Myöhäinen aamupala

Isäni seuraa blogiani ja jossakin vaiheessa sanoi aika osuvasti: "Jahas, katsotaanpa taas, mitä Saana on syönyt!" Totta, onhan tämä toisinaan hyvinkin ruokapainotteista (ja jos ei ruokaa niin sitten maisemia). Itse pidän ainakin kaikista väreistä, mitä ruoat voivat tarjota, ja toisaalta ruokaa syödään ainakin kolmesti päivässä, joten se on luonnollinen osa päivää ja arkea. 

Näissä kuvissa voitte nautiskella tiistaibrunssin ihanista väreistä ja sävyistä. Viivästettiin aamupalaa sen verran (lue: nukuttiin liian pitkään), että päätettiin syödä brunssi. Käytiin kaupassa hakemassa tuoretta auringonkukansiemen leipää, tuorepuristettua mehua, kirsikoita ja persikka-nektariineja. 

Ja hei, kerrankos sitä juodaan tuoremehua viinilaseista? 

Näiden lisäksi A'la carte kotikeittiössä oli tarjolla vielä rasvaisempaa ainesta kuten paistettua kananmunaa basilikalla. Voisin syödä brunsseja vaikkapa joka päivä, koska olen huomannut, että jaksan melkein iltaan asti aina, kun olen syönyt brunssin. Ihania aamupaloja ja brunsseja kaikille! Maistakaa noita littania persikka-nektariineja!

Vihreän krokon tarina

700 sivua pikkuprinttiä. Yksilö ja sen hitaasti toimiva tiedonrakennus. Muistikapasiteetin kuormittuneisuus. Sitä tämä on lähinnä ollut. Oon miettinyt näitä asioita työmatkoilla (näen esim. jokapuolella skeemoja ja jopa työmatkalla näkemäni talot assimiloituu toistensa kanssa assosiaatioverkostoiksi, joista lopuksi koostuu muistijärjestelmään ehyt kokonaisuus). Vähän niin kuin kartan syntyminen mieleen lähialueesta, mutta höystettynä psykologian sanastolla.

En lue yleensä koskaan mitään, mutta nyt on ollut pakko. Mun luontainen oppimisstrategia on se, että yritän ymmärtää asiasisällön ja luoda mielikuvia teorian yhteydestä käytäntöön. Teen muistiinpanoja - kaikesta. Se on mun tapa hahmottaa ja rakentaa/siirtää havaintoja muistiin. Jos en kirjoita asioita ylös, unohdan ne. Eikä ihme, kun on niin paljon, mitä pitäisi muistaa. Kalenterit ja muistilaput ovat hieno keksintö!

Jossakin vaiheessa teorioita oli pakko vähän keventää tenttikirjojen mustaa valkoisella -meininkiä ja leikkasin sitten jostakin lehdestä tuon ensimmäisen kuvan krokotiilin sivujen iloksi...

Teetä, kynttilöitä ja kukkasia rentoutumiseen... Niin ja jouluvaloja... :D

Mulla on ollut nyt keväällä jokunen tentti, mutta tässä oli tähän asti eniten työtä. Mulla oli lukemisessa tosi kiirus aikataulu (ehkä omaa syytä, ehkä väsymystä), joten luin tuon Tutkivan oppimisen tällä viikolla iltasella (n. 300 sivua). Ja niin kuin äsken sanoin, niin en ole mikään lukijaihminen. Yhtenä iltana tällä viikolla olin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että nukahdin jo klo 19 ja heräsin seuraavana aamuna klo 7. Siinä meni sen illan/päivän lukemiset sitten. 

Tentin onnistumisesta en osaa sanoa, mutta se ei nyt tällä hetkellä olekaan se tärkein tavoite. Puhuttiin jo aiemmin keväällä opiskelukaverin kanssa, että käytäisiin jonkun tentin jälkeen Ateneumissa katsomassa Tove Janssonin juhlanäyttely - ja eilen toteuttiin tämä hyvä suunnitelma. Ja kannatti mennä. Tuolla Ateneumin seinien sisällä oli näyttely, mistä kaikki varmasti löytävät itselleen jotakin. Teoksissa näkyi historia ja minä olin aistivinani tietynlaista pimeyttäkin. Yksinäisyyttä. Omia visioita. Ajan karuutta. Muumit olivat suloisia, mutta niissä ei ollut sitä 80-luvun "muumiutta" niin paljon kuin olin olettanut. Ne olivat aikuisille tehtyjä muumeja. Mielenkiintoista. 

Vihreä kroko siirtyy ensi viikolla uusien haasteiden pariin. Ja yhä enemmän pitäisi jaksaa iltasella töiden jälkeen. Mulla on tällä hetkellä talo täynnä kukkasia: tulppaaneja, neilikoita ja vihreää. Ajattelin, että jos en itse pääse luonnon luo, niin tuon sen kotiin... :) Kivaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Kevään kunniaksi

Viime viikonloppuna kevään - ja naistenpäivän - kunniaksi käytiin viettämässä yhteistä aikaa P:n kanssa. Lauantain perinteisen pitkän-kaavan-aamupalan jälkeen ajeltiin Heurekaan. Oli mielenkiintoista. Klassikkonäyttelyt säväyttävät aina ja ovat kiinnostavia. Tällä kertaa näyttelyt sisälsivät ihmiskehon toimintaa (vatsan sisältö ja ruoan kiertokulku käytiin aika perusteellisesti läpi) sekä liikenteen ohjausta. Pidin erityisesti ajosimulaattorista, jossa piti ensin valita ajokeli ja sen jälkeen kilometrinopeus. Ajaessa tielle juoksi hahmo, jolloin kone testasi reaktionopeutta pysäyttämiseen. Jos et ehtinyt jarruttaa tarpeeksi nopeasti, kone kertoi vahingon laadun (esim. murtuiko käsi ym). Lisäksi näyttelyteemoja olivat Mars ja Mielenterveys.

Mars teema ei ollut täysin mun mieleen painovoimineen ja pahoinvointeineen, mutta oli esimerkiksi mielenkiintoista nähdä avaruusruokaa. Ne olivat pakattu ilmatiiviisiin muoveihin. Ei kamalan houkuttelevia. Söisitkö itse ruskeaa munakasta ilmatiiviistä pakkauksesta? Lisäksi olimme P:n kanssa kuin kaksi lasta, kun huomasimme, että toisesta huoneesta pystyi puhumaan mikrofonin kautta toiseen ja antamaan toiselle ohjeita tehtävän suorittamiseen. Tehtävä liittyi avaruusaluksen ilmanvaihdon toimivuuteen.

Kuva täältä: Kestäisitkö matkan Marsiin?

 Tämä ei ole meidän kodin kattolamppu vaan teos ihmisen päästämistä vuosittaisista kaasuista.... Noin niin kuin kauniisti sanottuna...

Heurekan kolmas näyttely kertoi ihmisen mielenterveydestä. Koulutukset mielenterveystyöhön saaneena ymmärsimme jo entuudestaan erilaisista syistä ja taustoista. Kiinnostavaa oli puolestaan kokeilla pelkosimulaattoria, missä oli pimeää, ahdasta ja korkeaa. Korkeanpaikankammoa oli vielä demonstroitu siten, että kaiteesta tukea ottaessa se heilui. Oikeasti tila oli koko ajan sama eli ei mitään pelättävää. Toinen mielenkiintoinen oli skitsofrenisestä ihmisestä tehty kuvaus, jossa mentiin kampaamoon. Istuit kampaamotuolissa, jonka jälkeen ns. sisäinen äänesi alkoi kuulua ympäriltäsi ja vainoharhaisuus kasvoi valoina, kuvitelmina ym. Näyttelyssä sai myös testata omaa muistiaan, päätöksenteon nopeutta ja kaikkeen toimintaan vaikuttavaa strategianopeutta. 

Naistenpäivän kunniaksi sain tulppaaneja. Ja flunssan. Kiitos molemmista.

Sunnuntaina mulla nousikin sitten jo kuume, mikä jatkui vielä maanantainakin. Oli kiva katsella ulos ikkunasta, kun kaikki oli niin keväisen ihanaa, ja itse oli pakko levätä. Hyvä, että kättä jaksoi nostaa peiton päälle.

Nyt elämä on jo alkanut voittaa. Täytyy vaan pitää itsensä lämpinä kevättuulilta, ettei saa mitään jälkitauteja. Poskionteloita tarkkaillessa....

Tunnelmallista joulua 2013!

Mun lukijat ovat varmaan jo tottuneet siihen, että kaikki päivitykset tulevat reilusti myöhässä. Nyt kuitenkin itseänikin hieman hävettää - nimittäin tänään, 19.1.2014, on vuorossa joulu! Aion tuoda esiin lähinnä jouluun verrattavia tunnelmia: talven lumoa ja kodikasta meininkiä. Joulu on tietyn ajan sesonki ja sitä imetään kuukauden verran joka puolelta itseemme, jolloin siihen kyllästyy ja siitä kuuleminenkin tuottaa tuhahtelua. Miä tykkään nauttia kaikesta ihan täysin rinnoin ja mulle joulunaika kestääkin yleensä lokakuun lopusta tammikuun toiseen viikkoon. Ja on mulla vieläkin kyntteliköt - ja saa ollakin!

Aloitettiin joulunviettoa Kotkassa. Kyntteliköt, pihavalot ja kynttilät paloivat. Aattoaamuna herättyäni kiersin koko talon ympäri sytyttelemässä kynttilöitä. Aivan lopuksi laitettiin Tinin kanssa lämpimästi päälle ja mentiin sytyttämään pihalyhtyjä ja roihutulia.

Puuhellassa oli tuli. Se lämmittää eri tavalla ja sen lämpö on jotenkin pehmeämpää. Puuhellan päällä lepäsi riisipuuro, johon laitoin salaa muutaman mantelin olohuoneen pähkinäkulhosta.

Kuusi oli koristeltu ja kukat tuoksuivat. Soitin joululauluja pianolla useita tunteja. Musiikki tuo joulun.

Koko perhe istui pöydän ääressä ja ruokaa oli riittävästi. Ajeltiin ruoan jälkeen veljen luokse joulusaunaan ja joulupukkia tapaamaan. Kaikki olivat olleet kilttejä. Illalla herkuteltiin luumurahkalla ja kahvilla.

Tinin ensimmäinen joulu. Se söi jouluruokaa koiran ruokahalulla ja oman pakettinsa (kuvassa näkyvä possu) saatuaan se juoksi onnessaan possu hampaiden välissä alakertaa ympäri. Pienen koiran jouluun ei tarvita suuria asioita. Ruoka, possu ja syli riittävät vallan hyvin.

Eipä olisi minun jouluni paljon mitään ilman ihmisiä tai ilman äitiä/anoppia, jotka loihtivat ihmeellisiä asioita muiden hyväksi. Hyvä joulu on tehty tunnelmasta ja rauhasta.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.

Olemme yleensä jouluisin maailmalla: sukuloimassa ja näkemässä ystäviä. Tästä syystä oman kodin joulusisustaminen ja tunnelman luominen on jäänyt erittäin vähäiseksi. Syksyllä kuitenkin päätin, että tänä jouluna se The Joulu tulee myös meille. Hamstrasin heti Ikeasta vähän kuusen koristeita ja punaista väriä. 

Ja pikkuhiljaa sitten joulun lähestyessä sain mieheltä luvan laittaa kaikki ihanuudet paikoilleen (lue: en saanut jostakin syystä vielä lokakuussa laittaa joulukoristeita ja punaisia verhoja ja tonttuja...).

Löysin vanhempien kellarin kätköistä isoja Karhulan lasin keittiötölkkejä (ja osa saattoi olla myös Riihimäen lasin). Yhteen vihreään lasipurkkiin laitoin jouluvalot. Jos katsoo oikein tarkkaan, niin voi nähdä Karhulan lasin logon eli karhun.

Joulukuusi oli yksi kiperimmistä pohdinnan alla olleista asioista. "Tulisiko sitä ollenkaan?", "Muovinen vai aito?", "Ostaako vai ottaako mummin vanha?", "Paljonko kuusi maksaa?", "Kauanko se ehtisi olla?", "Kannattaako laittaa?" jne. Meillä oli suunnitteilla miehen pienimuotoiset valmistujaisjuhlat 20.12 ja päädyttiin sitten, että hommataan kuusi. Vaikka sitä ehtisi katsella ja ihailla vain vähän aikaa, niin ei haittaa. Loppujen lopuksi se "vähän aikaa" oli reilu viikko. Se viikko oli yksi parhaista ja kauneimmista meidän kotona.

 Partyliten kyyhkyset saivat tonttumatkustajat...

Kuusi löytyi vanhempieni takapihalta. Taisi olla ensimmäinen joka tuli vastaan. Se on vähän laiha ja kalvakka, mutta tavallaan myös siro ja vetreä. Ei tarvinnut imuroida neulasia lattialta tai pelätä, että oksat roikkuvat maassa. Jossakin vaiheessa koristelua tosin tuntui, että koristeita on enemmän kuin niitä neulasia... noh, kuusi kuin kuusi. Ihan nätti se on meidän ensimmäiseksi yhteiseksi joulukuuseksi.

 Tekstiilit, kynttilät ja valot luovat joulutunnelman :)

Keittiön ompelupöydälle laitoin pikkukuusen koristeineen ja muutamia tonttuja. Meillä ei itseasiassa ole kovinkaan paljon varsinaisia joulukoristeita näiden joulutonttujen lisäksi. Olen lähinnä keskittynyt luomaan värimaailmaltaa jouluista vaikutelmaa tilpehööriä välttäen. Nämä tonttuset on saatu jostakin lahjaksi/perintönä - kuten myös kynttelikkö ja pitsiliina.

 Kirpputorilta löytyi 1€:lla ihania, pieniä, vanhan ajan joulupalloja!! 

Siinä on Taavetti ja Tiina menossa joulukirkkoon...

 Makuuhuoneen joulutunnelman tuo kynttelikkö valoineen...

Ja mikäs sen jouluisempaa kuin aina tarjolla olevat suklaat...

TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE!

Neilikat ne vaan jaksaa

Loman loputtua (silloin noin kolmisen viikkoa sitten) täydennettiin ruokavarastot ja asetuttiin kotiin. Kun oli tiettävästi taas tuleva viettämään enemmän aikaa kotona, niin hamusin kaupasta jymyvarman leikkokukkakimpun. (Ja JYMYvarmaa ja sen painokkuutta tuskin tarvitsee edes minut tunteville selitellä.) Neilikoita.

Neilikoitten lisäksi oon hurahtanut pilatekseen. Se on lihaskuntopainotteinen, omaa kehoa vahvistava liikuntamuoto, jossa ei tarvitse mitään apuvälineitä. Olen ounastellut mun kehon tuntemuksia kotitreenin jälkeen, ja vaikutus on ainakin vatsalihasten seudulla merkittävä. 

Teen läpi sellaista neljän viikon kestävää aloittelijoiden pilatesohjelmaa, ja siinä tulee päivittäin kuntoiltua vähintään 15min hikihatussa. Kauttaaltaan treeni on 15-45min - riippuen toki siitä, missä tahdissa kaiken tekee. Kun olen saanut koko ohjelman suoritettua, lupaan kertoa kokemuksiani ja ylipäätänsä lisää, jos jotakuta kiinnostaa (lue: luultavasti kerron jokatapauksessa). 

Olin ekan treenin jälkeen tosi kipeä. