LOMA!

Lomatunnelmat käynnistyivät, kun hyvästelin P:n viikoksi leirille ja itse painelin mökkeilemään. Tiedättekö sen tunteen mikä seuraa, kun saa laskettua matkatavarat alas ja tyhjennettyä kauppakassin jääkaappiin? Sellainen suuri huokaus, jonka perään tulee: "Nyt mun ei tartte tehä yhtää mitää". Se on hyvä tunne.

Oltiin ensin äitin kanssa kaksin, mutta maanantaina ilmestyi seuraksi isoveikka ja sen molemmat tyttäret. Viikosta ei siis puuttunut haleja, syleilyjä, pusuja, leikkejä, tyttöjen juttuja, hömppähommia, uintia, löyhkänkyytiä (lue: turhanpäiväistä juoksentelemista ympäriinsä), iltasatuja, nuggetti-ranskalais -sapuskoja, saunomista, vessakummiutta tai jäätelönhakureissuja. 

Piipahdettiin Lappeenrannassa jokakesäisellä reissulla. Meillä on ollut tapana niin kauan kuin muistan käydä kesäisin Lappeenrannassa syömässä neulamuikkuja ja ihmettelemässä maisemia. Niin myös tänä kesänä.

Kaikilla paateilla on aina niin hienoja nimiä, että en nyt kuollaksenikaan muista, mikä Urho tai Vesivilpertti oli tällä kertaa kyseessä, mutta istuimme jonkun aikaa yhdessä sataman Tarmossa/Puhdissa/Hyökyssä/Ahdissa tai mikä sen paatin nimi taas olikaan. 

Kiertelimme torin ympäristöä ja shoppailin kesämekkoja muulle seurueemme naisväelle. Torin jälkeen käveltiin kiertelemässä "hiekkalinnat", joka tarkoittaa sitä, että joka vuosi Lappeenrantaan ilmestyy toinen toistaan upeampia hiekkalinnoja, joilla on aihe. Tämän vuoden teema oli Kalevala. Hiekkateokset on kovetettu jotenkin, joten vesisadekaan ei pysty niitä rikkomaan. Eipä ollut hiekan kovettajia silloin vuonna -95, kun meikäläinen taiteili hyväpaha -kakkuja hiekkalaatikolla. (Tästä taitanee taas herua jokunen Kurja lapsuus -piste, vai? Mun saldo alkaa olla jo päätä huimaava.)

Lappeenrannan reissun jälkeen köröteltiin takaisin mökille ja isoveikka opetti mut käynnistämään ja ohjaamaan perämoottoria. Joku saattaa nyt vähän naureskella tälle, mutta eipä sitä tule oppineeksi tuollaista, kun sen on aina joku muu tehnyt. Ja jos ei siis itse ole varsinaisesti kiinnostunut koneista ja laitteista vaan lähinnä ihmisistä ja niiden kanssa kommunikoinnista, niin eipä sitä heti ensimmäiseksi tule koneidenkäyttöä opeteltuakaan.  

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Ja perille päästiin sitten joskus, kun olin ensin ajellut - omasta mielestäni - tuhatta ja sataa ympäri järveä. 

Omaa aikaa ei mökkeilyn lomassa oikein ehtinyt olla lapsenhoitotehtävien takia, mutta käytin yöt hyödyllisesti lukemiseen. Se on jännä, miten mukamas ei kerkeä tai pysty keskittymään arkena lukemiseen, mutta sitten kun on oikeasti aikaa, niin 800 sivua ei ole temppu eikä mikään. Nm. luin kaksi 500 sivun kirjaa neljässä päivässä (tai yössä, miten sen nyt ottaa). 

PS. Mökiltä poistuttuani alkoi armoton sukulointi ja loppu ei vieläkään häämötä. Vai lasketaankohan tuo mökkeilykin sukuloinniksi, kun siellä oli kuitenkin äiti, veli ja veljentytöt? Näihin kuulumisiin heippahei. 

PPS. Haluan vielä sanoa, että oon testannut nyt jokusen viikon elämää ilman nettiä ja tietokonetta - ja se tekee hyvää. Blogipäivityksetkin ovat tulleet tänne ajastuksella. Rustasin 5 päivitystä yhteen putkeen yhdessä illassa ja ajastin ne päivittymään muutaman päivän välein. Suosittelen lämpimästä lähtemään mahdollisimman kauas netistä ja Candy Crush Sagoista ja kaikista muista aikaa vievistä jutuista. Näihin kuulumisiin, netittömiä ja sukurikkaita päiviä kaikille!

Enkeli kertoo Marjoille Jeesuksen ylösnousemuksesta

Vietin juhannuksen jälkeisen viikon taas leireilemässä. Oltiin 46 tytön (+isoset ja ohjaajat) kanssa maanantaista perjantaihin kestävällä tyttöleirillä. Jotenkin niitä leirejä vaan ottaa siihen kaiken muun päälle, vaikka kuinka väsyttäisi ja vaikka kuinka tietäisi, että tekemistä riittäisi muutenkin. Onneksi kuitenkin otin, koska oli niin kova ikävä sinne. Tein keväällä muutaman leirin myös, mutta jotenkin oli silti tosi kova ikävä kyseiseen paikkaan. 

 Perinteistä valokuvasuunnistusta

En ole aiemmin esitellyt mun työmaisemia, joten otin oikein urakalla kuvia järvestä ja sen ympäristöstä. Lähes koko viikon sää suosi leireilijöitä ja ukkosmyrsky oli vain torstaina. Vuosi sitten samalla kyseisellä leirillä pelattiin poikaleiriä vastaan koppipallopeli ja se päättyi tuloksetta, koska satoi kaatamalla (huom. pienestä sateesta ei olisi ollut haittaa, mutta kun se sade vaan jatkui ja jatkui rankkana). Tänä vuonna pelatessa luonto teki taas tepposet ja taas satoi sellaisia roiskeläppiä, että oikein nauratti. Pelit pelattiin kuitenkin loppuun. 

 Näissä maisemissa oon pitänyt monet jumissaarnat ;) Ei hullumpi paikka jumalanpalvelukselle, vai?

En käy nyt enempää avautumaan, mutta olkaa onnellisia, jos työskennellessänne jollakin on oikeasti terveys- ja hoitoalan koulutus. Miä oon mestari sympatiassa ja silittelyssä, mutta kaipaisin lääkejuttuihin vielä jonkinlaista lisäkoulutusta ea-juttujen lisäksi. Ja mitä tuostakin leiristä opimme: varatkaa leireille tarpeeksi laastareita (huom. paljon ei ole aina riittävästi) ja kylmäpusseja. Mulla meni ainakin 10 kylmäpussia, vaikka niitä tuotiin lisää puolessa välissä leiriä. 

Leirillä oli aktiivisia leiriläisiä. Käytiin läpi raamatun kaksoiskäskyä näytelmien muodossa, iltahartauksissa oli aiheena Isä meidän -rukous ja raamiksien aiheissa käsiteltiin Jeesuksen ihmetekoja legokuvien avulla. 

 Jeesus ruokkii 4000 miestä 

Tulinpa myös ottaneeksi aurinkoa monta tuntia päivässä (uintivalvonta) ja taisi se väri vihdoinkin vähän tarttua. Parasta leireillä on ehdottomasti lasten ilo uinnista. Lapset voisivat uida vaikkapa koko ajan eikä tekisi tiukkaakaan. 

Hiljaisuuden alettua käytiin työntekijäporukalla yöuinnilla. Vesi oli tyyni sinne pulahtaessa ja tuntui erittäin virkistävältä kuumien päivien jälkeen. Otin leikkikuvia taivaanrannasta käsilläni (kamera oli sisällä) ja olisin halunnut ikuistaa ne hetket kameralle. Jos voisin jakaa ne vaaleanpunaiset iltaruskon värit ja sen tunnelman, jakaisin aivan varmasti. Olen muuten miettinyt, että mulla on tapana kerätä muistoja valokuviin, mutta mikä niistä tekee sen vähäpätöisimpiä, jos ne ovat vain muistoja? Ei mikään. Olen tyytyväinen siitä näkymästä muistoissani, vaikka mulla ei ole siitä kuvaa. 

Jeesuksen ihmeteoista tehtiin tosiaan legokuvia ja sen jälkeen niistä tehtiin postereita. Tehtiin myös nimilappu/ryhmätunnus -rintamerkkejä karkkipapereita laminoimalla (erittäin hyvin toimiva idea, jos vaan saa laminointikoneen kunnolla toimimaan), maalattiin itsekerättyjä kiviä leppäkertuiksi ja muiksi sekä tehtiin liisteri-sanomalehti-väripaperi -materiaaleilla kukkaruukun koristeastioita. Niihin oli mahdollista laittaa myös sellaisenaan jotakin, mutta päätarkoitus oli, että sen ruukun sisälle laittaisi esim. oikean kukkaruukun ja se olisi pelkästään koriste siinä ympärillä.

Tässä enkeli kertoo Marjoille tärkeän asian

Seuraava(t) leirit ovat syksyllä, mutta tekee hyvää taas pikkutauko, koska...... mulla on nyt alkanut KUUKAUDEN LOMA!!! Heinäkuun lopulla aloitan uudet työt, mutta siihen asti voin elää stressitöntä elämää reissaten, lukien hömppäkirjoja (Harry Potterit vähän houkuttelevat) ja ottaen kaikesta kaiken irti. Sanoinko jo, että on enemmän kuin ihanaa, että tämä loma järjestyi? No se on. Lomalomaloma!

Juhannusunelmia

Juhlapyhiin on tullut tässä viimeisen parin vuoden aikana sellainen muutos, että vuorottelemme mun vanhempien ja P:n vanhempien väliä jotenkuten tasapuolisesti. Viime vuoden juhannuksena olin Vimpelissä, joten tänä juhannuksena sitten taas omalla mökillä. On tavallaan hyvä, että toimeentulo on taattu, mutta kyllä se verottaa omaa vapaa-aikaa ja sitä, mihin voi lähteä. Sitä ymmärtää, ettei viikonloppuna paljon ehdi tekemään mitään, jos lähtee esimerkiksi ajelemaan P:n kotiseudulle. Perjantaina töitä, maanantaina töitä. Lepää ja hoida asiat siinä välissä, jos ehdit. 

 Irtopohjavuoka juhannuskakkua varten lainattiin kylältä :)

Juhannus oli tavallaan myös suruaikaa. Sain työpaikan Järvenpäästä seuraavaksi vuodeksi, ja nykyinen työpaikka sai jäädä sopimuksen loputtua. Kuukauden verran ehti hyvästellä lapsia ja työkavereita - eikä vieläkään oikein tunnu, ettei olisi menossa sinne enää takaisin. On rankkaa hyvästellä 100 ihmistä ykskaks vaan - ja voin sanoa, että itkeskelin aika paljon. Kaikesta jäi kuitenkin erittäin hyvä muisto ja niitä työkamuja tulen näkemään aivan varmasti erilaisten illanviettojen yhteydessä.

 Äiti sai synttärilahjaksi esim. yhden meidän tuttavan runokirjan, jota lueskeltiin kakun ja kahvin kera

Juhannus oli kuitenkin ihanaa, aurinkoista aikaa lähimpien kanssa. Syötiin aivan erinomaisia ruokia: kalaa, lihaa, juustoja ja huippuherkullisia salaatteja. Yhdessä tehdyt ateriat maistuivat kahta paremmilta. Tehtiin myös pihahommia aikalailla (halkopinon uusiksi kasaamista, metsän kuorintaa ja nurmikon leikkuuta). Jos joku naapuri olisi nähnyt meidät siellä sillä tavalla ahertamassa, niin olisivat varmasti kutsuneet hulluiksi. Onneksi koko juhannus ei mennyt työntekoon vaan ehdittiin ihan oikeasti juhliakin. 

Kesälukemista ja koiranpäiviä 

Juhannusheila -kuva, jonka piti oikeasti vähän esitellä mun uusia, vahvuuksilla höystettyjä aurinkolaseja 

Meillä oli mökillä mukana isoveljeni koira Roki, joka nautti jokaisesta hetkestä erittäin paljon. Kyllä koira tarvitsee luontoa ja metsää, se on kuitenkin koira. Koko juhannuksen ajan piti varoa, ettei halko rapsahda Rokin suusta suoraan varpaille. Se kanniskeli erilaisia halkoja ja pöllejä suoraan halkopinosta meidän kintuille, josko joku olisi halunnut heittää sitä sille. 

Roki nautti juhannuksesta muutoinkin tosi paljon. Se esimerkiksi söi mun isän tekarit. Oli aika vinha tunne keräillä tekareitten rippeitä verannalta ja toivoa, että kaikki hampaat olisivat tallella. Yksittäisiä hampaita löytyi vielä sieltä täältä, mutta osa oli joutunut koiruuden masuun. Että sellaista. Söipä koira myös sitruunapippuri- sekä tillimaustepussit. (Iskä oli ihmetellyt, että miksi Rokilla oli niin kova jano, mutta maustepaketit kertoivat kaiken). Ja yöllä se oli maistellut kokonaisen raa'an sipulin yöpalaksi. Hyvää juhannusta Rokille vaan!

Aurajuustolla täytettyjä suuria herkkusieniä sekä pekonilla ympäröityjä leipäjuustopaloja (ps. jälkimmäisiä kokeiltiin ensimmäisen kerran ja ne ovat TAIVAALLISIA!) 

Lauantaina mökille tuli muitakin, ja saunottiin oikein urakalla. Miä yleensä tulen kipeäksi käydessäni uimassa, mutta tänä juhannuksena onnistuin jotenkin välttämään flunssan, vaikka puljattiin useita kertoja. Saunassa tuoksui vasta ja keväällä ostettu kiuas teki miellyttävän kosteat löylyt. 

Tein ensimmäisen kerran elämässäni myös vihannesnyyttejä. Pidän todella paljon kunnolla kypsyneistä vihanneksista ja juureksista,  ja päätin kokeilla, josko nämä olisivat vaivan väärti. Ja todellakin olivat! Laitoin vihanneksia oman maun mukaan (kesäkurpitsaa, kukkakaalia, paprikaa, sipulia ja varsia, tomaattia), mustapippuria ripaukset kuhunkin nyyttiin sekä oliiviöljyä. Vihannekset oli kääritty leivinpaperiin, mutta ulkopuolella oli vielä foliopussukat. Ne kypsyivät vajaan tunnin verran ihan hiljakseen. 

Juhannus ei tavallaan ollut mitenkään erikoinen, mutta ainakin se sisälsi makuja ja elämyksiä, joita olen kaivannut. Ainiin, näimme myös ketunpoikasen! Miten suloinen (ja pelokas) se olikaan!

Mistä mahtaa löytyä tämän hetken onni?

Olen koko kevään valitellut ystävilleni, että kuinka "loma tekisi hyvää" ja kuinka "pitäisi levätä ja nauttia elämästä" ja kuinka "sitä sun tätä". Loppujen lopuksi se rentoutuminen on niin tilanteesta ja ihmisestä riippuvaa. Itselleni rentoutuminen on sitä, että vetäisen verkkarit korviin ja istun ulkona katsomassa honkia tai rupattelen ystävien kanssa. Yleensä mun on päästävä kotoa pois, jotta rentoutuminen olisi oikeasti rentoutumista enkä jäisi pohtimaan, miksi mun parvekekukat ovat taas viikon leirin jälkeen nuutuneita ja suurin osa kuihtuneet pois tai että miksi en jaksa tiskata. 

Puistokävelyllä poikettiin laiturille ottamaan aurinkoa (ja koska mua lapsetti, huljuttelin jalkoja vedessä)

Monille rentoutuminen on liikkumista yksin tai yhdessä muiden kanssa luonnossa, saleilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Salit eivät ole mun juttu, mutta arvostan kyllä niitä, joille se sopii. Täytyisi varmaan itse hankkia jonkinsortin jumppanauha ja/tai kahvakuula, jotta voisi kotona tai reissuissa harjoitella. Siinä on tavallaan elämäntavasta kyse, että ehtii urheilla ja järjestää itselleen siihen aikaa. Leireillä ollessa sen urheiluajan järjestäminen on hyvin vaikeaa, koska se liikkuminen on yleensä pois nukkumisesta - ja mielummin nukun jaksaakseni. Onneksi syksyllä on taas helpompaa. Huomasin myös tässä taannoin, että esim. käden lihaksia voi treenata ihan vaikkapa kuminauhan kanssa venyttelemällä sitä jonkin aikaa. Osaisipa sitä itsekin olla vähän luovempi kuntoiluasioissa. 

Lueskelin blogini läpi tässä taannoin ja huomasin, että näistä kaikista kuvista ja teksteistä näkyy se, kuinka mun ympäristö voi hyvin. Aina tietenkin voisi järjestää enemmän aikaa ystäville tai kerrankin opetella ottamaan se puhelin käteen ja soittamaan kauempana asuville. Mulle on aina ollut hyvin vaikeaa soitella kenellekään, koska on vain jotenkin helpompi tavata face-to-face. Ja kun tekee henkisesti kuormittavaa työtä, jossa lapsista lähtöisin oleva meteli on alituiseen korvia raastava, sitä on alkanut arvostaa vieläkin enemmän omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ja mikä tärkeintä, mua saa kyllä herätellä kaikissa asioissa, jos vaikuttaa että olen jäänyt liikaa tuijottelemaan niitä honkia verkkareissani. 

Iltapiknik järvenpääläisten kanssa

Mutta miksi oi miksi se tästä hetkestä nauttiminen on niin vaikeaa? Miksi ei osaa olla huolehtimatta ja miettimättä menneitä/tulevia? Miksi oi miksi? Tarvitsisin pienen kopautuksen. Sellaisen, ettei tarvitsisi ajatella niin paljon kaikkea turhaa, koska kaikki on kuitenkin älyttömän hyvin. Pöhpuh, oonpas vaan aika pöljäke näissä elämän perusasioissa.

Tärkein paikka koko maailmassa

Sinä viikonloppuna, kun varoin tahraamasta käsiäni valkoiseen maaliin, olin myös salaa helpottunut siitä, että sai hetken hengähtää. Mökkeily on ollut mulle aina kantava voimavara, jossa saan ladattua akkuja täyteen, vaikka tilanne olisi töissä tai muussa elämässä mikä tahansa. Rankan kevään ja kesän jäljet näkyvät monella tavalla sekä ulko- että sisäpuolelta - ja niiden hoitamiseen ei auta mikään muu kuin luonto, hiljaisuus ja rauha olla tekemättä mitään sen kummempaa. Se, että saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja missä haluaa, on tärkeintä. Ja yhden viikonlopun kokemuksesta voin kertoa, että maalaus oli melkoista mielen-lepuutus-puuhastelua. Sen aivottomampaa pikkuhommaa ei olekaan. 

Freessi mutta väsynyt maalari

 Nyt on myös kokeiltu hedelmä nimeltä Galia... Kun sen lausuu oikein nopeasti niin...

 Juhannusta edeltävällä viikolla juhannusruusu kukki jo taidokkaasti :)

Aamuauringon heijastukset

Valokuvaus auttaa mua ymmärtämään myös sen, kuinka onnellinen ihminen voi ollakaan ihan vain katselemalla ympärilleen. Valokuvatessa ihminen oppii näkemään arjen tavalliset asiat monista eri näkökulmista ja perspekteistä. Toinen voimauttava asia mun elämässä on valo. Olen kuvitellut olevani aina syksy-kevät -ihminen, mutta alan kallistua pikkuhiljaa kesän puolelle. Valo tekee ihmiselle todella hyvää - etenkin jos on taipuvainen pimeyden aiheuttamaan masennukseen tai muutoin vain herkkä tunneihminen. Ennen kuin alkaa mennä liian syvälliseksi, niin lopetan valosta puhumisen ja totean loppuun, että odotan kunnon lomaa ihan älyttömän paljon.