Kesällä aurinko ja rantapuisto ovat houkuttelivia ja sinne voisi mennä vaikka joka päivä ihan vain loikoilemaan. Viikonloppuna oli niin täydellinen sää aamusta iltaan, että sunnuntaiaamuna pakkasin kapsäkkini ja menin ystävän kanssa puistoon.
Mulla oli mukana kaikkea kahdesta vesipullosta tuohon jo niin-kuuluisaan-shinyshine-aurinkorasvaan. Olin jo kotona hölvännyt naaman ja kaikki kriittiset ruumiinosat aurinkorasvalla, joten olin hetken laittamatta lisää. Jossain on sanottu, että tunnin välein on hyvä lisätä aurinkorasvaa, mutta liekö totta vai riippuuko ihan ihosta?
Siinä sitten köllöteltiin kolme tuntia: luettiin lehtiä, kuunneltiin Cheekin ja Jukka Pojan uutta biisiä ja välillä ehkä vähän torkahdettiinkin. Ennen kaikkea nautiskeltiin vapaapäivästä ja siitä, että kesä tekee hyvää mielelle. On muuten vaikeaa ottaa aurinkoa ja yrittää olla palamatta. Mulla on sen verran herkkä ja vaalea iho (esim. P:tä kaksi kertaa vaaleampi), että sen käristäminen ei paljoa vaadi.
Sen takia olen haalinut aurinkovoiteita ja After sun -voiteita useammat varuiksi. Ja aurinkovoidetta laitan joka päivä heti aamusta ennen töihin lähtöä, jotta olisi edes jonkinlaista suojaa. Myös pukeutuminen helteellä on mielestäni vaikeaa, koska pitäisi kuitenkin olla edustava lasten ja perheiden edessä, mutta myös ajatella omaa jaksamista. Työhöni kuuluu ulkoilua - joinakin päivinä jopa 3h - joten siltä ei voi välttyä. Enkä sitten ulkona haluaisi olla ihan pitkähihaisissakaan, kun on niin kuuma. Probleemia. Pitäisi varmaan vaan sitten palovammojen välttämiseksi laittaa parin sentin kerros aurinkorasvaa, tunnin välein. Tuleepi aika kalliiksi.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä
Rantapuistosta kotiin päästyäni totuus alkoi valkenemaan - tai pikemminkin punoittamaan. Masu ja selkä olivat kirkkaanpunaiset kaikesta rasvaamisesta huolimatta. P haki mulle kaupasta vielä yhden putelin After sun -voidetta, koska punoitus oli niin kamala. Voi olla, että ihan vähään aikaan ei taas tarvitse aurinkoa ottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti