Sinä päivänä oli kuuma. Olimme hölvänneet itseemme aurinkorasvaa, etsineet lippahatut (mun omassa luki: "Sotilaskoti") ja vetäneet lenkkarit jalkaan. Juomapullot oli täytetty vedellä ja kamera ladattu. Edessä oli se reissu, mikä jäi edellisenä kesänä tekemättä. Valassaaret.
Valassaaret ovat oikeasti yksi suuri saaristo, mikä sijaitsee n. 15km Björköstä Merenkurkun ulkosaaristoon päin. Sinne mennään Raippaluodon siltaa pitkin ja ajetaan vielä n. 20 minuuttia kohti päätepysäkkiä.
Reissuun osallistui meidän lisäksi n. 20 ihmistä. Meitä kuljetettiin Valassaarille Björkön rannasta kahdella veneellä. Ajoimme ja puksuttelimme läpi kivikkoisin rannikon syvemmille vesille. Lintuja oli paljon ja aurinko porotti. Mulla oli päällä oikein paksu miesten pelastusliivitakki, joka tuskastutti lämmöllään ja toisaalta suojasi tuulelta.
Retki kesti yhteensä n. 5h ja maksoi 50€. Melko arvokasta, mutta sisälsi kuljetuksen, opastetun kierroksen ja eväät. Reissun jälkeen hintaa ei oikein enää ajatellut. Oli hieno kokemus nähdä aivan läntisintä Suomea ja tutustua yhteen majakkaan. Niin, saaristossa tosiaan oli yksi Suomen majakoista.
Tyrniä... onkohan tyttö- vai poikatyrni?
Tässä on poltettu aluetta, jotta saataisiin ravinteikkaampaa maata, ja siitä syystä on syntynyt täysin kuollut ympyrä puun keskelle. En muista, miksi sitä kutsuttiin. Ympyrän sisällä on täysin erilaiset kasvit kuin sen ulkopuolella.
Valassaaret on ollut luonnonsuojelualuetta vuodesta 1948 lähtien, ja se sisältää isoimpien saarien - Storskärin ja Äbbskäretin - lisäksi 65 erikokoista saarta ja luotoa. Luonto oli erikoista. Siellä oli varmasti suurin osa kaikista Suomen kasvillisuusalueista. Oli kuivahkoa maata kuivine varpuineen, oli kosteaa suomaista aluetta, oli mäntymetsä, oli haapakoivikko ja muutama perhekuusi...
Retkemme keskittyi nimenomaan Storskäriin ja Äbbskäretiin.
Saarella kasvu on hitaampaa. Tässä on n. 1,5m korkeita haapoja. Niiden ikä on ainakin 50 vuotta.
Havukasvillisuutta oli hyvin vähän, mutta tämä perhekuusi sinnitteli vielä.
Perhekuusi toimii siten, että vanhempien yksilöiden "vanhetessa" ne turvaavat jatkon ja työntävät uuden kuusen juuristaan... suku jatkuu. Yllä olevassa kuvassa pieni kuusivauva.
Valassaarilla näkyi paljon lintuja. Lintuja on saarella nähty aikojen saatossa jopa 273 eri lajia. Tällä hetkellä siellä pesii 80 eri lajia. Myös merikotka on kuulemma tyypillinen saaren asukas. Yllä olevassa kuvassa/näkymässä niitä kuulemma on paljon. En näe yhtään.
Vanha kivisilta kahden suurimman saaren välillä....
enää ei tosin ollut pelkoa, että putoaisi veteen, koska maa on noussut huimaa vauhtia!!
Valassaarten majakan luona oli evästauko. Istuskelimme majakan varjossa juomassa kahvia ja söimme lohivoileipiä. Tiesinkin jo etukäteen, että majakoihin on turha pyytää päästä sisälle. Se on kuulemma turvallisuusriski, jos ei ole rakennettu toista uloskäyntiä.
Valassaarten majakan on suunnitellut sama yritys, joka suunnitteli Eiffel-tornin 1800-luvun lopulla. Molemmat läheltä nähneenä voin sanoa, että oli niissä kieltämättä jotain samaa näköä.
36 metriä korkea rautamajakka
Majakka oli kiinni tällaisilla pikkumuttereilla...
Sitä vain miettii, että mikä voima pitää olla, että saa majakan pysymään paikoillaan?!
Päivän miinukset: Kuumuus, paarmat
Päivän positiiviset: Kaikki muu
Tällaisten päiväretkien jälkeen voi sanoa, että on onni ja ilo asua Suomessa. Meillä on täällä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Aina ei tarvitse lähteä Pariisiin Eiffel-tornin juurelle nähdäkseen kulttuuria ja kuuluisaa suunnittelutyötä - saati sitten maisemia. Saarella tosin ei voi yöpyä tai leiriytyä toisin kuin Pariisissa. Noh, jokainen punnitkoon tämän asian sitten omassa mielessään.
