Day 05 – Your definition of love

.


Mun aika vierähtää niin hurjan nopeasti, etten edes itsekään pysy mukana. Päätteen äärellä oleminen on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina, mutta jos nyt sitten taas kuitenkin yrittäisi. Saada tämän haasteen joskus päätökseen nimittäin.

Definition= määritelmä

Noin viikko sitten katsoin, mitä seuraavassa haasteessa sanotaan - ja siitä asti olen tietoisesti aina välillä päätynyt pohtimaan seuraavanlaista suurta kysymystä: "Mitä rakkaus on?" Juuei, se ei ole valitettavasti mitään syötävää. Se on jotain läpinäkyvää, näkymätöntä, abstraktia. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se on tai minkä muodon se ottaa. On myös monien tekijöiden summa, että se kohdistuu johonkin ihmiseen tai asiaan. Miksi se on olemassa - vai onko sitä edes olemassa? Mikä sen tarkoitus on? Minkälaista olisi ilman sitä? En osaa sanoa.





Rakkaus sisältää omassa määritelmässäni kaiken hyvän, mitä ihminen voi toivoa. Rakkaus on iloa, turvallisuutta, auttamista, intohimoa jne. Se on jokaiselle ihmiselle erilaista. Se on tunne jotakin ihmistä, eläintä, esinettä tai asiaa kohtaan. Se voi samaan aikaan tehdä olosi onnelliseksi, mutta myös surulliseksi. Ei turhaan sanota, että rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä.

Rakkaus on mielestäni sitä, että kunnioitetaan toista juuri sellaisena kuin hän on. Rakkaus on ymmärtämistä ja auttamista vaikeina hetkinä. Rakkaus on sitä, että haluaa olla toisen seurassa. Rakkaus on sitä, että haluaa koskettaa toista ja olla häntä lähellä. Rakkaus on sitä, kun toinen saa sinut nauramaan ja tuntee sinun jokaisen suurimman unelmasi. Rakkaus on vaikeaa. Rakkaus on kaunista. Rakkaus on ikuista ikävää. Rakkaus on anteeksiantamista. Rakkaus on sitä, että tunnet olevasi parempi ihminen toisen seurassa. Rakkaus on syvää kiintymystä. Rakkaus ei ole toisen kahlitsemista tai rajoittamista. Rakkaus ei halua muuttaa toista ihmistä eikä vaadi mitään vastapalveluksia.





Tuossa muutama asia, mitä rakkaus mun mielestä on. Se on oikeastaan jokapäiväistä: sekä parisuhteessa että ystävyyssuhteissa - mutta myös perheen parissa tai lemmikin kanssa. Rakkaus voi kohdistua musiikkiin tai urheiluun. Se voi myös olla jumalallista rakkautta.






Minusta tuntuu, että jos joku joskus keksii rakkauden salaisuuden, niin hän menettää siinä samalla yhden maailman hienoimmista asioista. Ehkä sitä ei ole tarkoituskaan selvittää. Ehkä siitä tulisi vain nauttia.

Day 04 – What you ate today

Olisin niin halunnut säästää tämän neloshaasteen lauantaille, kun silloin menen muutaman kollegan valmistujaisjuhliin ja olisin voinut kertoa siitä, mitä kaikkea herkullista siellä oli. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan (ja katsotaan, jos kuitenkin kerron niistä juhlista sitten jotakin yksityiskohtia).

Tänään oli viimeinen lomapäivä ja ajattelin, että herkut ovat paikallaan. Aamu (tai ei se mitään aamua enää ollut vaan keskipäivää) alkoi perinteisesti kahvilla ja suklaalla. Juu, kyllä. Suklaa on mun kauneuden salaisuus. Se saa hymyilemään.

Iltapäivällä söin salaattia, jossa oli salaattia. Hehheh. Ja oli siinä myös kanaa, fetajuustoa, oliiveja, kirsikkatomaatteja, kurkkua - ja yksi kananmuna. Höysteenä ruisleipää juustolla. Jälkiruokana enemmän ja vähemmän reilusti Ben&Jerry's -jäätelöä. En muista maun tarkkaa nimeä, mutta siinä oli pähkinöitä ja se maistui toffeisen makealta. Oliko nyt muuten kyse syömisistä pelkästään? Vai saanko kertoa juomisistakin?

Iltasella klementiinejä, leipää, piimää, suklaata(!) ja mehua.

Nomnomnomnomnom.

Day 03 – Your parents

Äiti on syntynyt vuonna 1954 Porvoossa ja isä 1946 Kymissä (kts. alempaa lisätietoa). Mun vanhemmat tapasivat 80-luvulla Haikon kartanossa. Äiti oli silloin vähän yli 30-vuotias ja isä vähän alle 40-vuotias. Tuohon aikaan ne olivat molemmat vielä naimisissa edellisissä avioliitoissaan. Sittemmin ne alkoivat yhdessä vetää Karhulan retkeilijät Ry:n hiihto- ja vaellusretkiä Lappiin. Etenkin isän puolen suvulla on ollut yhteyksiä Karhulan retkeilijöihin jo useamman sukupolven ajan - ja siten äitikin tuli kuvioon mukaan. Äiti kirjoitti mm. retkikertomuksia yhdistyksen lehteen ja avusti isää retkillä.

Molemmat erosivat edellisistä avioliitoistaan. Äidille jäi ensimmäisestä avioliitosta poika: mun isoveli Miika (35v). Äiti ja isä menivät naimisiin 08.09.1989, ja sittemmin minä synnyinkin jo tammikuussa muutaman kuukauden päästä häistä.

Äitillä ja isällä on yhteistä kiinnostus erilaisiin asioihin kuten kirjallisuuteen, nippelitietoon, kulttuuriin, luontoon, kotiin - ja tietenkin meihin lapsiin. Äiti on luonteeltaan, ulkonäöltään ja kiinnostuksiltaan vähän niin kuin minä - ja isältä olen puolestaan perinyt musikaalista taipumusta ja hölmöä huumorintajua. Äitikin toisaalta on musikaalisesti lahjakas: hän on soittanut huilua ja laulanut kuorossa sopraanoa. Äidiltä olen perinyt taiteelliset lahjani. Ja se, mitä heiltä molemmilta on minun sydämeeni jäänyt, on ihan ehdottomasti luonto ja semmoinen tietynlainen erähenkisyys.



(tein äidille ja isälle A4-kokoiset hiilityöt jouluksi 2010 vanhoja valokuvia pohjana käyttäen)

---------

Ja anteeksi vielä seuraavasta, mutta mun on nyt pakko avautua. Kymihän on siis suurinpiirtein nykyinen Kotka. Wikipedian mukaan Kymi pakkoliitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa. Tämä liittäminen oli varmasti taloudellisesti hyvä ratkaisu, mutta yhä edelleen nykyisen Kotkan alueella vallitsee se yleinen tietoisuus siitä, että on kymiläiset ja kotkalaiset.

Kymiläisiä on suhteessa paljon enemmän kuin kotkalaisia - ja Kymin seurakuntakin on Kotkan alueen seurakuntayhtymästä kaikista suurin. Kotkan alueella on kolme seurakuntaa: Kotka, Kymi ja Langinkoski. Seurakunta-asiassa mua ärsyttää eniten se, että Kotkan seurakunta käytännössä tekee Kotkan alueen päätökset vaikka Kymissä on eniten seurakuntalaisia, joita asiat eniten koskevat. Ja jos vielä ei asia tullut ilmi, niin minähän olen kymiläinen henkeen ja vereen.

Tämä seurakunta-asia puhututtaa sen vuoksi paljon, koska itse valmistun sosiaalialan tutkinnon lisäksi kirkollisiin tehtäviin: nuorisotyönohjaajaksi. Perheessämme puhutaan muutoinkin paljon kirkollispolitiikasta, koska isä vaikuttaa Kymin seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja Kotkan yhteisessä kirkkovaltuustossa.

Tre Kronor i Stockholm!

Heippa! Tuossa vierähti pari päivää Tukholman reissulla, mutta nyt taas onnellisesti kotona Järvenpäässä odottelemassa koulun alkamista. Oltiin siellä risteilyllä muiden Diakilaisten kanssa (opiskelijoita ympäri Suomea) - ja oli siellä toki muitakin matkailijoita. Mulla oli ihan mukava reissu. Pääsin komentosillalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Ensimmäisenä yönä en nukkunut, toisena yönä vähän paremmin.













