Golffausta oikein urakalla!

Mun kesä oli siinä mielessä ihmeellinen, että mulla oli koko kesä "lomaa". Tai työttömyyttä määräaikaisuuksista johtuen. Ehdin lomailla ja ihmetellä maailmaa koko kesäkuun ja koko heinäkuun ennen töiden alkua. Siinä ajassa ehti vaikka mitä - paitsi päivittää blogia kuten huomaatte. Multa on kuukauden verran tekemisiä päivittämättä. Yritän kirjoitella pikkuhiljaa ja muistella kesän kohokohtia pienessä mielessäni, vaikka työt ovatkin jo taas alkaneet. Kesää ei koskaan voi miettiä liikaa!

Olen elämäni aikana minigolfannut tasan kaksi kertaa. Toinen niistä oli polttareissa ja toinen nyt. Hauskaa puuhaa, ja oppii ihmisistä uusia asioita. Minusta tuntuu, että tuossa lajissa pärjää sellaiset, joilla on pitkäjänteisyyttä, rauhallisuutta ja jaksavat keskittyä jokaiseen lyöntiin erikseen. Ja tosiaan, pitäisi varmaan olla myös silmää etäisyyksille ja karkeamotoriikka kunnossa. Jokainen meidän peliporukasta sai ainakin yhden hole-in-one -lyönnin, joten me taisimme olla kaikkea noita luettelemiani asioita... Hmm...

 Raippaluodon siltaa esittävä rata

Ja sitten toisenlaisiin golffauskokemuksiin: kokeilin tänä kesänä ensimmäisen kerran frisbeegolfia. P ja yksi meidän kaveri aina toitottaa kuinka kivaa se on, ja sitten jossakin välissä varmaan lupauduin kokeilemaan. Lajissa frisbeetä heitetään korilta toiselle ja mitä vähemmän heittoja, sitä parempi. Ensimmäinen kokemus oli sellainen, että viiden korin suorittamiseen meni aikaa kaksi tuntia. Siis meiltä kaikilta. Joku puolisen tuntia olisi varmaan ollut normaali suoritusaika. Loppujen lopuksi meiltä hävisi kaksi frisbeetä 20x20m vadelmapusikkoon. Etsimme niitä frisbeetä puoli tuntia, ja sitten luovutimme. 

Toinen frisbeegolf-kokemus oli jo parempi. Mulla oli omat aloittelijan frisbeet eli vähän paremmat kuin yrityslahjoina saadut frisbeet (joista ei saa edes kunnon otetta). Kierrettiin 12 korin rata reilussa tunnissa. Maasto oli tasaisempaa (lue: huomattavasti vähemmän vadelmapusikkoa) ja helpommin hahmotettavaa. Siinä oli jo vähän kuntoilunkin makua, kun käveltiin pitkiä matkoja kiekkojen perässä...

 Joku oli keksinyt kasvattaa puistoon tällaisen ihanan ruusutarhan!! Tuolla ympärillä oli oikein unelmaa heitellä frisbeetä.

Noh, ei koko kesä tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista ja auringonpaistetta ollut. Kerran satoi niin, että voi sanoa, että oikeasti satoi. Minuutissa kivetykset ja saavit tulvivat vettä. Keskustassa oli kuulemma ollut puoli metriä vettä autotiellä, kun viemärit olivat menneet tukkeeseen. Huh. 

Neilikat ne vaan jaksaa

Loman loputtua (silloin noin kolmisen viikkoa sitten) täydennettiin ruokavarastot ja asetuttiin kotiin. Kun oli tiettävästi taas tuleva viettämään enemmän aikaa kotona, niin hamusin kaupasta jymyvarman leikkokukkakimpun. (Ja JYMYvarmaa ja sen painokkuutta tuskin tarvitsee edes minut tunteville selitellä.) Neilikoita.

Neilikoitten lisäksi oon hurahtanut pilatekseen. Se on lihaskuntopainotteinen, omaa kehoa vahvistava liikuntamuoto, jossa ei tarvitse mitään apuvälineitä. Olen ounastellut mun kehon tuntemuksia kotitreenin jälkeen, ja vaikutus on ainakin vatsalihasten seudulla merkittävä. 

Teen läpi sellaista neljän viikon kestävää aloittelijoiden pilatesohjelmaa, ja siinä tulee päivittäin kuntoiltua vähintään 15min hikihatussa. Kauttaaltaan treeni on 15-45min - riippuen toki siitä, missä tahdissa kaiken tekee. Kun olen saanut koko ohjelman suoritettua, lupaan kertoa kokemuksiani ja ylipäätänsä lisää, jos jotakuta kiinnostaa (lue: luultavasti kerron jokatapauksessa). 

Olin ekan treenin jälkeen tosi kipeä. Pidin siinä välissä suurinpiirtein 1,5vk:n tauon, koska halusin olla terve aloittaessani pilateksen taas uudelleen.  Jos en oo muuta urheilusta oppinut, niin ainakin sen, että kipeänä levätään, vaikka hinku ulos tai mihin tahansa olisi suuri. Jos olo on sellainen, että juuri ja juuri jaksaa olla töissä ja kestää päivät vain mustaherukkamehun ja munkkitippojen voimalla, niin ehkä se lepo iltaisin tosiaan on tarpeen... Tuntuu paremmalta, kun ei taistele niin kovasti omaa kehoaan vastaan. Miksi muutenkaan taistella itseään vastaan näin selkeässä asiassa?

Nyt oon tehnyt ekan viikon harjoitukset ja juonut siihen päälle ananas-mustikka-banaani -smoothien. On ollut ihanaa levittää jumppamatto lattialle, avata verhot nähdäkseni pilateksen lomassa luontoa (puita ja pilviä) ja tehdä kaikki omassa seurassani. Okei, täytyy myöntää, että hiki roiskuu lattialle ja taukoja tulee pidettyä eli luistettua ohjelmasta, mutta parhaani olen yrittänyt. Kyllä se siitä. Ehkä mun kokonaisfiilis tämän kaiken myötä jotenkin paranee, ja jaksaa paremmin olla ja elää, esim. töissä.

Uuteen työpaikkaan tutustumisen aikana olen myös järjestänyt syksylle monenlaisia juttuja, täyttänyt kalenteria, neulonut muutaman parin villasukkia, mökkeillyt, ollut puusouvissa ja syönyt hyvin. Olen ostanut viherkasveja ja haaveillut tulevaisuudesta. En oikein malta odottaa, mitä tuleman pitää. Outo juttu. Tämän syksyn uudet jutut ja tuleva vuosi tähtää siihen, että oon taas hitusen lähempänä mun unelmien toteutumista. 

Jatkuu seuraavassa osassa...

Picnic-seikkailu omassa parhaassa seurassa

Lauantaiaamusta ajeltiin Lahteen, jossa pyörähdin katsomassa P:n turnauspaikan. Se oli sellainen pelikauppa, jonka yläkertaan pojat/miehet ahtautuivat pikku-ukkoinensa (Warhammer tai joku semmonen?) ja kävivät mittailemaan etäisyyksiä. 

 Tuollaisilla pöytien kokoisilla pelialustoilla ne pikku-ukot sitten kirmaavat...

Olin vähän jästi niiden pelailijoiden keskellä, joten päätin jatkaa matkaa omille teilleni. Mulla oli pari tuntia aikaa oleilla kaupungissa ennen kuin juna lähtisi ja päätin vähän seikkailla. Kävin keskustan Valintatalossa ostamassa eväitä ja kirmasin hiertävine kenkineni kohti mäkihyppytorneja. (Edellisen kerran kävin Lahdessa pikkulikkana, joten menin ihan suuntavaistojen voimin.)

Noh, yllättäen matka oli pidempi kuin miltä se näytti. Tähän saattoi vaikuttaa se, että todellakin kengät hiersivät (note to self: laita aina kesäisin läskit kantapäihin ennen kuin alat käyttämään kesäkenkiä), matka oli helteellä pitkä eli varmaan suuntaansa 1,5km ja kolmanneksi Lahti ei ole mitään tasaista maastoa vaan mäkeä mäen perään. Jossakin vaiheessa kadotin näkökentästäni mäkihyppytornit ja pelkäsin, että olin eksynyt, joten päätin sitten mennä metsän poikki. Hei oikeesti, kuka lähtee metsään siinä vaiheessa, kun ei ole muutenkaan varma, missä on!? 

 Se oli kiva reitti :)

Ja kun vähiten siellä metsässä mitään ihmeempiä odotin, niin silloin saavuin perille. En päässyt katsomoon tai lähemmäksi torneja (ehkä ihan hyvä, koska olisin varmaan vielä kaiken lisäksi kiivennyt sinne), joten otin metsän laidalta parhaan näköalapaikan ja ihastelin vähän kauempaa. 

 Ei hullumpi paikka viettää lounashetkeä :)

Pointsit lahtelaisille siitä, että heitä oli paljon pyöräilemässä kypärät päässään. Outouspisteitä tuli siitä, että keskustassa ei tuntunut olevan thai-hierojien tai tatuointi- ja aikuisviihdeliikkeiden lisäksi mitään muuta. Sellaista. Oli kivaa seikkailla itsekseen ja katsella paikkoja turistin silmin. Niin ja tuli siinä ihan kiva lenkki käveltyä - tosin täysin väärissä vaatteissa. Suosittelen kävelymatkailua Suomessa, koska kaikilla on joku Suomenkin kaupunki vielä tutkimatta ja kävellen näkee kaiken hyvin ellei erittäin hyvin. Vain kartta puuttui...

Se pakollinen jääkiekkopäivitys!

Todettakoon, että pari edeltävää viikkoa on ollut lähinnä sitä, että: "ÄÄÄ, älä päästä sitä läpi", "RANGAISTUS!", "Nyt nyt nyt JEEEEEEEE JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE maali!" jne. Välillä sitä melkein luulee, että valkokankaalle huutamalla saa oikeasti jotakin tsemppiä niissä pelaajissa aikaan. Onko se nyt oikeasti niiden pelaajien vai itsensä (katsojien) psyykkausta? Mutta hyvältä se tuntuu! 

Keskiviikkona käytiin katsomassa Suomi-USA -peliä, joka tietyllä tapaa sai pettymyksen näkymään kasvoilla tovin jos toisenkin, mutta tuki kuin tuki. Huonollakin hetkellä se joukkue on kuitenkin se, mikä on - ja loppuun asti. Tänään kuitenkin elämä jatkui ja töiden jälkeen kaverit tulivat meidän pihalle grillaamaan ja fiilistelemään ennen Suomi-Venäjä -peliä. Odotukset pelistä eivät olleet korkealla (sen jokainen varmaan myöntänee). 

Mutta hei, mistä tuntee loppukevään? Grillaus ja auringonpaiste, ystävät ja herkut... ah! 

 Vähän kuumaa grilliä...

 Vähän patonkia ja sinihomejuustolla täytettyjä herkkusieniä...

 Vähän aurinkoa katoksen suojasta...

 Vähän erimakuisia makkaroita...

Vähän ystäviä...

Ja vähän hyvä lopputulos!

Siitä sitten masu täynnä katsomaan keskustaan peliä. Kaikista hurjin oma huomio noita jääkiekkomatseja katsoessa on ehkä se oman kielenkäytön rumuus ja kaikenlaiset vastustajaa herjaavat kommentit. Tai se, miten itse aivan villiintyy, alkaa päästellä erikoisia ääniä (aa, ii, uu, ee) ja välillä jännityksessä P:n polvi meinaa mennä sijoiltaan, kun otan siitä tukea...

Tavallaan voimasanat tuntuvat paljon sallitummilta, kun kyseessä on MM-kisat ja se, että meidän Suomi haluaisi niin kovasti pärjätä. Eri asia olisi, jos käyttäytyisi yhtä impulsiivisesti esim. naperoitten jalkapallo-ottelussa. Todettakoon myös, että oon suomalainen myös silloin, kun ei ole oman maan maineesta tai mistään voitosta kyse. Oon ylpeä, kun ihmiset yrittää, vaikka suuria ja mahtavia onnistumisia ei tulisikaan. Suomalaisten tapa tuntuu olevan aina se, että vaikka menisi kuinka hyvin niin silti aina joku keksii jotakin sanottavaa, mikä ei suinkaan ole positiivista. Miksi? Oltaisiin silloin ylpeitä, kun siihen on oikeasti aihetta ja pahan paikan tullen yritettäisiin kehittyä eikä aloittaa rypemistä kurjuudessa. Jepulis, tää oli mun jääkiekkopäivitys. Varmaan ensimmäinen ja viimeinen. Tai sitten kuuluisat sanat ennen seuraavaa samaa aihepiiriä koskevaa päivitystä...

Huomista Suomi-Itävalta -peliä odotellessa!

Hiihtohässäkkää ja kauniita päiviä

Toissaviikonloppuna ajettiin pitkästä aikaa mökille, ja kaikki tutut jutut siellä tuottivat niin paljon iloa, että voi autuus. Viimeksi taidettiin käväistä siellä syyskuussa. Jokatapauksessa mökki oli edelleen paikoillaan, ja perjantai-illan pimeydestä huolimatta saatiin sinne valoa ja lämpöä nopeasti. 

Lauantaina otin tehtäväkseni käydä hiihtämässä (lue: sukset olivat koko matkan Järvenpäästä mökille olleet ilkeästi reittä vasten, joten niitä oli pakko käyttää sen kärsimysnäytelmän jälkeen). Aamupalan jälkeen lähdettiin etsimään mulle latua. Toivoin mökille mennessäni hartaasti, että kunta olisi tehnyt edeltävien vuosien tapaan peltojen poikki menevän ladun, mutta tyydyin sitten lopulta muuhun. Olen sen verran aloittelija, ettei moottorikelkkaurat ole minua varten. 

Valmis kunnan latu ei ollut myöskään hääppöinen, koska suksen pohjat täyttyivät neulasista, kaarnasiivuista ja kaikesta, mitä nyt matkaan vaan saattoi mahtua. Mulla meni kilometrin taipaleeseen 20 minuuttia. Vauhdistani kertoo varmasti se tosiasia, että muutamaa viikkoa aikaisemmin 6-vuotiaat olivat taittaneet saman matkan kymmenessä minuutissa... Noh, aina ei voi voittaa ja liisterin kertymistä suksien pohjiin ei voi estää. 

Hiihtopettymyksen jälkeen tehtiin pieni iltapäiväkävely pilkkirei'ille

 Tiedättekö - vaikka olo on kuin eskimolla ja ehkä vähän näytänkin siltä, niin silti en oo hetkeäkään näillä kevätpakkasilla katunut tuon takin ostamista :) Siinä on toppausta ja suojaa varmasti kymmeniksi vuosiksi.. eikä jää pieneksi :D (The North Face W insulated juneau jacket) 

Siinä se reikä nyt sitten on...

Illemmalla todettiin, että saunan kiukaassa on jotakin vikaa (puhki) ja että Earth Hour 2013 ei suju suunnitelmien mukaan, jos olet pilkkopimeässä saunassa sekoittelemassa tulikuumia ja jääkylmiä -kylpyvesiä keskenään. Sen verran fuskattiin Earth Hour:ista, että pidettiin saunassa valoja päällä. Että jos jotakuta on sitten joskus syyttäminen maailmanlopusta, niin varmasti meitä sitten...

Mökkeilyssä on se mukava puoli, että silloin ehtii tehdä niitä asioita, mitä ei kotona normaalisti "ehtisi". Tällainen asia mulla on lukeminen. Tuntuu, ettei kotona Järvenpäässä ehdi millään lukea mitään muuta kuin Facebookin statuspäivityksiä ja kaikki kymmenkunta kaunokirjaa. Voisin myös omia maisemat ja mökkeilymiljöön hiljaisuuden ilomielin kaupunkiin jokapäiväisiksi iloiksi. Onneksi on sentään ollut kuukauden verran näitä aurinkoisia kevätpäiviä, joiden takia on helpompi hymyillä. 

PS. Mun henk.koht. jokalajin valmentaja - tunnettu myös nimellä iskä - saa odotella vielä jokusen päivän ennen kuin meikäläinen lähtee vetämään triathlonit ja/tai osallistuu Sotsin olympialaisiin... 

Sinne ja takaisin...

Päivät ovat taas menneet sellaista haipakkaa, että jos olisin vielä vähän hitaampi niin putoaisin kelkasta. Pariin viikkoon en ole kerennyt keskittymään omiin ajatuksiini lähes ollenkaan, mutta tänään se päivä taas koitti. Tänään aion tehdä vain kivoja asioita kuten laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja pestä koko talouden pyykit. 

Pääsiäisen juhlaa vietin nuorten (ja lapsenmielisten kolleegoiden) kanssa Vuokatissa. Päivän aatteen mukaisesti kiirastorstaina kiirehdittiin Vuokattia kohti bussilla. Matkalla murrettiin leipää ABC:lla ja käväistiin Varkaudessa kiirastorstain messussa. Matka oli pitkä, ja nukkumaan päästiin vasta reilusti puolenyön jälkeen. Itseasiassa vasta aamuviiden jälkeen... 

Pitkäperjantaina rauhoituttiin Vuokatinrannan maisemissa ja pohdiskeltiin syntyjä syviä. Lauantaina ja sunnuntaina olin laskettelemassa n. 10 nuoren kanssa. Maisemat tunturin huipulla ovat uskomattomat, ja se on pitkälti se syy, miksi sinne kannattaa mennä. Hyvällä ilmalla aurinko siivittää näkymää. En ole mikään huippulaskettelija ja laskettelumenneisyyteni voi vielä juuri ja juuri laskea yhden käden sormilla, mutta pidän siitä  silti kovasti. Vauhdin tiimellyksessä on hauskaa katsella maisemia. Kai siinä myös on jonkinlaista oman kehon hallinnan -tunnetta, kun oppii jännittämään lihaksia oikealla tavalla ja sukset tekevät sitä, mitä niiltä vaatii. (On muuten nyt jännitetty lihaksia niin, että tuntuu!) 

(Tässä äitille vähän maisemaa...)

Sunnuntaina käytiin Katinkullan kylpylässä. En ollut aikaisemmin ollut vastaanvanlaisessa, joten se oli kokemus jo itsessään. Kylpylän poretarjonta oli hyvä, ja kaikille riitti tilaa. Meillä oli mukana 36 nuorta, 4 lasta ja 6 aikuista. Saunatilanne oli mielestäni huono. Kylpylässä oli erilaisia kuten höyry- ja savusauna, mutta ne olivat kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Pelkästään esim. naisille oli vain yksi pieni, pyöreä sauna, mihin mahtui n. 6 aikuista. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, jotka joutuivat oikein jonottamaan kyseiseen saunaan, kun sisään ei mahtunut. Itse skippasin saunailun kokonaan (vaikkakin olen saunaihmisiä henkeen vereen). Onneksi Vuokatinrannan sauna oli sitäkin parempi. Lauteilla istuessa näki kylpyhuoneen läpi talvisen järvimaiseman. 

Siitä kylpylämiljööstä  tuli mieleen muinaiset kreikkalaiset kylpylät, joita käyttivät lähinnä rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Myös Kyproksella oli vastaavanlaisia.

Kourion Baths, The Baths and the Complex of Eustolios. Tässä on yksi Kourionissa sijaitsevan muinaisen kylpylän "ammeista". Tuota on käytetty joskus keskiajalla tai antiikin aikana.  Jos katsoo oikein tarkkaan, niin oikealla näkyy yksi rappunen, mistä kylpyyn on menty. Pohjalla on perinteiseen tyyliin pienistä mosaiikkipaloista tehtyä kuviota. Nuo kylpypaikat eivät olleet kovin syviä tai isoja (noin metri kertaa metri).

Kylpylät oltiin rakennettu aina komealla paikalle ja niihin oltiin panostettu visuaalisesti erittäin paljon. Noita mosaiikkilattioita oli joka paikassa ja ne olivat todella hienoja. En usko, että niiden arvoa voi mitata mitenkään. Kattoviritelmä ei ole antiikin ajan keksintöä, yllättäen :D 

Tältä näytti näkymä kyseisen kylpylän "parvekkeelta". Ei mitenkään hullumpaa, vai? 

Palatkaamme nyt takaisin Suomeen ja matkatkaamme vielä Vuokatista takaisin kotiin Järvenpäähän. Reissun jälkeen väsymyksen määrää ei voinut kuvailla. Bussimatkat olivat yllättävän pitkiä ja unen määrä liian minimaalinen. Vuokatinrannan ruoasta ei voi kuitenkaan sanoa pahaa sanaa. Se oli maukasta ja keinottelematonta. 

PS. Tilasin Ifolorilta viikko sitten n. 200 kiiltäväpintaista valokuvaa ja eilen laitoin niitä albumeihin. Kyproskuvat mahtuivat juuri ja juuri yhteen 120-lehtiseen kansioon. Saatoin toisaalta kyllä vähän tiivistää entisestään ja laittaa kuvia joka lehdelle, molemmin puolin. Valmistuakseen Kypros-albumi tarvinnee vielä vähän kaksipuolista teippiä ja sitten v'oila! 

PPS. Tein äsken lasagnea. Se oli vähän erilaista ja erinäköistä kuin se, mitä normaalisti olen tottunut syömään -  MUTTA KERRANKIN voin sanoa, että hyvä niin! Se oli parasta lasagnea, mitä olen syönyt. Olen aina kummastellut, että miksi kaikki muut ihmiset tykkäävät lasagnesta (kun sehän maistuu ällöltä ja se koostumus on outo), mutta tänään ymmärsin enemmän. Nyt minustakin on tullut lasagne-ihminen. Aamen. 

Ohjekin on yllättävän helppo: 

Tarvitset: 

- Knorrin täysjyvä lasagnette -paketin (sis. makaronit ja kastikepussi)

- paketti jauhelihaa

- 6dl vettä

- 3dl maitoa

- vähän rasvaa

- syvä uunivuoka

Tee näin: 

- Laita uuni 200 asteeseen, paista jauhelihat kasarissa ja voitele uunivuoka rasvalla

- Laita makaronit suoraan pussista voideltuun vuokaan

- Laita jauhelihojen sekaan nesteet ja kastikepussi, sekoita ja kaada koko soossi vuokaan makaronien päälle

- Laita uuniin ja anna olla 35min. (Maistuu paremmalta, kun annat vielä muhiutua hetken valmistumisen jälkeen).