Lapsenlikkoina koko viikon

Heinäkuun lopulla veljentyttöni 7v ja 9v uskaltautuivat mukaamme Mustasaareen - koko viikoksi. Lasten mielestä automatka tuntui pitkältä, mutta muutoin meni tosi hienosti. Viikko sisälsi lähinnä kanojen hoitoa, kun P:n äiti oli vaelluksella Norjassa.

Olen toisen tytön kummitäti ja toiselle tätsy. Jossakin vaiheessa tuntui, että saattoi mennä vähän kullannuppujen hemmotteluksi. Aamupalaksi oli lettuja, uimaan pääsi joka päivä ja oli kaikkea kivaa ohjelmaa... Hmm... :D

Yhtenä päivänä käytiin katsomassa maatilan eläimiä, joista tytöt odottivat eniten hevostenhoitoa. Kotitilalle oli pieni sisäänpääsymaksu, mutta muutoin näkemistä oli kivasti. Tila sopii retkikohteeksi parhaiten pienille lapsille.

 Kana...

Kotona kerättiin mansikkamaalta mansikoita, kasteltiin huolella kasvihuoneen kasvit/kukat ja leikittiin trampoliinilla.  Miten sattuikin juuri sille viikolle kuumat kelit...

 Tortilla-ilta

Ja siitä hemmottelusta puheenollen... Käytiin vierailemassa molemmissa Vaasan turistikohteissa: Wasalandiassa ja Tropiclandiassa. Tropiclandiassa puljattiin ja saunottiin 4h.

 Wasalandian suosikkipuuha: Liikennemaa

 Wasalandian pelottavin juttu: Kummitustalo

Ja tämä laite oli se, jossa toisen tytön lippalakki katosi... Se varmaan vieläkin kiertää vuoristorataa ympäri...

Tädin näkökulmasta koti-ikävää oli verrattain vähän. Vain yhtenä iltana tuli hysteeriset itkut. Ehkä ensi kesänä teemme tämän reissun uudestaan :)

Enkeli kertoo Marjoille Jeesuksen ylösnousemuksesta

Vietin juhannuksen jälkeisen viikon taas leireilemässä. Oltiin 46 tytön (+isoset ja ohjaajat) kanssa maanantaista perjantaihin kestävällä tyttöleirillä. Jotenkin niitä leirejä vaan ottaa siihen kaiken muun päälle, vaikka kuinka väsyttäisi ja vaikka kuinka tietäisi, että tekemistä riittäisi muutenkin. Onneksi kuitenkin otin, koska oli niin kova ikävä sinne. Tein keväällä muutaman leirin myös, mutta jotenkin oli silti tosi kova ikävä kyseiseen paikkaan. 

 Perinteistä valokuvasuunnistusta

En ole aiemmin esitellyt mun työmaisemia, joten otin oikein urakalla kuvia järvestä ja sen ympäristöstä. Lähes koko viikon sää suosi leireilijöitä ja ukkosmyrsky oli vain torstaina. Vuosi sitten samalla kyseisellä leirillä pelattiin poikaleiriä vastaan koppipallopeli ja se päättyi tuloksetta, koska satoi kaatamalla (huom. pienestä sateesta ei olisi ollut haittaa, mutta kun se sade vaan jatkui ja jatkui rankkana). Tänä vuonna pelatessa luonto teki taas tepposet ja taas satoi sellaisia roiskeläppiä, että oikein nauratti. Pelit pelattiin kuitenkin loppuun. 

 Näissä maisemissa oon pitänyt monet jumissaarnat ;) Ei hullumpi paikka jumalanpalvelukselle, vai?

En käy nyt enempää avautumaan, mutta olkaa onnellisia, jos työskennellessänne jollakin on oikeasti terveys- ja hoitoalan koulutus. Miä oon mestari sympatiassa ja silittelyssä, mutta kaipaisin lääkejuttuihin vielä jonkinlaista lisäkoulutusta ea-juttujen lisäksi. Ja mitä tuostakin leiristä opimme: varatkaa leireille tarpeeksi laastareita (huom. paljon ei ole aina riittävästi) ja kylmäpusseja. Mulla meni ainakin 10 kylmäpussia, vaikka niitä tuotiin lisää puolessa välissä leiriä. 

Leirillä oli aktiivisia leiriläisiä. Käytiin läpi raamatun kaksoiskäskyä näytelmien muodossa, iltahartauksissa oli aiheena Isä meidän -rukous ja raamiksien aiheissa käsiteltiin Jeesuksen ihmetekoja legokuvien avulla. 

 Jeesus ruokkii 4000 miestä 

Tulinpa myös ottaneeksi aurinkoa monta tuntia päivässä (uintivalvonta) ja taisi se väri vihdoinkin vähän tarttua. Parasta leireillä on ehdottomasti lasten ilo uinnista. Lapset voisivat uida vaikkapa koko ajan eikä tekisi tiukkaakaan. 

Hiljaisuuden alettua käytiin työntekijäporukalla yöuinnilla. Vesi oli tyyni sinne pulahtaessa ja tuntui erittäin virkistävältä kuumien päivien jälkeen. Otin leikkikuvia taivaanrannasta käsilläni (kamera oli sisällä) ja olisin halunnut ikuistaa ne hetket kameralle. Jos voisin jakaa ne vaaleanpunaiset iltaruskon värit ja sen tunnelman, jakaisin aivan varmasti. Olen muuten miettinyt, että mulla on tapana kerätä muistoja valokuviin, mutta mikä niistä tekee sen vähäpätöisimpiä, jos ne ovat vain muistoja? Ei mikään. Olen tyytyväinen siitä näkymästä muistoissani, vaikka mulla ei ole siitä kuvaa. 

Jeesuksen ihmeteoista tehtiin tosiaan legokuvia ja sen jälkeen niistä tehtiin postereita. Tehtiin myös nimilappu/ryhmätunnus -rintamerkkejä karkkipapereita laminoimalla (erittäin hyvin toimiva idea, jos vaan saa laminointikoneen kunnolla toimimaan), maalattiin itsekerättyjä kiviä leppäkertuiksi ja muiksi sekä tehtiin liisteri-sanomalehti-väripaperi -materiaaleilla kukkaruukun koristeastioita. Niihin oli mahdollista laittaa myös sellaisenaan jotakin, mutta päätarkoitus oli, että sen ruukun sisälle laittaisi esim. oikean kukkaruukun ja se olisi pelkästään koriste siinä ympärillä.

Tässä enkeli kertoo Marjoille tärkeän asian

Seuraava(t) leirit ovat syksyllä, mutta tekee hyvää taas pikkutauko, koska...... mulla on nyt alkanut KUUKAUDEN LOMA!!! Heinäkuun lopulla aloitan uudet työt, mutta siihen asti voin elää stressitöntä elämää reissaten, lukien hömppäkirjoja (Harry Potterit vähän houkuttelevat) ja ottaen kaikesta kaiken irti. Sanoinko jo, että on enemmän kuin ihanaa, että tämä loma järjestyi? No se on. Lomalomaloma!

Lapset elävät pidempään kuin aikuiset.

Muutama sananen nauramisesta. Tällä viikolla olen moneen otteeseen nauranut ääneen, ja joka kerta olen tullut miettineeksi hiljaa mielessäni, että miksi nauru ei kuulu enää yhtä usein kuin aiemmin. Aiemmalla tarkoitan lapsuutta ja muistelen kaiholla niitä hetkiä, kun kavereiden kanssa naurettiin mahat kippurassa. Jokainen muistanee sen kivan, autuaan ja vähän mahanpohjaa kutittelevan tunteen, kun on ensin nauranut, kierinyt ja sitten lopuksi luullut kuolevansa nauruun. Sen jälkeen tuntui hyvältä. Kysymys kuuluukin: missä ihmeessä on aikuisten naurukoomat?! Harvemmin enää missään.

Aamuradiosta tulee usein hauskoja juttuja, joille nauraa ihan mielellään. Herätessä usein oikein odottaa, että saa radion päälle. Viime aikoina on uutisoitu paljon siitä, mitä Uuden-Seelannin ministeri on sanonut suomalaisista. Vähänkin negatiivisten sanomisten jälkeen suomalaiset - ja ihan kuka vain muukin - pohtii sitä, miten asiat oikeasti ovat. Negatiivisen palautteen jälkeen oman ryhmämme eli suomalaisten ulkopuolelta tuleva positiivinen palaute on erityisen hienoa ja ilahduttavaa. Uusi-Seelanti hyökytyksen jälkeen media astui kuvaan omalla kierolla tavallaan. Media julkaisi uutisen siitä, että Suomea ylistetään maailmalla. Otsikko oli suuri: "SUOMEA YLISTETÄÄN MAAILMALLA!" Uutista lukiessa olisi samalla voinut juoda shampanjaa ja katsoa ilotulituksia. Monet varmasti ajattelivat uutisen lukiessaan tai kuullessaan, että: "Ähäkutti! Ei me suomalaiset ihan turhia olla, vaikka Uusi-Seelanti niin väittääkin!" 

Sen jälkeen Suomen ylistys -uutisesta ilmenee, että se onkin rakas naapurimaamme Norja, joka on kehunut Suomea. Hienoa. Norjalaiset ovat aina olleet kivoja. Pian selviää, että se ei olekaan koko Norja vaan muuan toimittaja Stein Östbö, joka on ylistänyt Suomea. Ja sitten tulee paras kohta: norjalainen Stein Östbö on ylistänyt Suomea ansiokkaan euroviisukappaleen takia. Tässä kohtaa tulee olo, että uutinen on johtanut pientä suomalaista harhaan - mutta silti se on omalla tavallaan hauskaa. Olen sitä mieltä, että itseironian ja itselleen nauramisen taidon osaava on yksi onnellisimmista ihmisistä. 

(Uhkaan väittää, että uutisotsikot liioittelevat ja kertovat yhä useammin jostakin ihan muusta kuin itse asiasta. Tähän syyllistyvät myös arvostetut toimittajat. Ei se mitään, vaikka välillä olisikin harhaanjohtavia uutisotsikoita, mutta niiden ei ainakaan sovi lisääntyä. Tämä on jo aivan toinen tarina ja nyt huomaan itsekin syyllistyväni otsikolla harhaanjohtamiseen, mutta tässä uutisten ja infon maailmassa ihmisillä ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea sitä, mitä he eivät halua. Lehtiä lukiessa otsikko nopeuttaa lukijan valintaa siitä, lukeako vai eikö. Otsikon tulisi kertoa sisällöstä.)

Aikuiset ja lapsi...

Aikuiset ovat huumorissa aivan eri levelillä kuin lapset. Lapset nauravat silloinkin, kun kaveri roiskuttaa kuravettä tai kurkkuviipale putoaa lattialle. Lapset nauravat myös silloin, kun lastenohjelmassa punainen Zuzupets tökkää toista Zuzupetsiä. "Aikuisten jutut" eivät tunnu naurattavan samalla lailla rentouttavasti ja pitkällä tähtäimellä. Aikuisilla on toisaalta omia hauskoja juttuja kuten Euroviisut ja poliitikot. Se nauru on tietenkin vähän erilaista ja erimuotoista, mutta hauskaa kuitenkin. Aina naurattaa, kun tarkemmin ajattelee. Sanotaan, että nauru pidentää ikää, ja siitä tulikin mieleeni tuo otsikossakin kummitteleva väite: "Lapset elävät pidempään kuin aikuiset". Totta se on. Voidaan salaa kuvitella, että ne ovat nauru ja vilpitön ilo, mitkä auttavat elämään pidempään. 

Lupaan tulevaisuudessa nauraa ja naurukoomailla niin paljon kuin mahdollista. Ikuisen elämän tavoittelu on hauskaa.