Kesäisin lehmät heiluttelevat häntiään ja sanovat: "Ammuu".

Hellettä tuntuu riittävän - ja siitä syystä haluankin vähän jakaa kesäisiä fiiliksiäni ja aistimuksiani koko maailmalle. Vaikka kesän alkamisajankohta on epämääräinen ja vaihtelee; voisi silti sanoa, että kyllä se ensimmäinen aurinkoinen päivä ilman takkia ja villahousuja alkaa jo muistuttaa kesää. Kesän ensimmäiseen päivään saattaa myös kuulua hiirenkorvat koivussa, valkovuokkojen tuoksu tienposkessa ja sentin kerros siitepölyä mustan, nahkapintaisen laukun päällä. Unohtamattakaan jäätelökioskien ilmestymistä, ah!



Minusta on tullut puistoaddikti. Niin kuin kaikkina päivinä tällä viikolla; istuin tänäänkin kaverin kanssa rantapuistossa palvoen aurinkoa ja lueskellen naistenlehtiä. Läkähtymisestä huolimatta jaksoimme haaveilla mm. Ahvenanmaasta, seurailla pilvien kerääntymistä siniselle taivaalle ja miettiä kesän lempituoksuja. Sitä ei tule usein ajatelleeksi, mutta useisiin ihanimpiin kesäasioihin ja -muistoihin liittyy liuta huumaavia tuoksuja. Lehdessä lueteltiin mm. tällaisia: vastaleivottu sämpylä, hedelmät, luonto sateen jälkeen, mansikat, vastapestyt lakanat, nurmikko - ja muutama muu kuten kynsilakka ja hevostalli. Itse en listaisi kahta jälkimmäistä miellyttävimpiin tuoksuihin kesässä: haju olisi pikemminkin paljon kuvaavampaa. Ja kävi myös mielessä, että onkohan kyseisen artikkelin kirjoittanut koskaan lakannut kynsiään? Siihen pöllyynhän meinaa pyörtyä!

Omiin lempituoksuihini kuuluu myös tietyt aurinkorasvat, nuotion ääressä grilliherkkujen houkuttelevuus, metsän vehreys - ja Kotkan tyttönä on myös pakko todeta, että meren tuoksu on jotain aivan uskomatonta. Sen tietty suolaisuus, kirpeys ja kaikki ympäröivä elämä saa kesäfiilikset hurmokseen, ja asuessani tällä hetkellä kaukana rannikosta kaipuu useimmiten liittyy juuri tähän merellisyyteen. Tämä tuoksu varmasti jakaa mielipiteitä moneen suuntaan: kuinka kaikki voisikaan rakastaa levää ja kaloja? Niimpä, sallittakoon myös muut mielipiteet.

Kesään kuuluu paljon muutakin kuin tuoksuja. Kaikennäköiset ja -kokoiset ihmiset sonnustautuvat kevyisiin kesävaatteisiin, kauppojen jäätelöaltaissa voisi vaikka uida, salaatit ja vihannekset ovat houkuttelevampia kuin talvella, ihosyöpä tekee tuloaan ja mökillä voisi viettää vaikka koko kesän kaukana kaikesta kaupungin katkusta. Kesällä myös urheilumahdollisuudet ulkona ovat jokseenkin monipuolisemmat kuin talvella (itse kun en siis harrasta hiihtoa, laskettelua ym. resurssisyistä). Kesä on runsauden aikaa, josta tulee aina mieleen stereotypinen roomalainen runsaudensarvi herkkuineen.

Entä sitten nämä negatiiviset kesäjutut? Onko kesässä mitään aihetta valittamiseen? Ei paljoa - mutta joka vuosi kuitenkin se koominen luonnonoikku, että juhannuksena on sateista ja pilvistä. Vaikka sille ei näillä ihmisen maagisilla taikavoimilla voi mitään, niin silti se saa mielen vähän murheelliseksi. Muutoin ainakaan itseäni ei häiritse liikakuumuus (varjossa ja sisällä on myös mukavaa), ja sadekuurot ovat ennenkaikkea virkistäviä ja eheyttäviä. Jopa hyttyset menettelevät kunhan eivät tule korvan juureen inisemään juuri silloin, kun on saamassa unenpäästä kiinni!

En omista tällä hetkellä montaakaan mainitsemisen arvoista kesäsuunnitelmaa, mutta luotan siihen, että kaikki ihanat reissut ja ihmiset tulevat päivä kerrallaan. Aion jokatapauksessa syödä ja juoda hyvin, mökkeillä - ja ennen kaikkea tuoksutella kaikkia lempituoksujani niin että syksyllä olen enää viisiaistisen sijaan neljäaistinen. Aion lukea kirjoja öisin parvekkeella ja tutkia kirpputorit lattiasta kattoon. Kesä on ihanaa, ja siitä on kovaa vauhtia tulossa lempivuodenaikani.

Sitä kuuluisaa kevättä rinnassa

On paljon asioita, joista en osaa puhua ääneen. Voisin melkeinpä sanoa, että olen mykkä omalle elämälleni ja tunteilleni, ja se jos mikä harmittaa. Viimeaikoina tämä sielua ahtauttava mykkyys ja jo pidemmän aikaa karussa ollut identiteettini ovat kuitenkin näyttäneet itsestään aivan uudenlaisia piirteitä ja näkökulmia. Kaiken muun ollessa nurinkurin oma sydämeni saattaa heittää pientä kiemuraa, ja tuntuu kuin kevät olisi herättänyt sisälläni pieniä leskenlehtiä ja tusinan niitä puhallettavia voikukan hapsukoita. Nämä kihelmöinnit eivät liity mitenkään (ainakaan paljon) ihmissuhteisiin vaan se on ikään kuin aurinkoenergiaa luonnon omien vitamiinien varastoituessa ihoni pinnalle - ja siitä sitten jotenkin ihmeellisesti mieleen ja tunteisiin.

Voisiko iloinen olemukseni olla seurausta jostain muustakin kuin auringosta ja ympärillä olevista ihmisistä? Luultavasti. Muutama viikko sitten päätin aloittaa onnellisemman - ja ennenkaikkea hauskemman - elämän. Päätin yrittää olla enemmän Yes kuin No ja koettaa löytää mahdollisuuksia omien ympyröideni ulkopuolelta. Olen yrittänyt opetella syömään kalaa, vähentänyt kahvinkittausta merkittävästi, uhmannut muoti-ilmiöitä eli kaivanut sadetakin kaapinpohjalta - ja jopa jättänyt Salatut Elämät muutaman kerran katsomatta. Vaikka yllättäen ero entiseen ei taida kamalasti hetkauttaa muiden tai omaa elämääni; silti minulla on voittajafiilis.

Onnellisuus ei ole yksittäinen, suuri möykky onnea. Se on monta pientä möykkyä yhdessä, ja niiden kaikista pienempien muhkuroiden pohjalta saattaa syntyä jotakin onnellisuutta vastaavaa. Juuri nämä pienet möykyt ovat viimeaikoina sinkoilleet ympärilläni ihmeellisen aktiivisesti. Aurinkolasien boheemiutta, piknik siiderin kera näköalana juna-asema, radiokanavien kesäiset biisit, tanssimista jengin kanssa baarissa, (500) days of summer, mökkeillessä ensimmäiset grillikemut, saunan hämäryys, koiran tuoksu, öiset tekstiviestit ystäviltä, inspiraatiota pianomusiikin säveltämiseen ja hetkittäistä romantiikkaa rautatieaseman hälinässä.

Usein nämä asiat unohtuvat kiireen ja valittamisen keskelle eikä käteen yksinkertaisesti jää mitään muuta kuin pessimistisyys ja maailman vihaaminen. Ei elämä oikeasti ole vaikeaa - ihmisten asenteet vain. Kun asenne on kohdillaan ja on oppinut tiedostamaan sen tosiasian, että niitä pieniä möykkyjä on vaikka kuinka paljon; voi hyvin mielin elää elämäänsä ja tehdä siitä juuri sellaista kuin haluaa. Ja vaikka tämä möykky -vertaus alkaa jo pikkuhiljaa itseänikin ärsyttämään; muistakaa, että kaikki saattaa olla pienestäkin möykystä kiinni.

Miksi sulkisit muita mahdollisuuksia pois vain sen takia, ettet saa täsmälleen sitä mitä haluat? Ja vaikka kuinka haluaisitkin, mutta kulutat energiasi väärällä tavalla; siitä ei seuraa muuta kuin täysin hukkaan tuhlattua aikaa. Elämä ei anna sinulle mitään, mitä et itse ole valmis vastaanottamaan. Mietitäänpä nyt sitä - ja annetaan kevään kerrankin vapaasti vaikuttaa meihin lämmöllään ja rakkaudellaan. Share your love, babies.