Minne tie vie, sinne mennä tahdon

Juhannuksen jälkeen lähdettiin metsästämään poutaisempia alueita Savon ja Pohjois-Karjalan suunnasta. Tiedättehän, kun on olemassa Aarteenmetsästäjiä ja Huutokaupan metsästäjiä ja lintubongareita ties sun mitä, niin me olimme sitten niitä "Auringon metsästäjiä". Aamulla aikaisin lähtiessä satoi vettä, mutta sen jälkeen oli poutaa, jopa aurinkoista! Ensimmäisenä varsinaisena pysähdyspaikkana oli historiallinen Kärnäkosken linnoitus (samaa sarjaa kuin esim. Kyminlinnan linnoitus). 

Satoi vettä, joten kaivettiin paksista (kymin murretta, tarkoittaa auton takaluukkua) saappaat ja mökiltä löytyneet sadetakit päällemme. Tykästyin Kärnäkosken maisemiin ja Myllyyn.

 "Kärnäkosken mylly on rakennettu 1890 -luvun alussa." (Savitaipaleen kunta)

"Sotamarsalkka Aleksander Vasiljevits Suvorov rakennutti Kärnäkosken linnoituksen vuosina 1790-1793 Ruotsin ja Venäjän käymän kylmän sodan jälkeen. Linnoitus rakennettiin Kärnäkosken rannalle Saimaan ja Kuolimon väliin valvomaan Lappeenranta-Mikkeli -tietä sekä Saimaan luoteis- ja länsiosien sokkeloisia vesireittejä. Kärnäkoski oli myös venäläisten Saimaan sisävesilaivaston tukikohta." (Savitaipaleen kunta)

Linnoitus ei ollut yhtä houkutteleva kuin kosken kuohut, mutta kiinnostukseni heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun jossakin portin kyltissä luki: "Laita portti kunnolla kiinni, alueella lampaita!". 

 Hän

Vähän alkoi epätoivo iskeä, kun niitä lampaita ei heti aluksi näkynyt vaan täytyi puikkelehtia syvemmälle linnoitukseen. Sitten näin hänet. Pieni, suloinen karitsa nosti päätään muiden joukosta ja katsoi meitä ihmetellen.

 Yritin tarjota pikkuiselle heinää

 Lammasbongarit

Matkamme jatkui. Savitaipaleelta suuntasimme Renaultin keulan kohti Mikkeliä ja ruokapaikkaa. Päivä oli vasta aluillaan ja kirkastumassa. 

Isoja ja pikkuisia ruohonleikkureita...

Vanhankylänniemessä on muutama lammasaitaus. Oltiin taas vaihteeksi pyöräilemässä enkä osannut yhtään odottaa, että yhtäkkiä pienet karitsat kipittäisivät äiti-lampaan perässä ja nauttisivat kesäisestä ruohosta.

Olen nähnyt aiemmin kuvia Vanhankylänniemen tuulimyllystä, mutta nyt sain tarkastella sitä lähempää omin silmin. Yritin etsiä siitä jotakin tietoa (esim. milloin se on rakennettu), mutta en löytänyt. 

Nam, mitä kukkasia!

Lampaat olisivat kivoja. Mistäköhän niitä voisi ostaa vaikkapa vuokralle? Voisin hyvin kuvitella kolme lammasta esimerkiksi mökin "perunamaata" kuopimaan. Tai P:n äidin takapihalle. Ensi kesänä? Tosi söpöjä lampaita!!!

Talkoot hellepäivänä 2/2: Mustasaari

Sovittiin jo pääsiäisen tienoilla, että pidetään kunnon talkoot P:n äidin tontilla toukokuun lopulla. Aloitettiin aamupalan jälkeen työnteko viemällä roskia kaatopaikalle (mikä oli sinällään mielenkiintoinen kokemus, kun kaikki roju piti lajitella lavoille). Sen jälkeen huhkittiin kuumuudessa pinoten halkoja sekä siirtämällä kuivia puita liiteriin. Aikamoista touhua, vaikka käsipareja olikin ihan hyvä määrä. Hyvällä nesteytyksellä ja jutteluseuralla jaksoi monta tuntia. 

 Onko mikään yhtä kaunista kuin kukkivat omenapuut? 

 Tuossa on pari pinoa ja edustalla aluillaan oleva kesäkasvimaa :) Ihanaa nähdä työn tulos!

Ja tietenkin kanat osallistuivat pihahommiin kuopsuttamalla multaa... Ovat muuten viimevuotisia kesäkanoja ja edelleen hyvässä kunnossa sekä tuottavat munia. Löysin kyseisenä päivänä 5 kananmunaa. Kyllä kanat pärjäävät, kun niitä hoitaa hyvin! 

Täytyy kyllä myöntää, että kanat ovat yllättävän fiksuja eläimiä (vaikkakin kanamaisuudesta ei voi päästä mihinkään). Kanat tekevät omat päätöksensä esimerkiksi siitä, mihin aikaan ne menevät nukkumaan niiden omaan, suojaisaan kana-aitaukseen. Ei auta vaikka houkuttelisi herkkupaloilla. Jos joku vertaa esimerkiksi kanaa koiraan, niin voi sanoa, että eihän sitä nyt samalla tavalla silitellä ja hoivailla, ja että ei niiden kanssa käydä lenkillä. Mutta kyllä niistä on paljon seuraa ja iloa! Ja ajan saa hyvin kulumaan niistä huolehtimalla ja seuraamalla. Ne ovat kotieläimiä, lemmikkejä ja tuottoisia karjaeläimiä yhtaikaa.

Työpäivän mittaisen ahkeroinnin jälkeen syötiin pihalla maittava päivällinen ja herkuteltiin mutakakku+jäätelö -yhdistelmällä. Aurinko oli polttanut itse kunkin käsivarsia ja auringon laskiessa oli ihanaa istuskella viilentyvässä illassa.

Päivän hyvät työt oli tehty. 

Kesä hemmottelee matkailijoita

Istuin äsken tietokoneen ääreen ja kävin läpi heinäkuussa ottamiani kuvia (ns. lomakuvia). Niitä oli vajaa tuhat ja ne kaikki toivat mieleeni lähinnä ihanan tunteen siitä, että lomalla saa heittäytyä seikkailuihin ja iloita ympärillä olevista asioista saanamaisella otteella. 

On monta tarinaa kerrottavaksi ja tämän yhden ajankohta sijoittuu heinäkuun toiselle viikolle, kun kidnapattiin äiti takapenkille ja hurauteltiin halki kauniin kesä-Suomen kohti Mustasaarta. Kesäni on ollut pitkälti autossa istumista, mutta tuon automatkan muistan erityisen hyvin. Äiti hölpötteli koko matkan siitä, kuinka kivaa hänellä on ja kuinka tuo ja tuo peltotilkkujen meri miellyttää hänen silmäänsä. Oli kuulemma useita eri sävyjä...

Tulen välillä pohtineeksi, että kuinka paljon minussa oikein on äitin piirteitä? Ihastelenkohan minäkin jokaisen peltotilkun ja pilven repaleen? Jos teen, niin en vielä ainakaan tunnusta. Sen voin kuitenkin tunnustaa, että rakastan jokaista meri- ja järvimaisemaa. 

Ympäri Suomea reissanneet mokkapalat....... (Mustasaari-Järvenpää-Mustasaari :D )

Lomaani kuului - ei enempää eikä vähempää - kanajuttuja. Anoppi oli hankkinut itselleen kanoja, joita seuraillessa päivät kuluivat joutuisasti. P:n sisar ja tämän miesystävä olivat tehneet kanakopin näitä  munivia pikkulemmikkejä varten. 

 Tuosta vas. puoleisesta luukusta saattoi käydä kurkkaamassa, josko kana olisi muninut...

 Kanojen sapuskaa :)

Mainitsin aikaisemmin, että nautin kesäisistä seikkailuista ja yksi niistä vei meidät Alahärmän PowerParkkiin. En voi sanoa olevani enää kovin nuori hurjimpiin laitteisiin, joten niihin en mennyt ja keskityin lähinnä alle 10-vuotiaiden Safarijeeppi-junaan sekä maailmanpyörään. Voisi melkeinpä sanoa, että jäätelökoju oli Safarijeeppi-junan tasolla vauhdin huumassa. 

Huvipuiston ehdoton lempipaikka oli Röllilaakso! Siellä oli jukuliuta röllimetsän  pikkutönöjä ja asumuksia. Ja tapasin siellä myös itse Röllin! Vaikutti aika hiljaiselta, mutta otti kuitenkin kainaloon kuvia varten (älkää kysykö miksei täällä ole niitä kyseisiä kuvia). Oli jännittävää. Yleensä en jännitä ihmisten tapaamista tai lähelläoloa, mutta Rölli tuntui tosi jännittävältä... Onko Rölli pelkästään rölli vai nuhruinen ihmis-otus vai mikä?

 Kuten arvata saattaa, niin tuohon en mennyt....

 ...mutta tähän menin ja oli hurjinta ikinä :S

Suoraansanoen PowerParkin vuoristorata ylittää hurjuudessaan Linnanmäen vastaavan mennen tullen. En ole kiljunut ehkä koskaan niin paljon ja niin aidosti - pelkästä pelosta. Äkkijyrkästi ylös, äkkijyrkästi alas, sukellus, taas ylös, ritiräti, äkkijyrkästi ylös, jyrkkä kaarre jne. Miten ihmeessä mikään puinen nauloilla kyherretty rakennelma voi kestää sellaista? Hui! Ja minä kun luulin, etten pelkää vuoristoratoja...

 Lenkkimaisemia

Läntisintä Mustasaarta

Minusta tuntuu, että olen salaa vähän rakastunut näihin maisemiin. Mikään ei tietenkään vedä vertoja omille tutuille merimaisemille synnyinseudulla (ei mikään!), mutta kyllä sitä vaan voisi kuvitella hankkivansa vaikkapa huvilan tällaisilta aluieilta. Huom. Länsi-Suomessa ihmisillä on huviloita, kun vastaavasti Itä-Suomen ihmisillä on mökkejä. 

 Rantakivikossa kasvoi punaviinimarjoja ja luonnonvaraista tyrniä

 Teleks - Tyttö joka katsoo merelle

Kesästä ja lomasta ei tunnu puuttuvan mitään, kun sen saa viettää rakkaimpiensa kanssa. Siihen päälle vielä hyvä ruoka, aikaa nukkua riittävästi sekä auringonvalo ja merimaisemat - puhumattakaan vanhasta kunnon oksetusolosta huvipuistojen Mustekalan jälkeen. Näitä hetkiä on hyvä muistella marraskuun koittaessa.

PS. Mustekala oli oikeasti liikaa. En suosittele.