Sadonkorjuun kuukausi

Syyskuu on ollut täynnä asioita, joista olen erityisen kiitollinen. Siihen kuuluvat ruoat, värit, luonto, ihmiset ja ylipäätään kaikki se, mitä on saanut aikaan. Vaikka opiskelut tuntuvat vievän todella paljon aikaa tällä hetkellä, niin silti ympäristön tarkkailu ja niistä elämän ns. pienistä asioista iloitseminen rentouttavat ja auttavat jaksamaan pimenevässä syksyssä. Sen lisäksi, että ulkoliikunta ja D-vitamiinin yliannostus tekevät hyvää syksyn hämäryydestä kärsivälle mielelle, liikunta myös auttaa kesän ja sen jälkeisten tapahtumien kerryttämiin kesäkiloihin. Aion ammentaa luonnosta ja ravinnosta kaikki mahdolliset syysmasennuksen lieventäjät, mitä vain on tarjolla. Vielä kun saisi siivottua kodin ja laitettua kynttilöitä sinne palamaan...

Mikä on onnellista syksyssä ja elämässä tällä hetkellä: 

 Se, että leikkokukat, joita ihana P välillä mulle ostaa, ilahduttavat maljakossa väreillään niin pitkään

Se, että kasvikset ovat niin hyviä (nämä komeudet ovat P:n äidin kasvimaasta) 

Se, että palapelejä voivat tehdä aikuisetkin

Se, että säät vaihtelevat (tässä kuvassa sataa rakeita ja maa on niistä valkoisenaan), ja se, että säästä riippumatta voi lähteä kävelylenkille ystävän kanssa

 Se, että ystävän Milli-koira on ihanan vänkä tapaus

 Se, että koskaan ei tarvitse olla täysin yksin, koska meillä jokaisella on omat enkelit elämässämme

Se, että äiti laittaa suussa sulavaa omenapannukakkua omien omenapuiden antimista 

 Se, että pakkanen on täynnä elämän eliksiiriä sisältäviä mustikoita talven varalle

 Se, että parin tunnin metsässä oleilun jälkeen on sekä hyvä olo että puoli ämpärillistä kantarelleja

 Se, että puolukat näyttävät kauniilta jäkäliä ja sammalia vasten

 Se, että takki kestää sadetta

Se, että omatekemä kantarelli-kastike on syötävää (aina se ei ole itsestäänselvyys, että sienet ovat hyviä)

 Se, että on saanut viettää lapsuutensa näin kauniissa merimaisemissa

 Se, että ostin itselleni vahtikoiran EIKU heijastimen, minkä avulla turvassa oleminen on vähän helpompaa

 Se, että meri on rauhoittava

 Se, että ruska on nyt parhaimmillaan

 

 Se, että olen opetellut neulomaan villasukkia (tässä on pari, jonka sai yksi viluisten sankari ja toinen pari on jo tulossa kovaa vauhtia)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vaan ihana enkeli kotihin vie...

Meille rakas ihminen nukkui pois, ja heti Rooma-reissun jälkeen mentiinkin sitten Kotkaan hautajaisiin. Päivä oli todella raskas aamusta iltaan, mutta tulipahan muisteltua ja tihrustettua itkua sitten senkin edestä. Siunauksen jälkeen lähdettiin porukalla mun vanhempien luo syömään ja kahvittelemaan. 

 Isoveikka tilasi täytekakun ja voileipäkakun (paikasta x)

 Ja miä tein valkosuklaajuustokakun, mistä tuli yksi mun suosikkijälkiruoista!

Kiitos ohjeen antajalle!

Hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina käytiin porukalla kirkossa kuuntelemassa vainajien nimet. Itku tuli taas viimeistään siinä vaiheessa, kun kanttori soitti Suojelusenkeliä...

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

(Immi Hellén)

 ♥

Viimeinen (Rooma vol. 6)

Viimeisenä Rooma-päivänä lähdettiin liikkeellä vasta puolilta päivin. Koko viikon sai nukuttua yllättävän hyvin, mutta silti rentoutuminen ja huolettomuus tekivät hyvää. Suunnistettiin suurinpiirtein suoraan unesta sen päivän ruokapaikkaan...

 Mulle käy useasti tällaisia erikoisia asioita... Olin tilaavinani katkarapuja, mutta sainkin turskaa!? Noh, oli syötävää ja ihan kiva kokeilla Välimerellä niitä merenantimiakin (vaikka kyllä mulla jäi nyt hampaankoloon kaihertamaan ne katkaravutkin!)

 Viimeiset italialaiset jätskit! Nyyhkisnyy

 Nämä jäätelöaltaat ovat varmasti paikalliset "ohittamattomat"...

Viimeisen päivän nähtävyys oli Musei Capitolini. Siellä tunnelma oli jotenkin todella moderni, vaikka ympärillä oli ikivanhoja asioita. Taustalla soi myös musiikki, mikä teki kaikesta kaksinverroin kiehtovampaa. 

 Museosta oli näkymä Forum Romanumille (jossa ihmiset kulkivat sateenvarjojen kanssa......)

 Joku japanilainen poika piirsi tuota kuuluisaa pronssipatsasta muistivihkoonsa äärimmäisen hyvin...:)

 Venus ja hänen oma salinsa

 Romulus ja Remulus (Rooman perustajat)

 Talon ylimmässä kerroksessa oli kahvila ja otettiin siinä Espressot piristykseksi

 Ja oli siellä myös kivat näköalat (tuolla kaukana siintää Pietarinkirkko)

Iltasella me menimme syömään siihen ravintolaan, missä me toisena reissupäivänä saimme Italian parasta pitsaa. Ravintola ei ollut aivan keskustassa vaan Castel Sant Angelon vieressä, joten ravintolaan meneminenkin oli jo melkeinpä retki meille, koska meidän piti joka paikkaan aina mennä rautatieaseman luota. Syötiin illallinen italialaisten tapaan eli alkuruoka, pääruoka (ja sitten perinteisyydestä poiketen jälkiruoka puoliksi). Otin itse Minestrone-keittoa aluksi, pääruoaksi kanaa ja jälkiruoka meillä oli jonkinmoinen suklainen ihanuus.

Ravintolan sisällä oli kivoja maalauksia. Niissä jokaisessa oli jokin Rooman suuri nähtävyys, mutta turisteja ei ollut missään. Takaseinällä näkyvässä taulussa puolestaan näkyy kyseisen ravintolan kyltti ja taustalla Castel Sant Angelo - ja siellä sitten jostain kumman syystä on porukkaa ihan tolkuttomasti :D

Lähtöaamuna käytiin lähikaupassa (mikä oli halpakauppa: kassillinen juttuja maksoi vain n. 7€) ostamassa oliiviöljyä, parmesaania ja joitakin italialaisia herkkuja hautajaisia varten. Sen jälkeen otettiin tavaramme ja lähdettiin kohti lentokenttää. Matkalla piipahdettiin Frankfurtin kautta (4h) ja lopulta saavuimme yömyöhällä Suomeen. 

Semmoinen reissu meillä oli Roomassa. Kaikista tärkeimmät muistot ovat varmasti sydämessä, mutta näiden kuvien kautta voi ihastella ja haaveilla, kun ikävä iskee aivan liian kovasti. Rooma oli helppo kaupunki, ihmiset enimmäkseen mukavia, kaikki oli semiromanttista ja ruoka erittäin hyvää. Ehkä joskus vielä takaisin...