Karhunkaadossa...

Näin joulun alla on aikaa syventyä hetkeksi (ihan rauhassa kylläkin) vielä syksyn tapahtumiin ja muistella kivoja hetkiä. Aloitin syyskuun alussa Järvenpään Metsänkävijöiden riveissä vetämään sudenpentulaumaa. Opiskelut ampaisivat aika ison osuuden pois laumailta-aktiviisuudesta, mutta pyrin kuitenkin olemaan paikalla aina mahdollisuuksien mukaan. 

Teimme syysretken kahden sudenpentulauman kesken. Kokoonnuttiin muutaman Akelan (=sudenpentujohtaja) kanssa kololle (=sudenpentujen kokoontumispaikka) eräänä syksyisenä iltana suunnittelemaan ja keksittiin kuksakahvien ja muffinssien lomassa teemaksi Karhunkaato. Hrr mrrrrr!

 Mun tekemä karhunhammas näkyy tuossa edessä... (tällä hetkellä se on partiohuivissani roikkumassa)

Retki oli loka-marraskuun vaihteessa ja siihen osallistui n. 20 sudenpentua. Akeloita ja vanhempia oli mukana kymmenkunta. Retken sisältöön kuului riistanhoitomaksun maksaminen eli jokainen sudenpentu keräsi tullessaan matkalta 15 käpyä, jotka auliisti perille päästyään antoi maksuksi päästäkseen karhunkaatoon mukaan. Askartelimme puumassasta kaikille karhunhampaat. Ja sitten jotenkin pääsi käymään niin, että karhu varasti ne hampaat meidän retkeilijöiden ollessa muissa puuhissa....... Karhu oli yllättävän ovela.

 Käytiin läpi erilaisia aisteja ja tässä eräänlainen maistelutehtävä vihreistä asioista.... hmmm....

 Ja pystytettiin pj-teltta rohkeimmille yöpyjille...

 Tervetuloa meille yöksi!

Päivän aikana oli seikkailua metsässä, majan rakennusta laavutyyliin, taskulampuilla väläyttelyä, pimeässä metsässä kulkemista aistiretkellä, ruokailua eri väriteemoissa (vihreä, punainen...) ja eritoten karhunkaatoa. Jos totta puhutaan, niin nukuin yöni tyttöjen kanssa lämpimällä parvella (sisällä siis)....

 Karhu oli jättänyt sudenpennuille metsään viestin kadonneista hampaista...

 Illan ruokateema oli musta... eli lettuja :)

Lopulta karhu toi hampaat takaisin.

Jännittävimpiä hetkiä koko retken aikana oli ehkä se, kun yhtäkkiä yksi akeloista juoksi sudenpentujen luo kertoen, että oli kuullut metsästä pamauksen. He olivat menneet metsään katsomaan ja löytäneet karhunkakkaa ja karhuntaljaa. Hui! (Itse olin sisällä tekemässä keittoa ja seurasin tapahtunutta ikkunasta). 

Lopulta karhu saatiin kaadettua ja hampaat löysivät tiensä takaisin sudenpentujen hoiviin. Retki oli erittäin onnistunut ja odotan jo innolla seuraavaa. Ensi vuonna pääsen osallistumaan lauman toimintaan enemmän kuin tänä vuonna. Tarkemmin ei voi oikein tietää, mutta toivon, että voisin nähdä kokonaisen partiovuoden toimintoineen. 

Parhain terveisin, 

JäMen hallituksen jäsen 2014

sudenpentuvastaava

Enkeli kertoo Marjoille Jeesuksen ylösnousemuksesta

Vietin juhannuksen jälkeisen viikon taas leireilemässä. Oltiin 46 tytön (+isoset ja ohjaajat) kanssa maanantaista perjantaihin kestävällä tyttöleirillä. Jotenkin niitä leirejä vaan ottaa siihen kaiken muun päälle, vaikka kuinka väsyttäisi ja vaikka kuinka tietäisi, että tekemistä riittäisi muutenkin. Onneksi kuitenkin otin, koska oli niin kova ikävä sinne. Tein keväällä muutaman leirin myös, mutta jotenkin oli silti tosi kova ikävä kyseiseen paikkaan. 

 Perinteistä valokuvasuunnistusta

En ole aiemmin esitellyt mun työmaisemia, joten otin oikein urakalla kuvia järvestä ja sen ympäristöstä. Lähes koko viikon sää suosi leireilijöitä ja ukkosmyrsky oli vain torstaina. Vuosi sitten samalla kyseisellä leirillä pelattiin poikaleiriä vastaan koppipallopeli ja se päättyi tuloksetta, koska satoi kaatamalla (huom. pienestä sateesta ei olisi ollut haittaa, mutta kun se sade vaan jatkui ja jatkui rankkana). Tänä vuonna pelatessa luonto teki taas tepposet ja taas satoi sellaisia roiskeläppiä, että oikein nauratti. Pelit pelattiin kuitenkin loppuun. 

 Näissä maisemissa oon pitänyt monet jumissaarnat ;) Ei hullumpi paikka jumalanpalvelukselle, vai?

