Juhannusunelmia

Juhlapyhiin on tullut tässä viimeisen parin vuoden aikana sellainen muutos, että vuorottelemme mun vanhempien ja P:n vanhempien väliä jotenkuten tasapuolisesti. Viime vuoden juhannuksena olin Vimpelissä, joten tänä juhannuksena sitten taas omalla mökillä. On tavallaan hyvä, että toimeentulo on taattu, mutta kyllä se verottaa omaa vapaa-aikaa ja sitä, mihin voi lähteä. Sitä ymmärtää, ettei viikonloppuna paljon ehdi tekemään mitään, jos lähtee esimerkiksi ajelemaan P:n kotiseudulle. Perjantaina töitä, maanantaina töitä. Lepää ja hoida asiat siinä välissä, jos ehdit. 

 Irtopohjavuoka juhannuskakkua varten lainattiin kylältä :)

Juhannus oli tavallaan myös suruaikaa. Sain työpaikan Järvenpäästä seuraavaksi vuodeksi, ja nykyinen työpaikka sai jäädä sopimuksen loputtua. Kuukauden verran ehti hyvästellä lapsia ja työkavereita - eikä vieläkään oikein tunnu, ettei olisi menossa sinne enää takaisin. On rankkaa hyvästellä 100 ihmistä ykskaks vaan - ja voin sanoa, että itkeskelin aika paljon. Kaikesta jäi kuitenkin erittäin hyvä muisto ja niitä työkamuja tulen näkemään aivan varmasti erilaisten illanviettojen yhteydessä.

 Äiti sai synttärilahjaksi esim. yhden meidän tuttavan runokirjan, jota lueskeltiin kakun ja kahvin kera

Juhannus oli kuitenkin ihanaa, aurinkoista aikaa lähimpien kanssa. Syötiin aivan erinomaisia ruokia: kalaa, lihaa, juustoja ja huippuherkullisia salaatteja. Yhdessä tehdyt ateriat maistuivat kahta paremmilta. Tehtiin myös pihahommia aikalailla (halkopinon uusiksi kasaamista, metsän kuorintaa ja nurmikon leikkuuta). Jos joku naapuri olisi nähnyt meidät siellä sillä tavalla ahertamassa, niin olisivat varmasti kutsuneet hulluiksi. Onneksi koko juhannus ei mennyt työntekoon vaan ehdittiin ihan oikeasti juhliakin. 

Kesälukemista ja koiranpäiviä 

Juhannusheila -kuva, jonka piti oikeasti vähän esitellä mun uusia, vahvuuksilla höystettyjä aurinkolaseja 

Meillä oli mökillä mukana isoveljeni koira Roki, joka nautti jokaisesta hetkestä erittäin paljon. Kyllä koira tarvitsee luontoa ja metsää, se on kuitenkin koira. Koko juhannuksen ajan piti varoa, ettei halko rapsahda Rokin suusta suoraan varpaille. Se kanniskeli erilaisia halkoja ja pöllejä suoraan halkopinosta meidän kintuille, josko joku olisi halunnut heittää sitä sille. 

Roki nautti juhannuksesta muutoinkin tosi paljon. Se esimerkiksi söi mun isän tekarit. Oli aika vinha tunne keräillä tekareitten rippeitä verannalta ja toivoa, että kaikki hampaat olisivat tallella. Yksittäisiä hampaita löytyi vielä sieltä täältä, mutta osa oli joutunut koiruuden masuun. Että sellaista. Söipä koira myös sitruunapippuri- sekä tillimaustepussit. (Iskä oli ihmetellyt, että miksi Rokilla oli niin kova jano, mutta maustepaketit kertoivat kaiken). Ja yöllä se oli maistellut kokonaisen raa'an sipulin yöpalaksi. Hyvää juhannusta Rokille vaan!

Aurajuustolla täytettyjä suuria herkkusieniä sekä pekonilla ympäröityjä leipäjuustopaloja (ps. jälkimmäisiä kokeiltiin ensimmäisen kerran ja ne ovat TAIVAALLISIA!) 

Lauantaina mökille tuli muitakin, ja saunottiin oikein urakalla. Miä yleensä tulen kipeäksi käydessäni uimassa, mutta tänä juhannuksena onnistuin jotenkin välttämään flunssan, vaikka puljattiin useita kertoja. Saunassa tuoksui vasta ja keväällä ostettu kiuas teki miellyttävän kosteat löylyt. 

Tein ensimmäisen kerran elämässäni myös vihannesnyyttejä. Pidän todella paljon kunnolla kypsyneistä vihanneksista ja juureksista,  ja päätin kokeilla, josko nämä olisivat vaivan väärti. Ja todellakin olivat! Laitoin vihanneksia oman maun mukaan (kesäkurpitsaa, kukkakaalia, paprikaa, sipulia ja varsia, tomaattia), mustapippuria ripaukset kuhunkin nyyttiin sekä oliiviöljyä. Vihannekset oli kääritty leivinpaperiin, mutta ulkopuolella oli vielä foliopussukat. Ne kypsyivät vajaan tunnin verran ihan hiljakseen. 

Juhannus ei tavallaan ollut mitenkään erikoinen, mutta ainakin se sisälsi makuja ja elämyksiä, joita olen kaivannut. Ainiin, näimme myös ketunpoikasen! Miten suloinen (ja pelokas) se olikaan!