Enkeli kertoo Marjoille Jeesuksen ylösnousemuksesta

Vietin juhannuksen jälkeisen viikon taas leireilemässä. Oltiin 46 tytön (+isoset ja ohjaajat) kanssa maanantaista perjantaihin kestävällä tyttöleirillä. Jotenkin niitä leirejä vaan ottaa siihen kaiken muun päälle, vaikka kuinka väsyttäisi ja vaikka kuinka tietäisi, että tekemistä riittäisi muutenkin. Onneksi kuitenkin otin, koska oli niin kova ikävä sinne. Tein keväällä muutaman leirin myös, mutta jotenkin oli silti tosi kova ikävä kyseiseen paikkaan. 

 Perinteistä valokuvasuunnistusta

En ole aiemmin esitellyt mun työmaisemia, joten otin oikein urakalla kuvia järvestä ja sen ympäristöstä. Lähes koko viikon sää suosi leireilijöitä ja ukkosmyrsky oli vain torstaina. Vuosi sitten samalla kyseisellä leirillä pelattiin poikaleiriä vastaan koppipallopeli ja se päättyi tuloksetta, koska satoi kaatamalla (huom. pienestä sateesta ei olisi ollut haittaa, mutta kun se sade vaan jatkui ja jatkui rankkana). Tänä vuonna pelatessa luonto teki taas tepposet ja taas satoi sellaisia roiskeläppiä, että oikein nauratti. Pelit pelattiin kuitenkin loppuun. 

 Näissä maisemissa oon pitänyt monet jumissaarnat ;) Ei hullumpi paikka jumalanpalvelukselle, vai?

En käy nyt enempää avautumaan, mutta olkaa onnellisia, jos työskennellessänne jollakin on oikeasti terveys- ja hoitoalan koulutus. Miä oon mestari sympatiassa ja silittelyssä, mutta kaipaisin lääkejuttuihin vielä jonkinlaista lisäkoulutusta ea-juttujen lisäksi. Ja mitä tuostakin leiristä opimme: varatkaa leireille tarpeeksi laastareita (huom. paljon ei ole aina riittävästi) ja kylmäpusseja. Mulla meni ainakin 10 kylmäpussia, vaikka niitä tuotiin lisää puolessa välissä leiriä. 

Leirillä oli aktiivisia leiriläisiä. Käytiin läpi raamatun kaksoiskäskyä näytelmien muodossa, iltahartauksissa oli aiheena Isä meidän -rukous ja raamiksien aiheissa käsiteltiin Jeesuksen ihmetekoja legokuvien avulla. 

 Jeesus ruokkii 4000 miestä 

Tulinpa myös ottaneeksi aurinkoa monta tuntia päivässä (uintivalvonta) ja taisi se väri vihdoinkin vähän tarttua. Parasta leireillä on ehdottomasti lasten ilo uinnista. Lapset voisivat uida vaikkapa koko ajan eikä tekisi tiukkaakaan. 

Hiljaisuuden alettua käytiin työntekijäporukalla yöuinnilla. Vesi oli tyyni sinne pulahtaessa ja tuntui erittäin virkistävältä kuumien päivien jälkeen. Otin leikkikuvia taivaanrannasta käsilläni (kamera oli sisällä) ja olisin halunnut ikuistaa ne hetket kameralle. Jos voisin jakaa ne vaaleanpunaiset iltaruskon värit ja sen tunnelman, jakaisin aivan varmasti. Olen muuten miettinyt, että mulla on tapana kerätä muistoja valokuviin, mutta mikä niistä tekee sen vähäpätöisimpiä, jos ne ovat vain muistoja? Ei mikään. Olen tyytyväinen siitä näkymästä muistoissani, vaikka mulla ei ole siitä kuvaa. 

Jeesuksen ihmeteoista tehtiin tosiaan legokuvia ja sen jälkeen niistä tehtiin postereita. Tehtiin myös nimilappu/ryhmätunnus -rintamerkkejä karkkipapereita laminoimalla (erittäin hyvin toimiva idea, jos vaan saa laminointikoneen kunnolla toimimaan), maalattiin itsekerättyjä kiviä leppäkertuiksi ja muiksi sekä tehtiin liisteri-sanomalehti-väripaperi -materiaaleilla kukkaruukun koristeastioita. Niihin oli mahdollista laittaa myös sellaisenaan jotakin, mutta päätarkoitus oli, että sen ruukun sisälle laittaisi esim. oikean kukkaruukun ja se olisi pelkästään koriste siinä ympärillä.

Tässä enkeli kertoo Marjoille tärkeän asian

Seuraava(t) leirit ovat syksyllä, mutta tekee hyvää taas pikkutauko, koska...... mulla on nyt alkanut KUUKAUDEN LOMA!!! Heinäkuun lopulla aloitan uudet työt, mutta siihen asti voin elää stressitöntä elämää reissaten, lukien hömppäkirjoja (Harry Potterit vähän houkuttelevat) ja ottaen kaikesta kaiken irti. Sanoinko jo, että on enemmän kuin ihanaa, että tämä loma järjestyi? No se on. Lomalomaloma!