En käy nyt enempää avautumaan, mutta olkaa onnellisia, jos työskennellessänne jollakin on oikeasti terveys- ja hoitoalan koulutus. Miä oon mestari sympatiassa ja silittelyssä, mutta kaipaisin lääkejuttuihin vielä jonkinlaista lisäkoulutusta ea-juttujen lisäksi. Ja mitä tuostakin leiristä opimme: varatkaa leireille tarpeeksi laastareita (huom. paljon ei ole aina riittävästi) ja kylmäpusseja. Mulla meni ainakin 10 kylmäpussia, vaikka niitä tuotiin lisää puolessa välissä leiriä. 

Leirillä oli aktiivisia leiriläisiä. Käytiin läpi raamatun kaksoiskäskyä näytelmien muodossa, iltahartauksissa oli aiheena Isä meidän -rukous ja raamiksien aiheissa käsiteltiin Jeesuksen ihmetekoja legokuvien avulla. 

 Jeesus ruokkii 4000 miestä 

Tulinpa myös ottaneeksi aurinkoa monta tuntia päivässä (uintivalvonta) ja taisi se väri vihdoinkin vähän tarttua. Parasta leireillä on ehdottomasti lasten ilo uinnista. Lapset voisivat uida vaikkapa koko ajan eikä tekisi tiukkaakaan. 

Hiljaisuuden alettua käytiin työntekijäporukalla yöuinnilla. Vesi oli tyyni sinne pulahtaessa ja tuntui erittäin virkistävältä kuumien päivien jälkeen. Otin leikkikuvia taivaanrannasta käsilläni (kamera oli sisällä) ja olisin halunnut ikuistaa ne hetket kameralle. Jos voisin jakaa ne vaaleanpunaiset iltaruskon värit ja sen tunnelman, jakaisin aivan varmasti. Olen muuten miettinyt, että mulla on tapana kerätä muistoja valokuviin, mutta mikä niistä tekee sen vähäpätöisimpiä, jos ne ovat vain muistoja? Ei mikään. Olen tyytyväinen siitä näkymästä muistoissani, vaikka mulla ei ole siitä kuvaa. 

Jeesuksen ihmeteoista tehtiin tosiaan legokuvia ja sen jälkeen niistä tehtiin postereita. Tehtiin myös nimilappu/ryhmätunnus -rintamerkkejä karkkipapereita laminoimalla (erittäin hyvin toimiva idea, jos vaan saa laminointikoneen kunnolla toimimaan), maalattiin itsekerättyjä kiviä leppäkertuiksi ja muiksi sekä tehtiin liisteri-sanomalehti-väripaperi -materiaaleilla kukkaruukun koristeastioita. Niihin oli mahdollista laittaa myös sellaisenaan jotakin, mutta päätarkoitus oli, että sen ruukun sisälle laittaisi esim. oikean kukkaruukun ja se olisi pelkästään koriste siinä ympärillä.

Tässä enkeli kertoo Marjoille tärkeän asian

Seuraava(t) leirit ovat syksyllä, mutta tekee hyvää taas pikkutauko, koska...... mulla on nyt alkanut KUUKAUDEN LOMA!!! Heinäkuun lopulla aloitan uudet työt, mutta siihen asti voin elää stressitöntä elämää reissaten, lukien hömppäkirjoja (Harry Potterit vähän houkuttelevat) ja ottaen kaikesta kaiken irti. Sanoinko jo, että on enemmän kuin ihanaa, että tämä loma järjestyi? No se on. Lomalomaloma!

Laatuaikaa ja mielenrauhaa

Palkkatöiden lisäksi teen tänä keväänä muutaman seurakunnan varhaisnuorten leirin. Jotenkin se leirielämä on vain niin mahtavaa. Maaliskuun alussa käytiin 64 tyttöihmisen voimin viettämässä laatuaikaa upeissa puitteissa. Tuntuu, ettei syksystä ole paljonkaan aikaa, mutta kyllä mulla silti oli vähän ikävä niitä huoneita, tiloja ja maisemia. Ihmisiäkin. 

Leirillä käsiteltiin sitä, kuka on suurin (=lapset!) ja samalla pohdittiin myös sitä, mikä on tärkeää. Käytiin myös läpi yhteisvastuukeräyksen teemaa eli yksinäisiä vanhuksia ja piirrettiin ilahduttavia piirustuksia. Toivottavasti ne tavoittavat vanhukset jossakin vaiheessa. Kädentaitoina tehtiin perinteisiä ja aina yhtä onnistuneita kukkaruukku/servetti -kädentaitojuttuja sekä leikittiin ja laskettiin pulkkamäkeä. 

 Pointsit tuosta pyörätuolipapasta, joka taluttaa ponia! :)

 Allekirjoittaneen ahomaamansikkainen ruukku

Olisipa enemmän leirejä ja jos vain mahdollista niin ihan kaikenikäisille. Olisi ihanaa, jos itsekin vielä pääsisi leiriläiseksi. Lastenleiri aikuisille, tiedättehän? Leikkejä, lauluja, ulkoilua, saunomista, makkaranpaistoa, iltaohjelman tekoa ja esittämistä, jotain jänskää, siisteyskisa, hyvää ruokaa, kädentaitoja ja yhdessäoloa. 

Mieli lepää :) Seuraavaa leiriä odotellessa!