Tukholmassa ohjelma oli omavalintainen, ja mentiin kavereitten kanssa keskustaan katselemaan maisemia. Tukholmassa parasta on mun mielestä arkkitehtuuri ja kaikki upeat rakennukset. Käytiin ensin Wayne's coffeessa ja siitä sitten suoraan ruotsalaiseen jumalanpalvelukseen (St:a Clara kyrka). Se oli hassua - eikä suinkaan vaan sen takia, että saarna kesti yli puoli tuntia eikä siitä ymmärtänyt kuin jokusen sanan. Kirkko oli komea. Laulettiin ilman nuotteja ruotsin kielisiä lauluja max viisi kertaa joka säkeistö, käteltiin edessä istuvia pariskuntia ja toivotettiin "[lisää tähän joku ruotsalainen toivotus]" - ja käytiin ehtoollisella, jossa kaveri meinasi saada ehtoollisviinit päällensä. Ja tämä kaikki ihanuus kesti kokonaisuudessaan 2h. On hassua olla messussa, jossa tavat eroaa kuitenkin aika paljon suomalaisista messuperinteistä. Minusta tuntuu, että ruotsalaiset ottaa jumalanpalvelukset enemmän tosissaan kuin suomalaiset. Kirkko oli täynnä ihmisiä. Hieno kokemus.







Voitettiin myös "Suomi-Ruotsi -maaottelu -95" -paras Ruotsi-asu -kisa kavereitten kanssa. Risteilyä edeltävänä yönä väänsin 2XL:n miesten Batistine-paidasta M-kokoista naistenmallia kavennuksien kera. Ja tämä kaikki käsin ommellen huonossa valossa (eikä ollut edes suklaata!). Paidat olivat siniset kauluspaidat ja laitettiin selkäpuolelle kultainen kruunun kuva erillisellä kankaalla. Ja koska meitä oli kolme, ja kruunuja selkäpuolella oli myöskin kolme, niin siitähän tulee Tre Kronor. Kuvia ei valitettavasti ole. Ja valitettavasti en myöskään koskaan haluaisi kuulla enää sanaakaan Dressmannista tai Batistine -paidoista.

Niin. Ja sitten risteily jatkui perinteisissä tunnelmissa. Oon kuulemma analysoinut ja kertonut kaikille kaiken. Hyvä reissu.


ps. Huomenna jatkuu tuo haastehommeli ja kerron parilla sanalla mun vanhemmista.

Day 02 – Your first love

Se oli tosirakkautta.

Miä olin luultavasti 5-vuotias ja tämä poika myös. Poika oli samalta kylältä, oltiin samassa päiväkodissa ja loppujen lopuksi sitten myös koulussakin hetki samalla luokalla.

Näissäkin romansseissa toki oli mutkia matkassa kuten se, että tunne ei ollut välttämättä molemminpuolinen (poikaa ei kiinnostanut tytöt vielä) ja toisekseen mun bestis sitten myös tykkäsi samasta pojasta. Palvottiin sitä yhdessä.

Yhtenä päivänä me sitten näppärinä sanottiin sille pojalle, että me ei kiusata sitä enää, jos se menee jommankumman kanssa naimisiin. Se ei valinnut minua - ja siihen päättyi se rakkaustarina. Itken vieläkin. No enpä kuitenkaan: onneksi tiedän paremmin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä ne tunteet on aitoja ja vahvoja myös pienillä lapsilla. En vähättele yhtään. Lapsi käsittelee yhtä asiaa mielessään kerrallaan - ja jos se asia on tämmöinen tunneasia niin huhhuijakkaa. Tällä hetkellä mulla ei ole Mr. X:stä mitään tietoa. En ole kuullut siitä moneen vuoteen.



--------------

Ja asiasta toiseen: sain tänään paljon aikaiseksi. Mm. kesävaatteet talvisäilöön ;)

Day 01 – Introduce yourself

Niin, heipä hei vaan. Minähän olen.. niin, kuka minä olen? Tällaisen meemin aloittaminen tällaisena ajankohtana, jolloin identiteettikriisiä puskee joka suunnasta, on varmasti erittäin järkevää. Mutta olen siis lyhyesti ja ytimekkäästi: Saana.


Oikeasti mun nimi on jotain ihan muuta, mutta miellän kyllä itseni Saanaksi - ja sen virallisen etunimen otan käyttööni vasta sitten, kun muutan Länsi-Ruotsiin ja rupean tilastotieteilijäksi. Saana on kiva nimi. Persoonallinen ja minunnäköinen. Joku voikin jo arvata, että Lapistahan se tulee vaikka etelän tyttöjä tässä ollaankin.

Kertyneitä vuosia on siunaantunut 21. Tukikohta on koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruudestani ollut Kotkassa vanhempien tykönä. Lukion jälkeen muutin Järvenpäähän, missä vieläkin pidän telttaa pystyssä. Olen nopea sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, ja tykkään uusista paikoista ihan hurjasti. Kuulun sinne, missä on hyvä olla - enkä sinne, missä asun. Matkustelu ois mun juttu nro 1, jos ois taloudelliset asiat vähän paremmin - ja jos olisi aikaa.



Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: oon monenlainen tapaus ja tykkään monenlaisesta. Itseään on jotenkin erittäin vaikea kuvailla, mutta olen perheen lyhyin (173cm) ja sopivasti sekä äidin että isän näköinen. Sellainen Saanan näköinen. On jotenkin jännää seurata eri vuodenaikoina mun elämää valokuvista: jokainen valokuva on äimistyttävän erilainen, kasvoista näkyy kaikki ja hiukset vaihtavat väriä tilanteen ja valon määrän mukaan (vaikka en miä hiuksia niin kamalasti värjäile!). Kaikki kuvat ovat vuodelta 2010.





Opiskelen tällä hetkellä Sosionomiksi (AMK) ja nuorisotyönohjaajaksi, vaikka haaveilujeni kohteena ei koskaan olekaan olleet nämä ammatit. Auttaminen on aina ollut kivaa ja hyödyllistä, mutta vaikka kuinka sydän sanoo JUU auttamiselle - niin se on myös alkanut sanoa paljon muutakin. Esimerkiksi, että "sun bisnekset on jotain aivan muuta kuin tämä". Että jossain muualla voin pitää myös itsestäni huolta. Jossain toisessa ammatissa puhkean kukkaan. Ja niin se onkin. Kerron joskus myöhemmin näistä haaveista ja unelmista, mutta nyt siis tätä päivää ja tätä minuuttia.

Oon sisimmässäni taiteilija ja jonkinsortin haaveilija. Haaveilen monella tavalla: se on sitä unelmointia ja sitte toisaalta laiskuutta. Vähän sellaista hidasta välähtelyä aivoista. Aina ei ihan ymmärrä. Eikä sitte toisaalta tätä munkaan ajatuksen juoksua aina ymmärretä. Ei ihme.





Harrastan kirjoittamista ja bloggaamista (tää blogi on vaan jäävuoren huippu). Harrastelisin tätä paljon enemmänkin, mutta kouluhommat vievät kaiken innon kirjoittamiseen - eikä kaikkea vapaa-aikaa jaksa käyttää päätteen äärellä. Pidän maalauksesta ja piirtämisestä. Rakastan musiikkia ja soitan pianoa Kotkassa ollessani monta tuntia päivässä. Soitan lähinnä kevyttä musiikkia ja klassikkobiisejä. Tykkään valokuvauksesta ja elokuvien katsomisesta. Kuvissa on jotakin kiehtovaa. Rakastan kaikkia eläimiä ihan hurjasti - paitsi käärmeitä. Haluaisin joskus ratsastaa elefantilla ja katsoa kamelia silmästä silmään.



Urheilu olisi minun juttuni myös, mutta sillekin on valitettavasti liian vähän aikaa. Tykkään yksilö- ja kestävyyslajeista kuten juoksu, suunnistus, hiihto, tanssi ja uinti. Jos minun pitäisi valita joku joukkuelaji urheilussa niin se olisi salibandy. Inhoan telinevoimistelua ja pallopelejä.





Oon ollut ruoka-aikoina aina kotona. En oo mikään huippukokki, mutta laittelen usein jotakin jännittävää ruokaa hienoista keittokirjoista. Jännittävä ruoka kuulostaa aika jännittävältä. Niimpä. Juon kahvia liikaa. Se tulee aina maidolla ja sokerilla. En ole allerginen millekään ruoka-aineelle. Rakastan muiden laittamaa ruokaa ja tykkään käydä ravintoloissa syömässä silloin tällöin. Lempiherkkuni on suklaa.



Mulla on työkokemusta eniten varmaankin seurakunnalta. Oon toiminut vuosia isosena rippikoululeireillä ja varhaisnuorten leireillä. Olin myös pari vuotta kerhonohjaajana. Lisäksi oon ollut yövahtina lukuisia kertoja. Oon käynyt keräämässä herneitä ja mansikoita - ja myynyt mansikoita. Oon toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitajana ja Nuori Yrittäjyys (NY24h) -ohjaajana. Viimeaikoina oon käynyt töissä puutarhalla - ja sitä on vielä luvassa jonkun aikaa.

Koulun kautta olen suorittanut työelämään tutustumisia ja harjoitteluita mm. Kymen Sanomissa, kotihoidossa, vanhainkodissa 5vk ja lastenkodissa 8vk.



Tykkään talvesta ja kielistä. En siis siitä, että talvella jää kieli kiinni rautatankoon, en. Sekin on tosin koettu. Tykkään kaikista vuodenajoista ja kielitaito on minusta tärkeää. Vaikka tykkään kielistä niin mun kielitaito ei siitä huolimatta ole kovin hääppöinen. Se on keskiverto.

