Viime lauantaina tukkoisuuteni oli sitä luokkaa, että harmitti tosi paljon. Oli mulle tärkeän sukulaisen hääpäivä ja aamulla tuntui, etten voisi mitenkään nauttia päivästä sellaisessa taudissa. Sain kuitenkin kasattua itseni flunssan kourista sen verran, että kävin nopeasti kampaajalla ja puolen päivän jälkeen oltiin jo ajelemassa kohti Hyvinkäätä. Pelotti myös tavallaan se, ettei ulkona pikkumekossa hippaloittelu tule tekemään kovinkaan hyvää.
Olin odottanut lauantaita jo jonkun aikaa: ostanut mekon (ja toisenkin mekon, koska se edellinen oli jäänyt selästä pieneksi, niimpä), varannut kampaajan, varannut hotellihuoneet meiän koko perheelle ja ollut onnessani. Jopa mun kynsilakka oli sävysävyä mekon kanssa, joka oli kellertävän-ruskean-mustan-valkoinen.
Ennen hääpaikalle lähtöä koristeltiin itsemme juhlapuvuilla, syötiin hiukopala-croissantit ja sisustettiin hotellihuone mm. omalla tyynyllä.
Flunssainen minä ja komeat maisemat
Viimeinkin juhlatamineissa ja punanenä puuterissa :D
Mun kamera ei suostunut ottamaan (tämähän ei tietenkään johdu mitenkään kuvaajan vajavaisuudesta ja osaamattomuudesta säätää kameran asetuksia) kovinkaan selkeitä kuvia, mutta kirkko oli pieni ja sisältä pelkistetyn kaunis.
Kytäjän kirkko
Tiesin jo etukäteen, että häämarssi tulee olemaan se perinteinen Prinsessa Ruusunen, ja ajattelin, että kyllä tämä menee itkuitta, mutta kuka se siellä sitten naama ja nenä punaisena sekä huulet väpättäen niiskuttikaan. Nämä herkistymisen hetket menivät onneksi flunssan piikkiin. Pusujen jälkeen morsiuspari sai ruusunterälehtisateen ja poistuivat paikalta hevoskärryillä. Sellaisilla oikein vanhanajan kärryillä.
Siinä sitten ilta syötiin, juotiin ja sosialisoitiin sukulaisten kanssa. Ohjelma oli perinteinen: puheita, lauluesityksiä, morsiamen ryöstö, hääkakun leikkaus, sukkanauhan- ja kimpunheittoa sekä tanssiminen bändin tahtiin. Itse jättäydyin siitä tanssimisesta (tämäkin harmitti) flunssan takia.
Juhlapaikan parvelle oli koottu häälahjapöytä sekä erillinen pöytä, jossa oli polttarijuttuja yms. Oli myös erikseen pienet sulhasen- ja morsiamen kirjaset, johon saattoi jättää viestejä. Kaaso oli tehnyt polttareista Ifolor-kirjan, ja tietysti kaikki pöljimmät kuvat minusta olivat valikoituneet sinne. Ei se väärin ole. Jääpähän ainakin totuudenmukainen kuva. Ala-aulan ilmoitustaululle sai jättää vinkkejä avioliittoon, ja pari oli tehnyt yhden seinän leveydeltä valokuvakollaasin itsestään vauvavuosista nykyhetkeen. Keskellä oli heidän hääkuvansa, vasemmalla morsiamen kuvat ja oikealla sulhasen kuvat. Se oli hauska idea.
Herkkuja, omnomnom
Loppuillasta juomiset ja tunnelma alkoivat olla hilpeät. Bändi viihdytti juhlakansaa, kynttilät paloivat taustalla ja porukka kävi vessojen baarikaapeilla vähän väliä. Olin myös periaatteessa koko juhlan ajan villakangastakki päällä, koska oli kylmä...
Kelluvia kynttilöitä ja rakkautta ilmassa näköjään muutenkin;)
Lähdettiin hotellille nukkumaan hyvissä ajoin puolen yön maissa, ja herättiin aamuyhdeksäksi runsaalle aamupalalle. Oli kiva, kun huonetta ei tarvinnut luovuttaa puolilta päivin vaan saattoi nukkua ja lepäillä hotellin ihanissa lakanoissa pitkälle iltapäivään. Kotiin oli kiva päästä, mutta häistä ja niiden tunnelmasta jäi todella hyvä mieli. Seuraavia häitä - mahdollisesti jo kesällä - odotellessa...
PS. Koivussa on vihreät nuput!
