Valmistujaisten jälkeen laskeudutaan joulunviettoon

Joulun ohella meillä oli myös avopuolison valmistujaisjuhlat. Leivoin suklaisen juustokakun, työkaveri teki täytekakkupohjan ja anoppi hoiti kakun täyttämisen. Lisäksi anoppi oli tehnyt erinomaista piirakkaa, jonka kuljetti Mustasaaresta asti. 

Meidän kodin valmistujaisjuhliin osallistui lähinnä Etelä-Suomen porukkaa. Varsinaisten valmistujaisvieraiden lisäksi meillä piipahti kavereita torstai-iltaina, perjantai-iltana ja lauantaina. Tarjoiltavat riittivät ja olivat maukkaita. Vietettiin lauantaipäivä vieraiden lähdettyä kahdestaan kotona. Katsottiin elokuvaa ja syötiin yhdessä päivällistä. Jonkinlainen oma henkinen rauhoittuminen joulunviettoon oli tärkeää. 

Tällä hetkellä olemme Kotkassa vanhempien luona valmistelemassa joulua. Meille tulee perinteinen perhejoulu, johon osallistuu koko Kotkan porukka. Käydään hautuumaalla, kuunnellaan joulurauhan julistus, syödään jouluruokaa, vartotaan joulupukki ja sen jälkeen saunotaan (ken malttaa?). Ihanaa. Mulla on lomaa melkein kaksi viikkoa ja aion nauttia jokaisesta päivästä ihan täysillä. Aion välillä laiskotella oikein tietoisesti ja tehdä pelkästään kivoja juttuja (no ehkä vähän myös autella kotihommissa, mutta nehän ovat kivoja!). Aion soittaa pianoa niin paljon, että sormet turtuvat. Laulaa myös vähän. Ehkä lukea kirjoja. Olla ulkona Tinin kanssa ja syödä sen verran, ettei tule ähkyä. Valoisan aikaan yritän olla ulkona. 

Kaikesta tästä lisää kunhan taas kerkeän, mutta nyt aion heittää vapaalle. Kiitos tästä vuodesta ja itse kullekin täydellistä Joulua juuri siellä kuin olette ja niillä puitteilla, mitä on. Rauhallista joulua!

Juhannusunelmia

Juhlapyhiin on tullut tässä viimeisen parin vuoden aikana sellainen muutos, että vuorottelemme mun vanhempien ja P:n vanhempien väliä jotenkuten tasapuolisesti. Viime vuoden juhannuksena olin Vimpelissä, joten tänä juhannuksena sitten taas omalla mökillä. On tavallaan hyvä, että toimeentulo on taattu, mutta kyllä se verottaa omaa vapaa-aikaa ja sitä, mihin voi lähteä. Sitä ymmärtää, ettei viikonloppuna paljon ehdi tekemään mitään, jos lähtee esimerkiksi ajelemaan P:n kotiseudulle. Perjantaina töitä, maanantaina töitä. Lepää ja hoida asiat siinä välissä, jos ehdit. 

 Irtopohjavuoka juhannuskakkua varten lainattiin kylältä :)

Juhannus oli tavallaan myös suruaikaa. Sain työpaikan Järvenpäästä seuraavaksi vuodeksi, ja nykyinen työpaikka sai jäädä sopimuksen loputtua. Kuukauden verran ehti hyvästellä lapsia ja työkavereita - eikä vieläkään oikein tunnu, ettei olisi menossa sinne enää takaisin. On rankkaa hyvästellä 100 ihmistä ykskaks vaan - ja voin sanoa, että itkeskelin aika paljon. Kaikesta jäi kuitenkin erittäin hyvä muisto ja niitä työkamuja tulen näkemään aivan varmasti erilaisten illanviettojen yhteydessä.

 Äiti sai synttärilahjaksi esim. yhden meidän tuttavan runokirjan, jota lueskeltiin kakun ja kahvin kera

Juhannus oli kuitenkin ihanaa, aurinkoista aikaa lähimpien kanssa. Syötiin aivan erinomaisia ruokia: kalaa, lihaa, juustoja ja huippuherkullisia salaatteja. Yhdessä tehdyt ateriat maistuivat kahta paremmilta. Tehtiin myös pihahommia aikalailla (halkopinon uusiksi kasaamista, metsän kuorintaa ja nurmikon leikkuuta). Jos joku naapuri olisi nähnyt meidät siellä sillä tavalla ahertamassa, niin olisivat varmasti kutsuneet hulluiksi. Onneksi koko juhannus ei mennyt työntekoon vaan ehdittiin ihan oikeasti juhliakin. 

Kesälukemista ja koiranpäiviä 

Juhannusheila -kuva, jonka piti oikeasti vähän esitellä mun uusia, vahvuuksilla höystettyjä aurinkolaseja 

Meillä oli mökillä mukana isoveljeni koira Roki, joka nautti jokaisesta hetkestä erittäin paljon. Kyllä koira tarvitsee luontoa ja metsää, se on kuitenkin koira. Koko juhannuksen ajan piti varoa, ettei halko rapsahda Rokin suusta suoraan varpaille. Se kanniskeli erilaisia halkoja ja pöllejä suoraan halkopinosta meidän kintuille, josko joku olisi halunnut heittää sitä sille. 

Roki nautti juhannuksesta muutoinkin tosi paljon. Se esimerkiksi söi mun isän tekarit. Oli aika vinha tunne keräillä tekareitten rippeitä verannalta ja toivoa, että kaikki hampaat olisivat tallella. Yksittäisiä hampaita löytyi vielä sieltä täältä, mutta osa oli joutunut koiruuden masuun. Että sellaista. Söipä koira myös sitruunapippuri- sekä tillimaustepussit. (Iskä oli ihmetellyt, että miksi Rokilla oli niin kova jano, mutta maustepaketit kertoivat kaiken). Ja yöllä se oli maistellut kokonaisen raa'an sipulin yöpalaksi. Hyvää juhannusta Rokille vaan!

Aurajuustolla täytettyjä suuria herkkusieniä sekä pekonilla ympäröityjä leipäjuustopaloja (ps. jälkimmäisiä kokeiltiin ensimmäisen kerran ja ne ovat TAIVAALLISIA!) 

Lauantaina mökille tuli muitakin, ja saunottiin oikein urakalla. Miä yleensä tulen kipeäksi käydessäni uimassa, mutta tänä juhannuksena onnistuin jotenkin välttämään flunssan, vaikka puljattiin useita kertoja. Saunassa tuoksui vasta ja keväällä ostettu kiuas teki miellyttävän kosteat löylyt. 

Tein ensimmäisen kerran elämässäni myös vihannesnyyttejä. Pidän todella paljon kunnolla kypsyneistä vihanneksista ja juureksista,  ja päätin kokeilla, josko nämä olisivat vaivan väärti. Ja todellakin olivat! Laitoin vihanneksia oman maun mukaan (kesäkurpitsaa, kukkakaalia, paprikaa, sipulia ja varsia, tomaattia), mustapippuria ripaukset kuhunkin nyyttiin sekä oliiviöljyä. Vihannekset oli kääritty leivinpaperiin, mutta ulkopuolella oli vielä foliopussukat. Ne kypsyivät vajaan tunnin verran ihan hiljakseen. 

Juhannus ei tavallaan ollut mitenkään erikoinen, mutta ainakin se sisälsi makuja ja elämyksiä, joita olen kaivannut. Ainiin, näimme myös ketunpoikasen! Miten suloinen (ja pelokas) se olikaan!

Juhlahumussa

Mun suurta päivää - uskallan sanoa, että ensimmäistä ammattiin valmistumista - juhlittiin Kotkassa mun vanhempien kotona. Pitkän työviikon jälkeen kampesin itseni Kotkaan, jossa juhlan puitteet olivat jo miltei valmiit (kiitos!). Lauantaina puolilta päivin saapui ensin n. 30 sukulaista. Oli tosi hienoa nähdä niin monta sukulaista yhtaikaa pitkästä aikaa. Lähitulevaisuudessa tulee varmasti olemaan enemmän isoja perhejuhlia, joten niitä alkaa taas näkemään useammin.

 Kuukausi valmistumisen jälkeen ei ollut enää NIIN juhlafiilis, mutta oli kiva nähdä ihmisiä :)

 Tärkeimmät ruokasalin pöydällä......

 Mulla oli paljon pikkuapureita näitä juhlia järkkäämässä. Mm. tuon ihanan näköisen kakun teki mun käly :)

 ... ja P:n äiti teki nämä ja tuli juhlimaan pitkän matkan päästä :)

Oli mahtavat juhlat. Ihmiset, ruoat, syömiset, mun takkuileva pikkupuhe ja sain myös aivan ihania, tarpeellisia lahjoja. Kun sukulaiset olivat lähteneet, niin mulle tuli koko illaksi vielä kymmenkunta lähimpää kaveria syömään, juttelemaan ja pelailemaan. Loppuillasta tunnelma oli jo niin katossa, että odotan jo pian näkeväni kaikkia taas. Jotenkin tällaisissa elämän isoissa asioissa huomaa yleensä ne ihmiset, jotka oikeasti ovat vierellä ja tukevat kaikessa, mitä eteen tulee. Välillä kourallinen oikeita ystäviä on niin paljon enemmän kuin...

Limeboolia :)

Juhlat on juhlittu ja uudet haasteet edessäpäin. Mulla on tällä hetkellä töitä haastavassa, monipuolisessa ja palkitsevassa työssä niin pitkäksi aikaa kuin haluan, mutta luultavasti pyrin vielä eteenpäin ja haen seuraavassa yliopistohaussa sinne, mihin mun piti jo alunperin hakea. On hienoa tavallaan ajatella, että mulla on monenlaisia vaihtoehtoja esimerkiksi ensi syksyksi. On jännittävää, ettei tiedä, mitä kaikkea on tuleva. 

Meillä on ollut myös työn alla muutto isompaan asuntoon. Tällä hetkellä mun ympärillä on jätesäkkejä, matkalaukkuja ja muovipusseja, jotka odottavat purkajaansa. Uusi koti on aivan ihana. Harmi vaan, että mun kamerakin on "jossakin tuolla", niin ette saa nähdä tätä kämppää hyrskynmyrskyisenä. Nyt flunssan paranteluun...

Itsenäisyyspäivän glögi-iltamat

Pidän erittäin paljon näistä aamuista, jolloin saa a) nukkua niin pitkään kuin on tarve, b) syödä aamupalan rauhassa nautiskellen, c) pitää aamutakkia tai pyjamaa päällä puoleen päivään...

On myös olemassa yksi hitaiden aamujen erikoislaji. Siinä lajissa maltti on valttia ja pitkäjänteisyys palkitaan. Nimittäin omenagranaatin putsaus. Ne ovat tällä hetkellä sesongissa ja kohtuuhintaisia (tuo yllä oleva yksilö taisi maksaa euron). Kaavin siemeniä jugurtin sekaan ja katselin samalla Gilmoren tyttöjä. Hitaiden aamujen jälkeen kodin siivous, pyykkäys, parvekkeen lumenluonti ja muut ilahduttavat kotityöt ovat entistä ilahduttavampia. 

Matkusteltiin päivää ennen itsenäisyyspäivää Kotkaan. Ystävä oli kylässä ja jutusteltiin kuuman kaakaon lomassa mm. siitä, kuinka onnellisia me voimme täällä Suomessa olla, koska saamme opiskella. Äitillä on aina joulu ja oma jouluaddiktio ei tunnu niin kummalliselta sen läsnäollessa. Tontut, punaiset verhot, kranssit, kynttilät ja kaikki ovat jo löytäneet paikoilleen. Saatoin myös nähdä kuusen eteisessä, mutta ei siitä sen enempää :D 

Tein ystävän glögi-iltaa varten Jouluisen juustokakun (Ei se taaskaan onnistunut ohjeen mukaan ja onnettomuuksilta ei säästytty. Kai se on todettava, että omat mausteet ja ulkonäkö ovat mun tavaramerkki ruoanlaitossa ja leivonnassa)...

Itsenäisyyspäivänä syötiin perheen kesken pikkujouluateria ja illemmalla mentiin viettämään glögi-iltaa kaverin luo. Pitkästä aikaa tytöt ja niiden siipat olivat koolla kaikkinensa. Glögi-ilta taisi olla myös jonkin sortin sotailta, koska katsottiin Tuntematonta sotilasta, juteltiin erään kanssaolijan palveluksen loppumisesta, katsottiin nauhalta Simo Häyhästä kertova dokumentti ja vilkaistiin myös joitakin muita vastaavia teoksia. Tämän päälle vielä vähän Pirunpeltoa ja Linnan vastaanoton ensimmäinen puoliaika. Ja kun taas kerran kokoonnutaan yhteen (on se kumma tapa ihmisillä), niin pöytä on koreana. Meiltä tuli kakun lisäksi myös tortut. 

 Äiti ja iskä totesivat, että: "Maistuu ihan joululta" ja nimesin tämän sen mukaan Jouluiseksi juustokakuksi :) Pohjana on piparkakut ja mausteena kaikki jouluiset, mitä tuli mieleen.

Hyvää pikkujouluaikaa kaikille! Itselläni taitaa tässä kaikessa tohinassa olla vielä muutamat jäljellä :) 

Viikonloppu Myssy-vahtina!

Edeltävät viikot ovat kuluneet kavereita tapaillessa, levätessä ja joulua odottaen. Viime viikonloppuna oltiin koiravahteina Hyvinkäällä. Saatiin viikonlopuksi rivitalopätkä ja innokas koira kontollemme.

Oma koirakuume yltyi ihan pikkuriikkisen, ja mahdollisesti seuraavaan asuntoon saisi jonkinlaisen pienen ystävän ottaakin. Pitänee miettiä. Viikonlopussakin tuli todettua, että koiran ylläpito vaatii läsnäoloa ja sitä, että vaikka ulkona olisi reilusti päälle 20 astetta pakkasta, niin ulos on mentävä. Toinen pohdiskelun alla oleva asia on se, kuinka paljon koira todellisuudessa tällä varakkuudella tulee kustantamaan ja kuinka hoitojärjestelyt hoituvat esimerkiksi leiritöiden aikana (ei ole perhettä tai sukulaisia lähimaillakaan ja suurimmalla osasta lähiseudun kavereista on omat leirinsä ym. omat huolensa ja lemmikkinsä). Sitoutumisen pitäisi olla 100%...

 Ette ikinä arvaa, mitä nämä ovat?

 Tai mitä niiden PITI olla...

Viikonloppu meni yllättävän nopeasti. Käytiin yhdessä ja vuorotellen lenkittämässä koiraa, saunottiin, tehtiin ruokaa, nukuttiin ja itse tuijotin hömppäelokuvia. Ennen isäntäväen kotiinpaluuta siivosimme koiruuden sotkuja ja leivoin heille lämpimäisiä, tuoksuvaisia...

KORVAPUUSTEJA!

Joo ei taas ihan onnistunut tuo esteettinen puoli ja tuli vähän epämuotovalioita. Siis rehellisyyden nimissä: kuinka moni saa korvapuustit näyttämään pannukakulta? Ja siis nuo olivat jättiläismäisen valtavia halkaisijaltaankin. Joku meni vikaan. Löysin kaupasta värillistä raesokeria, ja se oli ehkä ainut upea juttu koko hommassa. Söin yhden. Pullan näköisiä, mutta korvapuustin makuisia leipomuksia. 

Johtikohan yläasteen kotitalouden kirja harhaan? 

Löhöaamujen ilot

Tiedättekö sen salakavalan tunteen, kun joka-aamuinen ruisleipäpala salaatinlehdellä, kinkulla ja kurkulla ei riitäkään? Sitä varten hommasin kesällä meille lettupannun. Eikä se ole semmoinen normaali lettupannu vaan sellainen, missä on syvät lettujen mentävät aukot. Sellaisen, millä voi tehdä amerikkalaisia mustikkapannukakkuja! 

 (Ps. Noita pannuja löytää esim. Prismasta ja maksaa 20-30€. Aika hintava, mutta toisaalta et tarvitse toista lettupannua enää sen jälkeen, koska tuossa voi tehdä letut kuin letut, paksut ja ohuet, pinaattiset ja makeat...)

Ja näihin ei periaatteessa vaadita mitään muuta normaalista kuiva-aine tai leivonta-aineksista poikkeavaa kuin kermaviili (eikä sekään nyt NIIN poikkeava ole, vai?). Tekemisessä mustikka sotkee aika tavalla, mutta se on sen väärti! Uskokaa pois. 

 Sitten vähän siirappia päälle ja v'oila!

Meikäläinen lähtee tästä nyt juttelemaan englannin kielen opettajan kanssa opinnäytteen abstractista (eli tiivistelmästä, mikä on englanniksi), minkä jälkeen sitten tapaamaan Järvenpäähän muuttaneita Kymiläisiä. Illemmalla sitten Vain elämää ja saunomista (ah, perjantait). Huomenna lauantaina mennään katsomaan Viulunsoittaja katolla Helsingin kaupunginteatteriin (ah, se on varmasti parempi kuin oletan) ja sitten illemmalla on tarkoitus lähteä juhlimaan yhtä meidän luokan valmistunutta :) Elikäs semmoista... Sunnuntain suunnitelmista myöhemmin lisää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Lettupannut kuumiksi!