En polta tupakkaa tai harjoita rikollista toimintaa. Alkoholia silloin tällöin nautiskelen ystävien seurassa, mutta sitäkin harvemmin.



Oon suvaitsevainen, lojaali ja empaattinen. Arvostan oma-aloitteisuutta, omista unelmista kiinni pitämistä ja sitä, että ihminen suorittaa asiat alusta loppuun niin hyvin kuin pystyy. En kestä alituista pessimistisyyttä, syyllistämistä (tai kirjoitusvirheitä yhdyssanoissa). En hyväksy valehtelua. Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

Oon iltaihminen ja valvon usein tosi myöhään. Mökkeily ja soutelu on ihanaa. Oon joskus saanut virvelillä ison kalan (!!). Ravustaminen on mun lemppariharrastuksia. Metsät on mun mielestä turvallisia. Rakastan seikkailuja ja pieniä ilonaiheita. Olen jouluihminen ja kuuntelen joululauluja marraskuun alusta tammikuun puoleen väliin. Sain silmälasit joulukuun alussa. En tykkää puhelimessa lörpöttelystä. Kaipaan Lappiin todella useasti.



Jeps. Ystävät tietävät kuinka hömppä oikeasti olen. Sitä hömppyyden määrää ei voi oikein edes kuvailla. Tässä kuitenkin tämä esittely. Saa kysyä lisää ja kommentointi on erittäin toivottavaa. Kiitos.

Haastetta ihan kerrakseen..

Oon kopsannut tän yhdeltä tyttöseltä, jonka blogia seurailen. Mutta tätä pitäisi nyt sitten kokeilla. Vähän jo etukäteen naurattaa kaikki jutut, mutta eipä se mitään. Koitan tehdä tästä hauskan.

Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love
Day 03 – Your parents
Day 04 – What you ate today
Day 05 – Your definition of love
Day 06 – Your day
Day 07 – Your best friend
Day 08 – A moment
Day 09 – Your beliefs
Day 10 – What you wore today
Day 11 – Your siblings
Day 12 – What’s in your bag
Day 13 – This week
Day 14 – What you wore today
Day 15 – Your dreams
Day 16 – Your first kiss
Day 17 – Your favorite memory
Day 18 – Your favorite birthday
Day 19 – Something you regret
Day 20 – This month
Day 21 – Another moment
Day 22 – Something that upsets you
Day 23 – Something that makes you feel better
Day 24 – Something that makes you cry
Day 25 – A first
Day 26 – Your fears
Day 27 – Your favorite place
Day 28 – Something that you miss
Day 29 – Your aspirations
Day 30 – One last moment

Hyvää uutta vuotta 2011!

Hetki sitten tuli kummallinen tunne, että olisi varmaankin syytä päivittää ja kertoa, että olen lähestulkoon hengissä. Syksy oli aikamoista haipakkaa ja Jaakobin painia oman elämän kanssa - mutta siitä selvittiin ainakin tällä erää. Seuraava erä onkin nyt sitten tuleva kevät 2011. Paljon uusia asioita ja vanhojen asioiden kertausta.

Olen kyynistynyt sen verran kaiken suhteen, etten oikein osaa toivoa uudelta vuodelta mitään erikoista. Toivoisin kuitenkin saavani uuden ystävän ja näkeväni useammin niitä, joita en näe monestikaan vuodessa. Haluan, että tänä vuonna seikkailuni maailmalla ovat ikimuistoisia - hyvällä tavalla. Toivon oppivani stressaamaan vähemmän ja keksiväni jonkun tavoitteellisen harrastuksen. Olisi myös tarkoitus syödä vähemmän suklaata (tämä on yksi niistä toiveista/lupauksista, joka EI todellakaan toteudu) - ja ajatella itseäni enemmän muiden sijasta. Toivon, että pääsen mahdollisimman usein irtautumaan arjesta. Kokonaan. Ilman asioita ja ihmisiä. Vain rentoutumista jossakin kaukana.





Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että Sarcastic Sundays ei motivoi minua tarpeeksi - ja siitä kertoo myös nämä surullisen pitkät päivittämisvälit. Saattaa olla, että kehittelen jotakin uutta tämän tilalle. Samassa muodossa tai jollakin toisella tapaa.

Uuden vuoden kunniaksi kuitenkin ajattelin aloittaa tämän blogin herättämisen jonkinlaisella meemillä. Sen jälkeen asia on suuri kysymysmerkki.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla