maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäisperinteiden jäljillä


Kiirastorstaina ahtauduttiin junaan mun vanhemmat seuranamme ja kiidätettiin kohti Vaasaa (tai siis Mustasaarta) ja anoppilaa. Junamatkat ovat aina yllättävän rankkoja, vaikka saa vain istua, syödä eväitä ja nauttia olostaan. Perille päästyämme pääsiäinen oli valloittanut talon ja kaikki oli ihanaa. Jo perjantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. 


 Parit suklaamunat tuli syötyä...



Sain jonkun verran jatkettua (joululahjaksi saamaani) kirjaa ja siinä oli yllättävän hyvin pääsiäisaiheeseen sopivia juttuja. Kirjan lapsi ihmettelee ja pohtii uskonkysymyksiä aidosti ja kiinnostuneena, mutta niitä on erittäin vaikea selittää. Samoin meillä töissä lapset kyselivät hiljaisella viikolla siitä, että mitä se ylösnousemus on ja miten se Jeesus voi ensin kuolla ja elää silti. Kysymykset ovat suuria ja vastaukset monesti riittämättömiä ihmiselle.



 Tehtiin ajeluretki Raippaluodon sillalle

 Ja kun käytiin kävelylenkillä, niin löydettiin tämä trulli lumipenkasta... Lienee ollut vauhdikas nousu, mutta vielä vauhdikkaampi syöksylasku...

 Pikku-P:n pikkusaappaat 90-luvun alusta, kuinka söpöä...


Meidän pääsiäinen oli juhlaa, ja siitä suuri kiitos kuuluu ehdottomasti P:n äidille. Ruokapöytä oli täynnä makuja, värejä ja kaikkea makunystyröitä hemmottelevaa. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja onnellinen. Anoppilassa olo on joka kerta kuin olisi joulu. Aina kun luulet, että viimeinen yllätys on tullut, niin esiin kaivetaan jostakin lisää yllätyksiä. 


 Viiniä Kaanaan häistä (pullo tuotu Israelista)




Perjantai-iltana kävimme kuuntelemassa Mustasaaren kirkossa J.S. Bachin säveltämän Johannes-passion. Mulle tämä oli ensimmäinen kokemus vastaavanlaista, ja kieltämättä se oli upeaa. Kokonaisuudessaan passio kesti reilu kaksi tuntia ja se laulettiin kokonaan saksaksi. Ymmärtämistä ja seuraamista helpotti vihkonen, jossa sama luki suomeksi. Johannes-passio kertoi Jeesuksen kärsimyksen hetket Johanneksen evankeliumin mukaan kavaltamisesta kuolemaan.




Lauantaina kävimme päivällä Vaasan keskustassa kaupoilla. Sain hamstrattua itselleni juoksuhousut ja -takin sekä lämpimän fleecepaidan. Jouluna alkaneen tauottaman syömisen jälkeen ne pitää ehdottamasti ottaa käyttöön mahdollisimman pian - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kadotin Vaasa-reissulla myös kamerani keskustan hälinään ja hätä oli suuri. Loppujen lopuksi juostuani ympäri keskustaa ja kyseltyäni joka putiikista kameraani, se vihdoin löytyi kauppahallista eräästä vitamiinimyymälästä. Onneksi. Kamera on mulle tosi rakas. 

Lankalauantaina Pohjanmaalla on monia perinteitä, joita Etelä-Suomessa ei ole. Heillä ei esimerkiksi virvota palmusunnuntaina vaan viikkoa myöhemmin lankalauantaina. Virpomisen suorittaa pikkutrullit, jotka kiertelevät taloissa (kuten palmusunnuntaina) ja kolistelevat talon kulmia tai ovenpieliä. Lankalauantaina Pohjanmaalla palavat myös toinen toistaan suuremmat pääsiäiskokot (kuten juhannuksena), joiden tarkoitus on karkoittaa näitä trulleja ja noitia pois. 

Anoppilan pääsiäiskokko oli suuri, ja illan hämärtyessä n. 20päinen sukulaisjoukko lähti sitä ulos ihailemaan. Kasvihuoneessa paloivat kynttilät ja pöydillä tarjoiltiin erilaisia herkkuja. Välillä sitä saattoi käydä ihailemassa kokkoa ja välillä kiiruhtaa takaisin kasvihuoneen lämpöön (vähän lämpimämpi ulkoilmaa) juomaan kuumaa kaakaota kynttilänvaloon. Oli aivan upea ilta ja oli mukava tutustua perinteisiin, joita Etelä-Suomessa ei ole. Ilta päättyi saunan lämpöön ja makeisiin uniin vähän puolen yön jälkeen. 





 Noh, kokolla oli vähän syttymisvaikeuksia, mutta sanoisinko, että nuotio kuin nuotio tai kokko kuin kokko... Iloa siitä oli kuitenkin kaikille :)





 Jahas, minkähänlainen rituaalitanssi siinä on menossa...

 Bensa palaa lumen päällä... 

Sunnuntaina käytiin kyläilemässä isovanhemmilla ja siitä poikettiin myös pienelle rantakävelylle. Oho, kuulostaapa siltä, että paljon on lenkkeilty ja kävelty, mutta totuushan on se, että koko pääsiäinen syötiin ja olo on sen mukainen. Kun joulusuklaista pääsee niin pääsiäissuklaat tulevat, ja suklaa-addikti jää pahasti kierteeseen. 




Tällä hetkellä olen toipumassa pääsiäisestä kotona ja suuntaamassa katsettani töihin ja seuraaviin reissuihin. Pitänee lähteä sulattelemaan kaikkea - enimmäkseen ruokaa - ihan ulos asti. Kivaa pyhäpäivää kaikille!

Hiihtohässäkkää ja kauniita päiviä

Toissaviikonloppuna ajettiin pitkästä aikaa mökille, ja kaikki tutut jutut siellä tuottivat niin paljon iloa, että voi autuus. Viimeksi taidettiin käväistä siellä syyskuussa. Jokatapauksessa mökki oli edelleen paikoillaan, ja perjantai-illan pimeydestä huolimatta saatiin sinne valoa ja lämpöä nopeasti. 

Lauantaina otin tehtäväkseni käydä hiihtämässä (lue: sukset olivat koko matkan Järvenpäästä mökille olleet ilkeästi reittä vasten, joten niitä oli pakko käyttää sen kärsimysnäytelmän jälkeen). Aamupalan jälkeen lähdettiin etsimään mulle latua. Toivoin mökille mennessäni hartaasti, että kunta olisi tehnyt edeltävien vuosien tapaan peltojen poikki menevän ladun, mutta tyydyin sitten lopulta muuhun. Olen sen verran aloittelija, ettei moottorikelkkaurat ole minua varten. 

Valmis kunnan latu ei ollut myöskään hääppöinen, koska suksen pohjat täyttyivät neulasista, kaarnasiivuista ja kaikesta, mitä nyt matkaan vaan saattoi mahtua. Mulla meni kilometrin taipaleeseen 20 minuuttia. Vauhdistani kertoo varmasti se tosiasia, että muutamaa viikkoa aikaisemmin 6-vuotiaat olivat taittaneet saman matkan kymmenessä minuutissa... Noh, aina ei voi voittaa ja liisterin kertymistä suksien pohjiin ei voi estää. 

Hiihtopettymyksen jälkeen tehtiin pieni iltapäiväkävely pilkkirei'ille


 Tiedättekö - vaikka olo on kuin eskimolla ja ehkä vähän näytänkin siltä, niin silti en oo hetkeäkään näillä kevätpakkasilla katunut tuon takin ostamista :) Siinä on toppausta ja suojaa varmasti kymmeniksi vuosiksi.. eikä jää pieneksi :D (The North Face W insulated juneau jacket) 

Siinä se reikä nyt sitten on...



Illemmalla todettiin, että saunan kiukaassa on jotakin vikaa (puhki) ja että Earth Hour 2013 ei suju suunnitelmien mukaan, jos olet pilkkopimeässä saunassa sekoittelemassa tulikuumia ja jääkylmiä -kylpyvesiä keskenään. Sen verran fuskattiin Earth Hour:ista, että pidettiin saunassa valoja päällä. Että jos jotakuta on sitten joskus syyttäminen maailmanlopusta, niin varmasti meitä sitten...



Mökkeilyssä on se mukava puoli, että silloin ehtii tehdä niitä asioita, mitä ei kotona normaalisti "ehtisi". Tällainen asia mulla on lukeminen. Tuntuu, ettei kotona Järvenpäässä ehdi millään lukea mitään muuta kuin Facebookin statuspäivityksiä ja kaikki kymmenkunta kaunokirjaa. Voisin myös omia maisemat ja mökkeilymiljöön hiljaisuuden ilomielin kaupunkiin jokapäiväisiksi iloiksi. Onneksi on sentään ollut kuukauden verran näitä aurinkoisia kevätpäiviä, joiden takia on helpompi hymyillä. 


PS. Mun henk.koht. jokalajin valmentaja - tunnettu myös nimellä iskä - saa odotella vielä jokusen päivän ennen kuin meikäläinen lähtee vetämään triathlonit ja/tai osallistuu Sotsin olympialaisiin...