Sisustuskärpäsen iskiessä

Sain kunnian sisustaa P:n äidin kasvihuoneen kesäkuosiin. Jouluna  kasvihuone oli todella kaunis kaikkine asetelmineen yms, mutta mulla ideat syntyivät esineistä ja asioista, jotka odottivat käyttäjäänsä autotallissa ja takanreunuksella. Oli alusta asti selvää, että tekisin jotakin meriaiheista. P:n äidin pihapiiriä ympäröi metsä ja pelto, joten vielä oli saatava meren tuntua.

Ihanalle majakkalyhdylle löytyi heti oma paikka

 Kaapin perukoilta löytyi vanha, puinen kehys, johon tulostin netistä majakkakuvan

 Simpukoita katselemalla voi melkein aistia vedenalaista tunnelmaa

 Tuolta puuttuu vain keltaisen sadetakin omistava majakanvartija

 Kalaverkot odottivat käyttäjäänsä... nyt vähän toisenlaiseen tarkoitukseen!

 Tuon kanssa voisi harjoitella tekemään merimiessolmuja

 Netistä tulostetuissa kuvissa merikoira ja paikallinen nähtävyys Raippaluodon silta

 Löydettiin tällainen ainutlaatuinen, suuri, meriaiheinen kuppi+lautanen paikallisesta kaupasta

 Laivakapteeni tarkkailemassa tilannetta 

 Ankkaemo poikasineen rantakivikossa... 

 Kohot värittävät verkkoja

 Sistustuksen valmistumisen kunniaksi juotiin kakkukahvit upouudessa miljöössä

Tunnelmasta puuttui enää suolaisen meriveden tuoksu sekä aaltojen liplatus. P:n äiti mietti, että josko laittaisi pienen koristelähteen solisemaan johonkin nurkkaan. Meren äänet nauhalta ovat myös vaihtoehto. Voin kuvitella istuvani loppukesästä kasvihuoneessa lukemassa kirjaa ja ajatella olevani jossakin meren rannassa pienessä kalastajatorpassa. Pöydässä olisi paistettua ahventa ja tuoretta limppua. 

Ette tiedäkään, kuinka mun mieli kirkastuu aina, kun kuulen tai ajattelen sanaa "sisustus". Ehkä se vie jokusen rahan roposen aina lisää, mutta tekee kuitenkin onnellisemmaksi. Omien visioiden toteutus on parasta. Etenkin kun voi luoda jotakin melko lähelle omaa mielenmaisemaa. Mun mielenmaisema on meren ranta kivikkoineen, kallioineen ja tyrskyineen. Kuitenkin tyyni ja turvallinen.

Joulusisustuksen kauneuspilkkuja

Tapaninpäivä kului ajaessa tienpäällä. Kotka-Mustasaari -matkalla pysähdyttiin yhteensä 7 kertaa ja nautiskeltiin siitä, että oli aikaa tehdä niin. Mustasaaren (P:n kotopuolessa) joulun jälkeistä aikaa kuvaa hyvin hiljaisuus. 

Jouluruusu tuliaisiksi

 Kasvihuone kaikessa koreudessaan (anopin floristiystävä oli käynyt auttamassa sen sisustamisessa)

 Indiskan joulupallot!!

 Olkipukkien kokoontumisajot...?

 Maalasin kihlajaislahjaksi nuorelle parille tällaisen kolmen taulun kokoelman kauriita... (note to self: öljyvärien käytössä otettava huomioon viikon kuivumisaika!)

Minusta kaikki oli kaunista siitä huolimatta, että lunta ei ollut kovinkaan paljon. Kaikessa karuudessaan lumettomuus on mielestäni äärettömän kaunista. Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän joulun 2013 ja siirrytään sitten eteenpäin. Seuraavaa joulua jo odotellessa... pitäisiköhän laittaa glögit tulemaan... ei huonompi idea!

Tunnelmallista joulua 2013!

Mun lukijat ovat varmaan jo tottuneet siihen, että kaikki päivitykset tulevat reilusti myöhässä. Nyt kuitenkin itseänikin hieman hävettää - nimittäin tänään, 19.1.2014, on vuorossa joulu! Aion tuoda esiin lähinnä jouluun verrattavia tunnelmia: talven lumoa ja kodikasta meininkiä. Joulu on tietyn ajan sesonki ja sitä imetään kuukauden verran joka puolelta itseemme, jolloin siihen kyllästyy ja siitä kuuleminenkin tuottaa tuhahtelua. Miä tykkään nauttia kaikesta ihan täysin rinnoin ja mulle joulunaika kestääkin yleensä lokakuun lopusta tammikuun toiseen viikkoon. Ja on mulla vieläkin kyntteliköt - ja saa ollakin!

Aloitettiin joulunviettoa Kotkassa. Kyntteliköt, pihavalot ja kynttilät paloivat. Aattoaamuna herättyäni kiersin koko talon ympäri sytyttelemässä kynttilöitä. Aivan lopuksi laitettiin Tinin kanssa lämpimästi päälle ja mentiin sytyttämään pihalyhtyjä ja roihutulia.

Puuhellassa oli tuli. Se lämmittää eri tavalla ja sen lämpö on jotenkin pehmeämpää. Puuhellan päällä lepäsi riisipuuro, johon laitoin salaa muutaman mantelin olohuoneen pähkinäkulhosta.

Kuusi oli koristeltu ja kukat tuoksuivat. Soitin joululauluja pianolla useita tunteja. Musiikki tuo joulun.

Koko perhe istui pöydän ääressä ja ruokaa oli riittävästi. Ajeltiin ruoan jälkeen veljen luokse joulusaunaan ja joulupukkia tapaamaan. Kaikki olivat olleet kilttejä. Illalla herkuteltiin luumurahkalla ja kahvilla.

Tinin ensimmäinen joulu. Se söi jouluruokaa koiran ruokahalulla ja oman pakettinsa (kuvassa näkyvä possu) saatuaan se juoksi onnessaan possu hampaiden välissä alakertaa ympäri. Pienen koiran jouluun ei tarvita suuria asioita. Ruoka, possu ja syli riittävät vallan hyvin.

Eipä olisi minun jouluni paljon mitään ilman ihmisiä tai ilman äitiä/anoppia, jotka loihtivat ihmeellisiä asioita muiden hyväksi. Hyvä joulu on tehty tunnelmasta ja rauhasta.