Valamon tilukset

Sunnuntain kunniaksi ajoitin teille kauniita maisemia Valamon luostarista, jossa piipahdettiin maanantaina. Ilma oli kaunis ja voisi sanoa, että oli melkein kuuma. Seurueemme oli varautunut reissuun talvi- ja sadevarusteilla ja yhtäkkiä aurinkoa lämmitti niin, että hiki valui...

Tosiaan - Valamo on munkkiluostari, joka on perustettu perimätiedon mukaan 1100-luvulla (mutta viimeistään 1300-luvulla). Valamo on ortodoksinen luostari, joka toimii Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa. Valamon nimi tulee perustajistaan Sergei ja Herman Valamolaisista, jotka asuivat Laatokalla (nykyisin Venäjän alueella). 

Luostarin kivikirkko keskiaukealta päin kuvattuna

Luostarin eri vaiheisiin on kuulunut mm. 1600-luvulla kirkon perusteellinen tuhoutuminen, ja puolestaan 1700-luvulta 1900-luvulle luostari vietti kulta-aikaansa. Toisen maailmansodan aikana koko luostarin väki evakuoitiin ja he joutuivat etsimään uuden paikan luostarilleen. Pian he löysivätkin uuden paikan Heinävedeltä papinniemestä. Kivikirkko on rakennettu vuonna 1970. Siellä pidetään mm. kaikista vanhimpia arvoesineita (ikoneita ym.), mitä on saatu evakuoitua ja kuljetettua edellisen luostarin jättämisen yhteydessä.

 29.6 oli tulossa Valamon luonnonkukkien päivä, ja sitä varten säästettiin kukkia

 Kiva idea laittaa mattoja kasvimaan kulkuväylille... 

siinä voi jopa olla polviltaan kykkimässä ja kitkemässä rikkaruohoja :) 

Luostarit ovat yleensä omavaraisia ja elävät pitkälti maatalouden tuottamien antamien voimin. Aiemmin Laatokan Valamon luostaria kuvattiin maatalousluostariksi. Nykypäivänä Valamon luostarilla on suuret viinimarjaviljelmät, joista he tekevät viinejä ja liköörejä. Alueella tehdään myös paljon käsitöitä: ikoneja sekä mehiläisvahakynttilöitä.

 Tsasouna eli rukoushuone

 Siellä on se onnellinen matkaaja (valitsin teille tämän kuvan, koska kaikissa muissa kuvissa näytti siltä, 

että minut olisi liitetty toisesta kuvasta erillisenä kauniiseen taustaan)

 Puutarhassa kelpaa istuskella

 Siellä on anopin Hyacint-, Dahlia-, Pirkko- ja Kerttu-kanojen kavereita

Kirkon sisällä tuoksui suitsukkeille ja mehiläisvahakynttilöille. Pöllähdyksistä sai päänsäryn, mutta kerrankos sitä. Kirkon sisällä en ottanut valokuvia, mutta se sisälsi toinen toistaan hienompia ikoneita ja alttarin, joka oli koristeltu uskomattoman hienosti. Alttarin edessä oli kummallakin puolella ns. "Ihmeitä tekeviä ikoneja".

Kirkon ulkoseinällä on tällainen mosaiikkityö, missä on Valamolaiset Herman ja Sergei. Heitä kunnioitetaan alueelle erityisesti. Heidät oli laitettu sisällä alttarilla jopa yhteen ikoniin Jeesuksen ja Jeesuksen äidin Marian jalkojen juureen.

Minne tie vie, sinne mennä tahdon

Juhannuksen jälkeen lähdettiin metsästämään poutaisempia alueita Savon ja Pohjois-Karjalan suunnasta. Tiedättehän, kun on olemassa Aarteenmetsästäjiä ja Huutokaupan metsästäjiä ja lintubongareita ties sun mitä, niin me olimme sitten niitä "Auringon metsästäjiä". Aamulla aikaisin lähtiessä satoi vettä, mutta sen jälkeen oli poutaa, jopa aurinkoista! Ensimmäisenä varsinaisena pysähdyspaikkana oli historiallinen Kärnäkosken linnoitus (samaa sarjaa kuin esim. Kyminlinnan linnoitus). 

Satoi vettä, joten kaivettiin paksista (kymin murretta, tarkoittaa auton takaluukkua) saappaat ja mökiltä löytyneet sadetakit päällemme. Tykästyin Kärnäkosken maisemiin ja Myllyyn.

 "Kärnäkosken mylly on rakennettu 1890 -luvun alussa." (Savitaipaleen kunta)

"Sotamarsalkka Aleksander Vasiljevits Suvorov rakennutti Kärnäkosken linnoituksen vuosina 1790-1793 Ruotsin ja Venäjän käymän kylmän sodan jälkeen. Linnoitus rakennettiin Kärnäkosken rannalle Saimaan ja Kuolimon väliin valvomaan Lappeenranta-Mikkeli -tietä sekä Saimaan luoteis- ja länsiosien sokkeloisia vesireittejä. Kärnäkoski oli myös venäläisten Saimaan sisävesilaivaston tukikohta." (Savitaipaleen kunta)

Linnoitus ei ollut yhtä houkutteleva kuin kosken kuohut, mutta kiinnostukseni heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun jossakin portin kyltissä luki: "Laita portti kunnolla kiinni, alueella lampaita!". 

 Hän

Vähän alkoi epätoivo iskeä, kun niitä lampaita ei heti aluksi näkynyt vaan täytyi puikkelehtia syvemmälle linnoitukseen. Sitten näin hänet. Pieni, suloinen karitsa nosti päätään muiden joukosta ja katsoi meitä ihmetellen.

 Yritin tarjota pikkuiselle heinää

 Lammasbongarit

Matkamme jatkui. Savitaipaleelta suuntasimme Renaultin keulan kohti Mikkeliä ja ruokapaikkaa. Päivä oli vasta aluillaan ja kirkastumassa. 

Tosi elämän selviytyjät

Tähän kesään kuului yksi leiri. Sullouduttiin n. 30 jämeläisen kanssa bussiin ja köröteltiin kohti Porvoon saaristoa. Satoi vettä koko leirin ajan. Jos oli osannut vilkaista ulos ikkunasta lähtöaamuna tai edes säätiedotteita loppuviikolle, niin oli osannut pakata suhkot oikeanlaisia varusteita kesäleirille: saappaat, sadetakki, villasukat, lämpimät GoreTex-housut (joita pidän talvella), pitkähihaisia kerrastoja, villapaita, huppareita, parit pitkikset, ohut pipo, villaiset sormikkaat...

 Temppujen temppu on saada viikonlopun varusteet kuivumaan sateisessa ja kosteassa metsässä...

Leiri kesti torstaiaamusta sunnuntai-iltaan. Mukana oli piiristä useampia lippukuntia, ja myös evp:tä eli ei-vielä-partiolaisia ympäri Uusimaata. Leiri oli monikulttuurinen eli mukana oli myös maahanmuuttajia, joista osa oli ollut Suomessa vain muutaman viikon. Millaisetkohan muistot heille jäi leiristä? Muistavatkohan he sateen vai ihmiset, jotka pitivät yhtä? 

4. Nuku teltassa

Ensimmäinen päivä kului telttoja kasaillessa. Meillä oli mukana 5 Niger-telttaa (yllä kuvassa) ja muutamia muita. Meidän pienimmät leiriläiset jaksoivat yllättävän hyvin auttaa telttojen rakennuksessa huonosta säästä huolimatta. 

Leirin nimi oli Kämppi

Leirin ohjelmassa tutustuttiin eri kulttuureihin ja erilaisuuteen. Kantavana teemana oli Afrikka. Esimerkiksi kylät, joissa asuimme/nukuimme olivat nimetty Savanniksi, Tundraksi ja Aavikoksi. Yhteensä leirillä oli n. 200 ihmistä.

Leirillä soitettiin rytmikästä musiikkia

Ja kuultiin afrikkalaisesta kulttuurista ja siitä, miten jokaisesta pidetään huolta

Isoimmat leiriläiset saivat tehdä graffiteja liittyen Kämppi-leiriin

Ruokavälinepussit roikkumassa

Leiri pidettiin upeissa maisemissa. Voin vain kuvitella kuinka kaunista siellä olisikaan ollut, jos olisi ollut hyvä ilma koko ajan. Alueen ympäröi suuret, laakeat kalliot ja merimaisemat. Käytiin yhden sudenpentupojan kanssa valokuvailemassa ja kierrettiin alue ympäri. 

Sudenpennut saivat kokeilla leirillä ensimmäistä kertaa telttasaunaa ja leirisuihkua (vesi suihkuun tuli suoraan merestä). Uiminen oli suosittua sadesäästä huolimatta - tai ainakin saunominen kohmeisten päivien jälkeen. Joka päivä sai saunoa. 

Ruokahuolto teki ruokaa, jolla pärjäsi leirin ajan. Kahvilasta sai kahvia - silloin tällöin, jos osui paikalle oikeaan aikaan. 

Kahvilassa sai pelailla: tässä meillä oli meneillään Alias

Elävässä kirjastossa lainattiin mieluinen kirja otsikon (esim. "Maahanmuuttaja") perusteella... Tarinaa kertoi asiantuntija eli sellainen ihminen, jolla oli asiasta kokemusta

Sateinen keli ja kävyn päällä nukkuminen otti osansa myös minusta. Lauantain iltapäivällä mulle nousi kuumetta ja makasin teltassa makuupussin sisällä hytisemässä. Nukuin kolmisen tuntia, jonka jälkeen jaksoi osallistua viimeisen illan ohjelmaan (lue: osallistua iltapalaan). Kalliolla soi musiikki ja ihmiset olivat ringissä. Joku kävi aina välillä keskellä tanssimassa afrikkalaiseen tyyliin. Viereisellä nuotiolla sai paistaa itselleen hotdogeja. 

Kaikesta selvittiin ja jaksoin olla mukana sunnuntai-iltaan asti. Bussilla kotiin körötellessä oli selviytyjä-fiilis. Väsytti. Teki mieli kunnon ruokaa. Lapset nukkuivat vieressä. Oli hyvä mennä kohti kotia.