittelua. Kuviahan multa löytyy. Valokuvaus on niin rakasta.

Nyt syksyllä mulla tulee olemaan monta muutosta elämässäni ja arvelen, että niistä asioista kirjoittaminen ja niiden pohtiminen voisi tehdä hyvää. Mahdollisesti jatkan tätä blogia tai sitten teen uuden. Kerron siitä sitten niille, jotka ovat ilmaisseet suoraan minulle lukevansa ja haluavansa lukea.

Ihanaa syksyn alkua kaikille ! Siirryn alla oleviin maisemiin 1.9 alkaen. Palaillaan :)

Savonlinna 8.-10.6.2015

Kesän parasta aikaa

Mukaviin hetkiin ei tarvita paljoa. Riittää, kun ympärillä on tärkeitä ihmisiä, masu on ravittu ja oleminen on leppoisaa. Tällainen hetki oli eräänä kesäkuisena iltana, jolloin sain/saimme viettää aikaa ystävämme seurassa. 

Maisteltiin Valamon luostarin valkoviinimarjoista ja lakoista tehtyä viiniä mansikoiden kera. Iltaa siivitti pelit ja keskustelut. Ulkona oli viileää, mutta poutaista.

Iltasaunan yhteydessä maisteltiin lasilliset kuohuviiniä ja nautittiin paljun lämmöstä. Aurinko laski hiljalleen järvellä painuen yöpuulle, mutta meillä oli ilta vasta aluillaan. 

 Qwirkle -peli

Muistan vielä varmaan pitkään tuon mökkireissun ja toivon, että voisimme nauttia samanlaisista hetkistä pian uudestaan: pelaillen ja nauttien toistemme seurasta. Olen huomannut, että aikuisten elämät eivät aina mene täysin yksiin ja aikaa ei tunnu järjestyvän mitenkään. Yleensä mun kalenteri on aina niin täynnä, että vapaiden kohdalle voisi aina kirjoittaa, että: "Eioo". Jospa syksyllä olisikin niin, että jossakin välissä lukisi: "Laatuaikaa ystävän kanssa"...

Että saisi herätä järvimaisemaan aina

Kesä jatkuu ja maisemat muuttuvat toinen toistaan kauniimmiksi. Yövyimme pitkän päivän jälkeen Joensuussa sukulaisillamme. Itä-Suomen sukulaisia näkee harvoin (ajomatka on n. 4,5h ja tauot päälle), joten sinnepäin kerrankin ajettuamme oli luonnollista nähdä heitä: setää ja serkkua perheineen.

Olisi ihanaa joskus herätä tällaiseen näkymään ja todeta, että se on siinä aina - niin kuin sedälläni. En ole koskaan ollut kaupunki-ihminen. Rakastan käydä kaupungeissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin, mutta asuminen on tukalaa. Pitää olla tilaa ja avaruutta ajatella. Hiljaista. 

Illan tullen järven pinta muuttui peiliksi

Joensuuhun pitänee tehdä toinenkin retki. Sellainen, että pääsee kävelemään kaupungilla ja katsoa paikkoja tarkemmin. Harmittaa, että monet reissut ovat yleensä sitä, että mennään navigaattorin neuvomaa reittiä suoraan kohteeseen eikä yhtään seikkailla. Kävellen näkisi enemmän ja kaupunki tulisi tutummaksi.

Juhannuksen taikaa

Ihanaa, miten sitä on jo täysin lomatunnelmissa! Välillä sitä jopa ehtii miettiä, että vielä on toiset samanlaiset upeat päivät edessä. Esimerkiksi tämän vuoden juhannus oli vertaansa vailla oleva - todellista juhlaa! 

Tini-koira oli juuri käynyt 14.6.2014 ensimmäisessä kansainvälisessä näyttelyssään ja voittanut siellä oman junioriryhmänsä parhaan palkinnon (ERI1) sekä sai sertifikaatin (SERT). Muutama sertifikaatti vielä, niin sitten Tini on Suomen muotovalio (FIN MVA). Lähinnä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Tini on pitkäkarvaisen mäyräkoiran prototyyppi ja käyttäytyy hyvin. P sai töitä vuodeksi eteenpäin haluamastaan työalasta ja lisäksi meidän äitee täytti pyöreitä vuosia. Melkoista juhlaa!

Tässä tämä meidän väärinpäin oleva koiruus 

Torstaina mentiin äitiporukalla Helsinkiin. Käytiin syömässä synttärisankarin kunniaksi, jonka jälkeen äitiväki meni hurvittelemaan Ateneumin Tove-näyttelyyn. Me kävimme sillä aikaa shoppailemassa juhannusjuttuja ja Tinille kannustuspalkintoa hienosta suorituksesta. Illalla ajoimme mökille.

Mökillä meitä odotti kaunis ilta, lämmin sauna sekä rentouttava palju. En ollut aiemmin koskaan ollut paljussa, ja nyt on ihmeellistä ajatella, että meillä on velipoikien kanssa yhteinen sellainen. Istuskeltiin paljussa miltei joka ilta kera siiderin ja nautiskeltiin lämmöstä. 

Syntymäpäiväsankarin kunniaksi kahviteltiin perjantaina täytekakkua ja voileipäkakkua herkutellen. Sankari sai lahjaksi kolmen istuttavan pihakeinun, jota testailtiin ja ihasteltiin. 

 Kaunis kurki-kortti!

 Ostettiin mökin vessaan Riihimäen erämessuilta vankilan asukkaiden tekemä paperipidike, '

mikä löysi heti paikkansa!

 Salaatti-istutukset olivat jo vähän kasvaneet :) 

 Tinin pienehkö kannustusluu, jota se raahaili koko juhannuksen mukanaan

 Juhannuskampaus nro2

 Juhannuskampaus nro3

Ja jos joku jäi ihmettelemään, että mikä se juhannuskampaus nro 1 on, niin sehän on se, kun herää aamulla ja lähtee liikenteeseen harjaamatta hiuksia. Sellainen luonnonmukainen, luomu. Ostin Helsingistä naisväelle hiuskukkasia, joita kaikki aika tunnollisesti pitivätkin päässään. Yhteensä meitä juhlijoita oli parhaimpana hetkenä 11. 

 Tini vahtii, ettei kukaan vaan pääse huomaamatta yllättämään...

 Laiteltiin naisten/tyttöjen kesken kesäkynnet... mulle tuli kirsikkaiset, mitkä hohtavat pimeässä :) 

Juhannusaattona laitettiin lippu salkoon ja sytytettiin grilli. Muovimukissa oli kuplivaa ja grillissä valmistui vaatimaton, mutta täyttävä iltaruoka. Ilta-aurinko laski puiden takana eikä sateesta ollut tietoakaan. Äitylit keinuttelivat upouudessa keinussa viltit syleissään. Juhannuskoivuja oli ympäriinsä. Pidin lyhykäisen (valmistelemattoman) puheen juhannuksen kunniaksi. 

 Punainen matto johdatteli juhlijat lämpimään paljuun

Kynttilät paloivat verannalla ja paljun kupeessa pienen kesähämärän tultua

Meillä oli kaunis juhannus perheen kesken. Sadekuurot olivat ajoittaisia ja vähäisiä. Pientä haastetta itselleni aiheutti uusiutuva kesäflunssa sekä silmän aristelu. En tiedä johtuiko allergiasta (joku sieni, hyttysmyrkyt, kuivuus) vai mistä, mutta ihmeellistä kutinaa ja rähmimistä... etenkin iltaisin ja aamuisin... nojoo. Juhannuksesta 2014 tulen muistamaan äidin syntymäpäivät, uuden keinun ja paljun. Ja koko perheen yhdessä.

Myöhäinen aamupala

Isäni seuraa blogiani ja jossakin vaiheessa sanoi aika osuvasti: "Jahas, katsotaanpa taas, mitä Saana on syönyt!" Totta, onhan tämä toisinaan hyvinkin ruokapainotteista (ja jos ei ruokaa niin sitten maisemia). Itse pidän ainakin kaikista väreistä, mitä ruoat voivat tarjota, ja toisaalta ruokaa syödään ainakin kolmesti päivässä, joten se on luonnollinen osa päivää ja arkea. 

Näissä kuvissa voitte nautiskella tiistaibrunssin ihanista väreistä ja sävyistä. Viivästettiin aamupalaa sen verran (lue: nukuttiin liian pitkään), että päätettiin syödä brunssi. Käytiin kaupassa hakemassa tuoretta auringonkukansiemen leipää, tuorepuristettua mehua, kirsikoita ja persikka-nektariineja. 

Ja hei, kerrankos sitä juodaan tuoremehua viinilaseista? 

Näiden lisäksi A'la carte kotikeittiössä oli tarjolla vielä rasvaisempaa ainesta kuten paistettua kananmunaa basilikalla. Voisin syödä brunsseja vaikkapa joka päivä, koska olen huomannut, että jaksan melkein iltaan asti aina, kun olen syönyt brunssin. Ihania aamupaloja ja brunsseja kaikille! Maistakaa noita littania persikka-nektariineja!

Ihana salapaikka veden äärellä

Jälleen kerran sitä sai huomata, että pyörän selkään hypätessä näkee paljon enemmän. Kun sitten vielä keksii täyttää renkaat ja piipahtaa matkalla kohteeseen kaupan kautta, iltapäiväretki on valmis. Pyöräiltiin niin pitkälle, että löydettiin kaunis, suojaisa paikka ja asetettiin viltti kalliolle. 

 Kesälista: 3. Rentoudu ottamalla aurinkoa, 8. Pyöräilyretki, 17. Käy uudessa paikassa

Termarista kaadettiin iltapäiväkahvit Muumi-mukeihin ja nautiskeltiin Marianne-karkilta maistuvaa leivosta ja mansikoita. Tämä oli sellainen terveellinen eväsretki. Vähän vain kahvia ja leivosta ja patonkia ja suklaatuulihattuja...

 Tummat pilvet eivät liioin häirinneet, koska aurinko paistoi...

 ... ja sorsaemo poikasineen tykkäsi meidän patongin murusista!

 Tältä näyttää elämä, kun ihminen loikoilee iltapäivävatsansa kanssa viltillä

 Toiset ovat matkalla ehkä johonkin kauas...

 ... mutta meille riittää tällaisena kesäisenä iltapäivänä kotikaupungin laitamat.

Raitis ulkoilma piristää, ja lomailijalla ei ole muuta kuin aikaa nautiskella siitä kaikesta, mitä luonto tarjoaa. Sitä miettii, että mitä kaikkea kesä tuokaan vielä tullessaan...