Laatuaikaa ja mielenrauhaa

Palkkatöiden lisäksi teen tänä keväänä muutaman seurakunnan varhaisnuorten leirin. Jotenkin se leirielämä on vain niin mahtavaa. Maaliskuun alussa käytiin 64 tyttöihmisen voimin viettämässä laatuaikaa upeissa puitteissa. Tuntuu, ettei syksystä ole paljonkaan aikaa, mutta kyllä mulla silti oli vähän ikävä niitä huoneita, tiloja ja maisemia. Ihmisiäkin. 

Leirillä käsiteltiin sitä, kuka on suurin (=lapset!) ja samalla pohdittiin myös sitä, mikä on tärkeää. Käytiin myös läpi yhteisvastuukeräyksen teemaa eli yksinäisiä vanhuksia ja piirrettiin ilahduttavia piirustuksia. Toivottavasti ne tavoittavat vanhukset jossakin vaiheessa. Kädentaitoina tehtiin perinteisiä ja aina yhtä onnistuneita kukkaruukku/servetti -kädentaitojuttuja sekä leikittiin ja laskettiin pulkkamäkeä. 

 Pointsit tuosta pyörätuolipapasta, joka taluttaa ponia! :)

 Allekirjoittaneen ahomaamansikkainen ruukku

Olisipa enemmän leirejä ja jos vain mahdollista niin ihan kaikenikäisille. Olisi ihanaa, jos itsekin vielä pääsisi leiriläiseksi. Lastenleiri aikuisille, tiedättehän? Leikkejä, lauluja, ulkoilua, saunomista, makkaranpaistoa, iltaohjelman tekoa ja esittämistä, jotain jänskää, siisteyskisa, hyvää ruokaa, kädentaitoja ja yhdessäoloa. 

Mieli lepää :) Seuraavaa leiriä odotellessa!

Sadonkorjuun kuukausi

Syyskuu on ollut täynnä asioita, joista olen erityisen kiitollinen. Siihen kuuluvat ruoat, värit, luonto, ihmiset ja ylipäätään kaikki se, mitä on saanut aikaan. Vaikka opiskelut tuntuvat vievän todella paljon aikaa tällä hetkellä, niin silti ympäristön tarkkailu ja niistä elämän ns. pienistä asioista iloitseminen rentouttavat ja auttavat jaksamaan pimenevässä syksyssä. Sen lisäksi, että ulkoliikunta ja D-vitamiinin yliannostus tekevät hyvää syksyn hämäryydestä kärsivälle mielelle, liikunta myös auttaa kesän ja sen jälkeisten tapahtumien kerryttämiin kesäkiloihin. Aion ammentaa luonnosta ja ravinnosta kaikki mahdolliset syysmasennuksen lieventäjät, mitä vain on tarjolla. Vielä kun saisi siivottua kodin ja laitettua kynttilöitä sinne palamaan...

Mikä on onnellista syksyssä ja elämässä tällä hetkellä: 

 Se, että leikkokukat, joita ihana P välillä mulle ostaa, ilahduttavat maljakossa väreillään niin pitkään

Se, että kasvikset ovat niin hyviä (nämä komeudet ovat P:n äidin kasvimaasta) 

Se, että palapelejä voivat tehdä aikuisetkin

Se, että säät vaihtelevat (tässä kuvassa sataa rakeita ja maa on niistä valkoisenaan), ja se, että säästä riippumatta voi lähteä kävelylenkille ystävän kanssa

 Se, että ystävän Milli-koira on ihanan vänkä tapaus

 Se, että koskaan ei tarvitse olla täysin yksin, koska meillä jokaisella on omat enkelit elämässämme

Se, että äiti laittaa suussa sulavaa omenapannukakkua omien omenapuiden antimista 

 Se, että pakkanen on täynnä elämän eliksiiriä sisältäviä mustikoita talven varalle

 Se, että parin tunnin metsässä oleilun jälkeen on sekä hyvä olo että puoli ämpärillistä kantarelleja

 Se, että puolukat näyttävät kauniilta jäkäliä ja sammalia vasten

 Se, että takki kestää sadetta

Se, että omatekemä kantarelli-kastike on syötävää (aina se ei ole itsestäänselvyys, että sienet ovat hyviä)

 Se, että on saanut viettää lapsuutensa näin kauniissa merimaisemissa

 Se, että ostin itselleni vahtikoiran EIKU heijastimen, minkä avulla turvassa oleminen on vähän helpompaa

 Se, että meri on rauhoittava

 Se, että ruska on nyt parhaimmillaan

 

 Se, että olen opetellut neulomaan villasukkia (tässä on pari, jonka sai yksi viluisten sankari ja toinen pari on jo tulossa kovaa vauhtia)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla