"Teillä on kello, meillä on aikaa."

Joka ilta tulee pohtineeksi kulunutta päivää, ja sitä, saiko jotakin aikaiseksi. Kun hommia on paljon, mikään tekemisen määrä ei tunnu omasta mielestä riittävältä. Kun taas hommia on vähän, silloin ei saa mitään aikaiseksi. Itselleen ei osaa antaa anteeksi sitä, että on ollut laiska tai on tehnyt niin paljon töitä, että väsyy sen takia. Kultainen keskitie on jossakin siinä välissä. 

Löysin jokunen päivä sitten tällaisen listan, missä joku on listannut asioita, joita olisi hyvä tehdä. Siinä ei sanota, miksi näitä listan asioita tulisi tehdä, mutta mielikuvia herää siitä, että: "Tekemällä näin voit hyvin." 

Tästä listasta voisi ottaa esimerkkiä. Siinä on asioita, mitkä kuviteltunakin tekevät olosta paremman. Mietin kuitenkin, että johtaako listojen ja kalenterien noudattaminen siihen, että elämä aikatauluttuu entistä enemmän? Elämässä on niin paljon velvollisuuksia ja kaikkea, mitä pitäisi tehdä, että 20 asiaa lisää muistettavaa on aika paljon. 

Tällä viikolla pohdittiin seminaariporukan kanssa sitä, että itseasiassa me päätämme omasta elämästämme  ja ajankäytöstämme yhä vähemmän ja vähemmän. Etenkin työelämässä olevat ihmiset saattavat huomata näitä asioita. Tästä esimerkkinä sellainen asia, että tietokoneelta voi varata toisen ihmisen aikaa. Painamalla nappulaa voi järjestää toiselle ihmiselle töitä pariksi tunniksi valitsemallaan ajankohdalla. Näin on ainakin ajattomaa työaikaa tekevillä (kuten itselläni). Ajaton työaika on siis sitä, että ei ole määrättyä työaikaa, mutta työhön liittyvät hommat tulee hoitaa. Joinakin päivinä töitä voi olla aamusta iltaan, ja joinakin vain 15 minuuttia. Iltatöitä on paljon ottaen huomioon asiakasryhmän eli nuoret - ja iltalisiä ei heru. 

Eikö olekin pelottavaa, että joku muu määrittelee sen, mitä teet ja mihin aikaan? Ohjeita elämään tulee joka puolelta: "Syö viisi kertaa päivässä", "Opiskele nuorena sata ammattia, jotta pääset joskus töihin", "Pidä huoli hygieniasta", "Tee lapsia ennen kuin on liian myöhäistä" tai "Nuku 8 tuntia yössä". Monet meistä on myös riippuvaisia monenlaisista asioista kuten tv-ohjelmista tai ryhmäliikuntatunneista. Tv-ohjelmille on määritelty tietty ajankohta, jolloin niitä voi katsoa eikä katsoja periaatteessa voi asialle mitään (vaikkakin tallentava digiboksi on hyvä keksintö!). Ryhmäliikuntatuntien ajankohta on myös määritelty. Se on yleensä sellainen ajankohta, jolloin suurin osa asiakkaista on päässyt töistä, mutta entä sitten kun työt painottuvat iltaan? Tämä on tietenkin ammatinvalintakysymys, mutta aamulla ryhmävaihtoehtoja on paljon vähemmän kuin iltasella. Enemmistöllä on valtaa. 

Ja tietenkin joka asiassa loppujen lopuksi saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi myös tehdä erilaisia ehdotuksia eri organisaatioille ja koettaa muuttaa asioita. Tässä ajassa eläminen ei ole helppoa, ja palatakseni vielä aiemmin esiintyneeseen listaan, niin ehkä suurinta osaa noista tulee tehtyä päivittäin. Joka päivä ei tule luettua kirjaa tai harrastettua joogaa, mutta sen sijaan luen lehtiä ja kävelen melko paljon. 

En tiedä, mikä merkitys näillä ajatuksilla on nyt, tänään ja tässä enkä tiedä merkitseekö nämä kenellekään muulle mitään. Ehkä stressi pakottaa ajattelemaan elämän tärkeysjärjestyksiä ja sitä, mikä on tärkeää ja hyödyllistä. Arvostan myös sitä, että ihmisillä (ainakin suomalaisilla) on mahdollisuus valintoihin tehdä haluamiaan asioita. Sydän sanoo nyt, että haluaisin olla ystävien kanssa ja tukea heitä mielummin kuin ajatella töitä ja kiirettä. Järki sanoo, että minun tulisi olla ajattelematta kokonaan ja yrittää parantua flunssasta. 

Lintubongaaja vai elämän ihastelija?

Aluksi sanottakoon, että töitä riittää ja ne ovat enimmäkseen sisätöitä, mikä taas johtaa siihen, että kärsin välillä mökkihöperyydestä ja neljänseinän -kammosta. Tänään lorvailin taas tyypillisesti sisällä, mitä kuvaa hyvin se, että aamupalan jälkeen lakanat vetivät puoleensa niin kovasti, että oli pakko ottaa yöunien-jälkeiset-pikkutorkut. Tiedättehän, että selitysten määrä näissä asioissa on loputon, ja nämä "Jos ihan vähäksi aikaa ummistan silmäni" -hetket eivät koskaan jää hetkiksi. Heräsinpä sitten puolilta päivin äitin puhelinsoittoon siitä, kuinka mökillä on kevät. Isäkin kertoi samaa ja kehotti menemään ulos. Kuulostinkohan mahdollisesti yhtä ummehtuneelta kuin sisällä oleskelu?

Askeleen kohti pirteämpää ja aurinkoisempaa päivää otin, kun kaivoin keittokirjan esille ja pilkoin kasveja (lue: kasviksia) kattilaan. Pataan plumpsahteli uusi tuttavuus bataatti ja monta sen kaveria. Valmistuttuaan tästä bataatti-kasviskeitosta tuli oikein hyvää, ja pohdin, josko laittaisin jonkun ohjeenkin siitä myöhemmin. Tätä kyseistä soppaa syötyäni vireystasoni nousi ja päätin lähteä ulkoilemaan.

Sydämen muotoinen pilvi!

Sää yllätti. Tiesin lähtiessäni, että ulkona paistoi aurinko ja asteita oli melkein +15, mutta epäilin silti ennusteen paikkansa pitävyyttä. Järvenpäässä tuulee yleensä jonkun verran, ja koska olin suuntaamassa kävelyni rantapuistoon olin varma, että kylmähän siellä tulee. Ei tullut kylmä. Muut ihmiset lekottelivat mekoissa, huppareissa ja pikkukengissä, kun itse olin laittanut päälleni vieläkin lämpökaulurin ja talvivaelluskengät. 

Tuntui, että kaikki järvenpääläiset olivat tulleet rantapuistoon kanssani samalla minuutilla. Oli pyöräilijöitä, koiraihmisiä, vanhempi-lapsi -pareja, nuoria, söpöjä treffiläisiä ja auringonottajia. Jollakin oli jopa viltti mukanaan! Istuin itse märälle nurmikolle poukaman reunaan ja salaa toivoin, että minullakin olisi ollut viltti. Katselin tovin maisemia ja otin kuvia sorsapariskunnasta. 

Sieltä ne tulevat... 

Siinä ne menevät... 

 Siinä hän odottaa sulhastaan...

 "Tule jo! Nyt puunataan höyheniä liasta!"

 Se, mitä naaras ensin, sitä uros perässä...

Lopuksi uros tekee venytysliikkeen ja lähtee uimaan. 

Viime aikoina olen joutunut kertomaan paljon itsestäni muille ihmisille. On pitänyt kertoa siitä, mitä tällä hetkellä tekee, mitä harrastaa ja minkälaisista asioista pitää. Se on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Se, että luot itsestäsi pienen esittelyn kolmella neljällä lauseella saattaa määrittää jollekin ihmiselle sen, mitä olet ja mitä edustat. Itse kyllä sanon yleensä suoraan asioita kuten että olen kahvi- ja suklaafriikki ja että tykkään kaikesta hömpänpömpästä, mutta ei se helppoa silti ole. 

Lintuja bongaillessani ja valokuvatessani kävi mielessä, että mitähän muut mahtavat ajatella siitä, että tiiraan niiden lintujen jokaisen liikkeen. (Onpa muuten hauska lause: "Tiirailin tiiroja". Onkohan tiira-linnusta väännetty tiirailla-verbi vai päinvastoin?) Tulin tiirailustani siihen johtopäätökseen, että joko ne ajattelevat minun olevan lintubongaaja, valokuvaaja tai amatööriharrastelija molemmissa edellisissä. Tulin myös siihen aatokseen, että en välitä, mitä muut ajattelevat linnuista, minusta tai harrastuksistani. 

Tänä sunnuntaina olin rehellisesti ja sarkasmitta lintubongari ja KASVIkeiton vääntäjä, ja tykkään niistä molemmista. Ehkä ne ovat ihan oivat lisäykset seuraavaan työhakemukseen. Ja mitä tulee tähän sisällä nysväämiseen: onneksi kesä on pian täällä!

Sinne ja takaisin...

Päivät ovat taas menneet sellaista haipakkaa, että jos olisin vielä vähän hitaampi niin putoaisin kelkasta. Pariin viikkoon en ole kerennyt keskittymään omiin ajatuksiini lähes ollenkaan, mutta tänään se päivä taas koitti. Tänään aion tehdä vain kivoja asioita kuten laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja pestä koko talouden pyykit. 

Pääsiäisen juhlaa vietin nuorten (ja lapsenmielisten kolleegoiden) kanssa Vuokatissa. Päivän aatteen mukaisesti kiirastorstaina kiirehdittiin Vuokattia kohti bussilla. Matkalla murrettiin leipää ABC:lla ja käväistiin Varkaudessa kiirastorstain messussa. Matka oli pitkä, ja nukkumaan päästiin vasta reilusti puolenyön jälkeen. Itseasiassa vasta aamuviiden jälkeen... 

Pitkäperjantaina rauhoituttiin Vuokatinrannan maisemissa ja pohdiskeltiin syntyjä syviä. Lauantaina ja sunnuntaina olin laskettelemassa n. 10 nuoren kanssa. Maisemat tunturin huipulla ovat uskomattomat, ja se on pitkälti se syy, miksi sinne kannattaa mennä. Hyvällä ilmalla aurinko siivittää näkymää. En ole mikään huippulaskettelija ja laskettelumenneisyyteni voi vielä juuri ja juuri laskea yhden käden sormilla, mutta pidän siitä  silti kovasti. Vauhdin tiimellyksessä on hauskaa katsella maisemia. Kai siinä myös on jonkinlaista oman kehon hallinnan -tunnetta, kun oppii jännittämään lihaksia oikealla tavalla ja sukset tekevät sitä, mitä niiltä vaatii. (On muuten nyt jännitetty lihaksia niin, että tuntuu!) 

(Tässä äitille vähän maisemaa...)

Sunnuntaina käytiin Katinkullan kylpylässä. En ollut aikaisemmin ollut vastaanvanlaisessa, joten se oli kokemus jo itsessään. Kylpylän poretarjonta oli hyvä, ja kaikille riitti tilaa. Meillä oli mukana 36 nuorta, 4 lasta ja 6 aikuista. Saunatilanne oli mielestäni huono. Kylpylässä oli erilaisia kuten höyry- ja savusauna, mutta ne olivat kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Pelkästään esim. naisille oli vain yksi pieni, pyöreä sauna, mihin mahtui n. 6 aikuista. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, jotka joutuivat oikein jonottamaan kyseiseen saunaan, kun sisään ei mahtunut. Itse skippasin saunailun kokonaan (vaikkakin olen saunaihmisiä henkeen vereen). Onneksi Vuokatinrannan sauna oli sitäkin parempi. Lauteilla istuessa näki kylpyhuoneen läpi talvisen järvimaiseman. 

Siitä kylpylämiljööstä  tuli mieleen muinaiset kreikkalaiset kylpylät, joita käyttivät lähinnä rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Myös Kyproksella oli vastaavanlaisia.

Kourion Baths, The Baths and the Complex of Eustolios. Tässä on yksi Kourionissa sijaitsevan muinaisen kylpylän "ammeista". Tuota on käytetty joskus keskiajalla tai antiikin aikana.  Jos katsoo oikein tarkkaan, niin oikealla näkyy yksi rappunen, mistä kylpyyn on menty. Pohjalla on perinteiseen tyyliin pienistä mosaiikkipaloista tehtyä kuviota. Nuo kylpypaikat eivät olleet kovin syviä tai isoja (noin metri kertaa metri).

Kylpylät oltiin rakennettu aina komealla paikalle ja niihin oltiin panostettu visuaalisesti erittäin paljon. Noita mosaiikkilattioita oli joka paikassa ja ne olivat todella hienoja. En usko, että niiden arvoa voi mitata mitenkään. Kattoviritelmä ei ole antiikin ajan keksintöä, yllättäen :D 

Tältä näytti näkymä kyseisen kylpylän "parvekkeelta". Ei mitenkään hullumpaa, vai? 

Palatkaamme nyt takaisin Suomeen ja matkatkaamme vielä Vuokatista takaisin kotiin Järvenpäähän. Reissun jälkeen väsymyksen määrää ei voinut kuvailla. Bussimatkat olivat yllättävän pitkiä ja unen määrä liian minimaalinen. Vuokatinrannan ruoasta ei voi kuitenkaan sanoa pahaa sanaa. Se oli maukasta ja keinottelematonta. 

PS. Tilasin Ifolorilta viikko sitten n. 200 kiiltäväpintaista valokuvaa ja eilen laitoin niitä albumeihin. Kyproskuvat mahtuivat juuri ja juuri yhteen 120-lehtiseen kansioon. Saatoin toisaalta kyllä vähän tiivistää entisestään ja laittaa kuvia joka lehdelle, molemmin puolin. Valmistuakseen Kypros-albumi tarvinnee vielä vähän kaksipuolista teippiä ja sitten v'oila! 

PPS. Tein äsken lasagnea. Se oli vähän erilaista ja erinäköistä kuin se, mitä normaalisti olen tottunut syömään -  MUTTA KERRANKIN voin sanoa, että hyvä niin! Se oli parasta lasagnea, mitä olen syönyt. Olen aina kummastellut, että miksi kaikki muut ihmiset tykkäävät lasagnesta (kun sehän maistuu ällöltä ja se koostumus on outo), mutta tänään ymmärsin enemmän. Nyt minustakin on tullut lasagne-ihminen. Aamen. 

Ohjekin on yllättävän helppo: 

Tarvitset: 

- Knorrin täysjyvä lasagnette -paketin (sis. makaronit ja kastikepussi)

- paketti jauhelihaa

- 6dl vettä

- 3dl maitoa

- vähän rasvaa

- syvä uunivuoka

Tee näin: 

- Laita uuni 200 asteeseen, paista jauhelihat kasarissa ja voitele uunivuoka rasvalla

- Laita makaronit suoraan pussista voideltuun vuokaan

- Laita jauhelihojen sekaan nesteet ja kastikepussi, sekoita ja kaada koko soossi vuokaan makaronien päälle

- Laita uuniin ja anna olla 35min. (Maistuu paremmalta, kun annat vielä muhiutua hetken valmistumisen jälkeen).