Polttaririemua

Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna - tarkemmin lauantaina - mentiin muutaman muun tytön kanssa pimpottamaan pahaa aavistamattoman morsiamen ovikelloa vähän jälkeen kello kahdeksan. Kaaso oli pystynyt salaamaan päivän todelliset kuviot hyvin. Aavistuksia toki aina on, mutta todellisuus paljastuu vasta, kun ollaan eletty päivän ja ehkä yönkin yli... Nämä olivat toiset polttarit, joihin olen osallistunut. Suurimmalla osalla kavereista ja tutuista tämä kaikki on vielä edessä. 

Meikäläinen tosiaan varautui päivään laittamalla reilusti päälle fleecevaatteita ja ulkoiluhousuja myöten. Ei ollut huono päätös. Toisinaan olisin jopa päivän aikana toivonut, että mulla olisi ollut vielä yhdet kerrastot. Polttareiden teema oli Muumimamma, ja koko päivä pyöri Muumi-teeman ympärillä. Päivänsankari sai lukea tasaisin väliajoin kaason raapustamaa polttarikirjaa, jossa luki ohjeita, tehtäviä, elämänviisauksia (ja tietysti Muumimamman tuntien reseptejä). 

Polttareita suunniteltiin n. puoli vuotta, ja päädyimme lopulta järjestämään ohjelman Hämeenlinnassa. Kukaan 11-päisestä seurueesta ei asunut siellä itse tällä hetkellä, joten se oli jännittävää seikkailua useimmille. Matkassamme oli kolme autoa, ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hämeenlinnan Neste Oil. Siellä keräsimme kasaan ympäri Suomea tulevat juhlijat ja kävimme (siis polttarisankari kävi) huoltoasemalla kyselemässä  vinkkejä siihen, miten huonomuistisen Muumipapan kannattaisi kehua Muumimammaa. Huoltoasemalla lauantaiaamuna kello 9 oli paikalla lähinnä kylän 60+ -miehet. Yksi harvoista kehuista  Muumimammalle oli: "Olet hyvinsyönyt"... Naiset varmaan tykkää tästä kommentista, eikös? "Kehujen" keräyksen jälkeen me opettelimme siinä Neste Oilin pihalla tanssikoreografiaa puolisen tuntia. 

Noin klo 10 jatkoimme matkaamme Hämeenlinnan "maaseudulle", jossa oli tarkoitus osallistua issikkavaellukselle eli lyhyehkölle vaellukselle islanninhevosilla. En ole itse liiemmin ratsastanut, joten tämä osuus polttareista tuntui tosi jännältä. Vaelluksen kohde oli kota metsässä. Parhaimmat ratsastajat (lue: ne, joilla oli edes jotain kokemusta hevosista) ratsastivat ensin pitkän reissun kodalle ja me muut ajoimme autoilla lähemmäksi kotapaikkaa. Loppumatkan kävelimme ja veimme makkaratarpeita yms. 

 Nämä veitikat sulattivat mun sydämen täysin! Pieniä huskypentuja... 

sydän!

Kota oli keskellä metsää ja aurinko paistoi komeasti kirkkaansiniseltä taivaalta. Odotellessamme ensimmäiselle vaellukselle osallistuneita istuimme taljojen päällä hangella ja otimme aurinkoa. Taivaallista, eikö? Huippuratsastajien palattua hepat saivat syödäkseen ja levätäkseen. Sillä välin polttariporukka kömpi kotaan, jossa vaelluksen järjestäjäpariskunta tarjosi meille makkaraa ja juotavaa.

Uskaltauduin mukaan toiselle ratsastukselle (lue: mua talutettiin n. 5km pitkin metsäpolkuja). Ensin jännitti niin paljon, että miä vaan hihittelin ja pelkäsin, että ensimmäisen liukkaan paikan tullen mun kulkuneuvo kaatuaa ja miä siinä mukana. Loppua kohden rentouduin ja tuntui kivalta nähdä maailmaa vähän eri perspektiivistä. 

(Vas.) Huippuratsastajat. (Oik.) Vähän-vaan-onnellinen-kyydissä-istuja ja sen hepo :D

Tallireissun jälkeen kävimme TAAS kuuluisalla Neste Oililla - ja tällä kertaa vaihtamassa vaatteita hepankarvoista. Vähän hävetti aamuisen reissun jälkeen käydä siellä ostamatta mitään, vaikka joku meistä taisikin juoda teetä. Rankan ja urheilupainotteisen aamupäivän jälkeen kävimme syömässä meksikolaistyyppisessä Pancho Villassa. Porukka oli tosi väsynyttä ruoan jälkeen, mutta kaikki piristyivät nähdessään seuraavan ilmestyksen...

 Polttaripukuna (itsetehty) hattivatti!

Tämän asun innoittamana suuntasimme Action Factoriin pelaamaan hohtominigolfia. Oli muuten yllättävän kivaa. Polttaripuku oli sen takia valkoinen, että se hohtaisi paremmin minigolfia pelatessa. Morsian ja muutama muu pääsivät kokeilemaan sellaista hurjaa konetta, missä jalat olivat kiinni ja ihminen pyöri ympyröiden sisällä. 

Yöpymispaikkamme oli Hauholla (suhteilla saatu mökki). Päädyimme suunnitellessamme siihen, että morsiamen omat mökit eivät tule polttareissa kuuloonkaan, koska se on tylsää morsiamelle (vai kukapa haluaisi itse ns. emännöidä omissa polttareissaan?).

 Illalla oli tosi kaunista :)

Ilta kului saunoessa, syödessä, Singstarin ja parin yhteisleikin lomassa. Morsian sai myös täyttää tehtävän, jossa nimesi Muumilaakson hahmot polttariporukan naisten mukaan. Itse sain kohtalokseni olla Muumipappa (liekö johtuu haaveilusta, kirjoitustarpeista jne?). 

Seuraavan aamun brunssi

No mutta, olipas aika kivat polttarit. Ja pian juhlimaan häitä - flunssaisena, mutta onnellisena parhausserkun onnesta.

Pääsiäisperinteiden jäljillä

Kiirastorstaina ahtauduttiin junaan mun vanhemmat seuranamme ja kiidätettiin kohti Vaasaa (tai siis Mustasaarta) ja anoppilaa. Junamatkat ovat aina yllättävän rankkoja, vaikka saa vain istua, syödä eväitä ja nauttia olostaan. Perille päästyämme pääsiäinen oli valloittanut talon ja kaikki oli ihanaa. Jo perjantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. 

 Parit suklaamunat tuli syötyä...

Sain jonkun verran jatkettua (joululahjaksi saamaani) kirjaa ja siinä oli yllättävän hyvin pääsiäisaiheeseen sopivia juttuja. Kirjan lapsi ihmettelee ja pohtii uskonkysymyksiä aidosti ja kiinnostuneena, mutta niitä on erittäin vaikea selittää. Samoin meillä töissä lapset kyselivät hiljaisella viikolla siitä, että mitä se ylösnousemus on ja miten se Jeesus voi ensin kuolla ja elää silti. Kysymykset ovat suuria ja vastaukset monesti riittämättömiä ihmiselle.

 Tehtiin ajeluretki Raippaluodon sillalle

 Ja kun käytiin kävelylenkillä, niin löydettiin tämä trulli lumipenkasta... Lienee ollut vauhdikas nousu, mutta vielä vauhdikkaampi syöksylasku...

 Pikku-P:n pikkusaappaat 90-luvun alusta, kuinka söpöä...

Meidän pääsiäinen oli juhlaa, ja siitä suuri kiitos kuuluu ehdottomasti P:n äidille. Ruokapöytä oli täynnä makuja, värejä ja kaikkea makunystyröitä hemmottelevaa. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja onnellinen. Anoppilassa olo on joka kerta kuin olisi joulu. Aina kun luulet, että viimeinen yllätys on tullut, niin esiin kaivetaan jostakin lisää yllätyksiä. 

 Viiniä Kaanaan häistä (pullo tuotu Israelista)

Perjantai-iltana kävimme kuuntelemassa Mustasaaren kirkossa J.S. Bachin säveltämän Johannes-passion. Mulle tämä oli ensimmäinen kokemus vastaavanlaista, ja kieltämättä se oli upeaa. Kokonaisuudessaan passio kesti reilu kaksi tuntia ja se laulettiin kokonaan saksaksi. Ymmärtämistä ja seuraamista helpotti vihkonen, jossa sama luki suomeksi. Johannes-passio kertoi Jeesuksen kärsimyksen hetket Johanneksen evankeliumin mukaan kavaltamisesta kuolemaan.

Lauantaina kävimme päivällä Vaasan keskustassa kaupoilla. Sain hamstrattua itselleni juoksuhousut ja -takin sekä lämpimän fleecepaidan. Jouluna alkaneen tauottaman syömisen jälkeen ne pitää ehdottamasti ottaa käyttöön mahdollisimman pian - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kadotin Vaasa-reissulla myös kamerani keskustan hälinään ja hätä oli suuri. Loppujen lopuksi juostuani ympäri keskustaa ja kyseltyäni joka putiikista kameraani, se vihdoin löytyi kauppahallista eräästä vitamiinimyymälästä. Onneksi. Kamera on mulle tosi rakas. 

Lankalauantaina Pohjanmaalla on monia perinteitä, joita Etelä-Suomessa ei ole. Heillä ei esimerkiksi virvota palmusunnuntaina vaan viikkoa myöhemmin lankalauantaina. Virpomisen suorittaa pikkutrullit, jotka kiertelevät taloissa (kuten palmusunnuntaina) ja kolistelevat talon kulmia tai ovenpieliä. Lankalauantaina Pohjanmaalla palavat myös toinen toistaan suuremmat pääsiäiskokot (kuten juhannuksena), joiden tarkoitus on karkoittaa näitä trulleja ja noitia pois. 

Anoppilan pääsiäiskokko oli suuri, ja illan hämärtyessä n. 20päinen sukulaisjoukko lähti sitä ulos ihailemaan. Kasvihuoneessa paloivat kynttilät ja pöydillä tarjoiltiin erilaisia herkkuja. Välillä sitä saattoi käydä ihailemassa kokkoa ja välillä kiiruhtaa takaisin kasvihuoneen lämpöön (vähän lämpimämpi ulkoilmaa) juomaan kuumaa kaakaota kynttilänvaloon. Oli aivan upea ilta ja oli mukava tutustua perinteisiin, joita Etelä-Suomessa ei ole. Ilta päättyi saunan lämpöön ja makeisiin uniin vähän puolen yön jälkeen. 

 Noh, kokolla oli vähän syttymisvaikeuksia, mutta sanoisinko, että nuotio kuin nuotio tai kokko kuin kokko... Iloa siitä oli kuitenkin kaikille :)

 Jahas, minkähänlainen rituaalitanssi siinä on menossa...

 Bensa palaa lumen päällä... 

Sunnuntaina käytiin kyläilemässä isovanhemmilla ja siitä poikettiin myös pienelle rantakävelylle. Oho, kuulostaapa siltä, että paljon on lenkkeilty ja kävelty, mutta totuushan on se, että koko pääsiäinen syötiin ja olo on sen mukainen. Kun joulusuklaista pääsee niin pääsiäissuklaat tulevat, ja suklaa-addikti jää pahasti kierteeseen. 

Tällä hetkellä olen toipumassa pääsiäisestä kotona ja suuntaamassa katsettani töihin ja seuraaviin reissuihin. Pitänee lähteä sulattelemaan kaikkea - enimmäkseen ruokaa - ihan ulos asti. Kivaa pyhäpäivää kaikille!

Hiihtohässäkkää ja kauniita päiviä

Toissaviikonloppuna ajettiin pitkästä aikaa mökille, ja kaikki tutut jutut siellä tuottivat niin paljon iloa, että voi autuus. Viimeksi taidettiin käväistä siellä syyskuussa. Jokatapauksessa mökki oli edelleen paikoillaan, ja perjantai-illan pimeydestä huolimatta saatiin sinne valoa ja lämpöä nopeasti. 

Lauantaina otin tehtäväkseni käydä hiihtämässä (lue: sukset olivat koko matkan Järvenpäästä mökille olleet ilkeästi reittä vasten, joten niitä oli pakko käyttää sen kärsimysnäytelmän jälkeen). Aamupalan jälkeen lähdettiin etsimään mulle latua. Toivoin mökille mennessäni hartaasti, että kunta olisi tehnyt edeltävien vuosien tapaan peltojen poikki menevän ladun, mutta tyydyin sitten lopulta muuhun. Olen sen verran aloittelija, ettei moottorikelkkaurat ole minua varten. 

Valmis kunnan latu ei ollut myöskään hääppöinen, koska suksen pohjat täyttyivät neulasista, kaarnasiivuista ja kaikesta, mitä nyt matkaan vaan saattoi mahtua. Mulla meni kilometrin taipaleeseen 20 minuuttia. Vauhdistani kertoo varmasti se tosiasia, että muutamaa viikkoa aikaisemmin 6-vuotiaat olivat taittaneet saman matkan kymmenessä minuutissa... Noh, aina ei voi voittaa ja liisterin kertymistä suksien pohjiin ei voi estää. 

Hiihtopettymyksen jälkeen tehtiin pieni iltapäiväkävely pilkkirei'ille

 Tiedättekö - vaikka olo on kuin eskimolla ja ehkä vähän näytänkin siltä, niin silti en oo hetkeäkään näillä kevätpakkasilla katunut tuon takin ostamista :) Siinä on toppausta ja suojaa varmasti kymmeniksi vuosiksi.. eikä jää pieneksi :D (The North Face W insulated juneau jacket) 

Siinä se reikä nyt sitten on...

Illemmalla todettiin, että saunan kiukaassa on jotakin vikaa (puhki) ja että Earth Hour 2013 ei suju suunnitelmien mukaan, jos olet pilkkopimeässä saunassa sekoittelemassa tulikuumia ja jääkylmiä -kylpyvesiä keskenään. Sen verran fuskattiin Earth Hour:ista, että pidettiin saunassa valoja päällä. Että jos jotakuta on sitten joskus syyttäminen maailmanlopusta, niin varmasti meitä sitten...

Mökkeilyssä on se mukava puoli, että silloin ehtii tehdä niitä asioita, mitä ei kotona normaalisti "ehtisi". Tällainen asia mulla on lukeminen. Tuntuu, ettei kotona Järvenpäässä ehdi millään lukea mitään muuta kuin Facebookin statuspäivityksiä ja kaikki kymmenkunta kaunokirjaa. Voisin myös omia maisemat ja mökkeilymiljöön hiljaisuuden ilomielin kaupunkiin jokapäiväisiksi iloiksi. Onneksi on sentään ollut kuukauden verran näitä aurinkoisia kevätpäiviä, joiden takia on helpompi hymyillä. 

PS. Mun henk.koht. jokalajin valmentaja - tunnettu myös nimellä iskä - saa odotella vielä jokusen päivän ennen kuin meikäläinen lähtee vetämään triathlonit ja/tai osallistuu Sotsin olympialaisiin... 

Laatuaikaa ja mielenrauhaa

Palkkatöiden lisäksi teen tänä keväänä muutaman seurakunnan varhaisnuorten leirin. Jotenkin se leirielämä on vain niin mahtavaa. Maaliskuun alussa käytiin 64 tyttöihmisen voimin viettämässä laatuaikaa upeissa puitteissa. Tuntuu, ettei syksystä ole paljonkaan aikaa, mutta kyllä mulla silti oli vähän ikävä niitä huoneita, tiloja ja maisemia. Ihmisiäkin. 

Leirillä käsiteltiin sitä, kuka on suurin (=lapset!) ja samalla pohdittiin myös sitä, mikä on tärkeää. Käytiin myös läpi yhteisvastuukeräyksen teemaa eli yksinäisiä vanhuksia ja piirrettiin ilahduttavia piirustuksia. Toivottavasti ne tavoittavat vanhukset jossakin vaiheessa. Kädentaitoina tehtiin perinteisiä ja aina yhtä onnistuneita kukkaruukku/servetti -kädentaitojuttuja sekä leikittiin ja laskettiin pulkkamäkeä. 

 Pointsit tuosta pyörätuolipapasta, joka taluttaa ponia! :)

 Allekirjoittaneen ahomaamansikkainen ruukku

Olisipa enemmän leirejä ja jos vain mahdollista niin ihan kaikenikäisille. Olisi ihanaa, jos itsekin vielä pääsisi leiriläiseksi. Lastenleiri aikuisille, tiedättehän? Leikkejä, lauluja, ulkoilua, saunomista, makkaranpaistoa, iltaohjelman tekoa ja esittämistä, jotain jänskää, siisteyskisa, hyvää ruokaa, kädentaitoja ja yhdessäoloa. 

Mieli lepää :) Seuraavaa leiriä odotellessa!