Lomatunnelmat käynnistyivät, kun hyvästelin P:n viikoksi leirille ja itse painelin mökkeilemään. Tiedättekö sen tunteen mikä seuraa, kun saa laskettua matkatavarat alas ja tyhjennettyä kauppakassin jääkaappiin? Sellainen suuri huokaus, jonka perään tulee: "Nyt mun ei tartte tehä yhtää mitää". Se on hyvä tunne.
Oltiin ensin äitin kanssa kaksin, mutta maanantaina ilmestyi seuraksi isoveikka ja sen molemmat tyttäret. Viikosta ei siis puuttunut haleja, syleilyjä, pusuja, leikkejä, tyttöjen juttuja, hömppähommia, uintia, löyhkänkyytiä (lue: turhanpäiväistä juoksentelemista ympäriinsä), iltasatuja, nuggetti-ranskalais -sapuskoja, saunomista, vessakummiutta tai jäätelönhakureissuja.
Piipahdettiin Lappeenrannassa jokakesäisellä reissulla. Meillä on ollut tapana niin kauan kuin muistan käydä kesäisin Lappeenrannassa syömässä neulamuikkuja ja ihmettelemässä maisemia. Niin myös tänä kesänä.
Kaikilla paateilla on aina niin hienoja nimiä, että en nyt kuollaksenikaan muista, mikä Urho tai Vesivilpertti oli tällä kertaa kyseessä, mutta istuimme jonkun aikaa yhdessä sataman Tarmossa/Puhdissa/Hyökyssä/Ahdissa tai mikä sen paatin nimi taas olikaan.
Kiertelimme torin ympäristöä ja shoppailin kesämekkoja muulle seurueemme naisväelle. Torin jälkeen käveltiin kiertelemässä "hiekkalinnat", joka tarkoittaa sitä, että joka vuosi Lappeenrantaan ilmestyy toinen toistaan upeampia hiekkalinnoja, joilla on aihe. Tämän vuoden teema oli Kalevala. Hiekkateokset on kovetettu jotenkin, joten vesisadekaan ei pysty niitä rikkomaan. Eipä ollut hiekan kovettajia silloin vuonna -95, kun meikäläinen taiteili hyväpaha -kakkuja hiekkalaatikolla. (Tästä taitanee taas herua jokunen Kurja lapsuus -piste, vai? Mun saldo alkaa olla jo päätä huimaava.)
Lappeenrannan reissun jälkeen köröteltiin takaisin mökille ja isoveikka opetti mut käynnistämään ja ohjaamaan perämoottoria. Joku saattaa nyt vähän naureskella tälle, mutta eipä sitä tule oppineeksi tuollaista, kun sen on aina joku muu tehnyt. Ja jos ei siis itse ole varsinaisesti kiinnostunut koneista ja laitteista vaan lähinnä ihmisistä ja niiden kanssa kommunikoinnista, niin eipä sitä heti ensimmäiseksi tule koneidenkäyttöä opeteltuakaan.
Kaikki hyvin, loppu hyvin. Ja perille päästiin sitten joskus, kun olin ensin ajellut - omasta mielestäni - tuhatta ja sataa ympäri järveä.
Omaa aikaa ei mökkeilyn lomassa oikein ehtinyt olla lapsenhoitotehtävien takia, mutta käytin yöt hyödyllisesti lukemiseen. Se on jännä, miten mukamas ei kerkeä tai pysty keskittymään arkena lukemiseen, mutta sitten kun on oikeasti aikaa, niin 800 sivua ei ole temppu eikä mikään. Nm. luin kaksi 500 sivun kirjaa neljässä päivässä (tai yössä, miten sen nyt ottaa).
PS. Mökiltä poistuttuani alkoi armoton sukulointi ja loppu ei vieläkään häämötä. Vai lasketaankohan tuo mökkeilykin sukuloinniksi, kun siellä oli kuitenkin äiti, veli ja veljentytöt? Näihin kuulumisiin heippahei.
PPS. Haluan vielä sanoa, että oon testannut nyt jokusen viikon elämää ilman nettiä ja tietokonetta - ja se tekee hyvää. Blogipäivityksetkin ovat tulleet tänne ajastuksella. Rustasin 5 päivitystä yhteen putkeen yhdessä illassa ja ajastin ne päivittymään muutaman päivän välein. Suosittelen lämpimästä lähtemään mahdollisimman kauas netistä ja Candy Crush Sagoista ja kaikista muista aikaa vievistä jutuista. Näihin kuulumisiin, netittömiä ja sukurikkaita päiviä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti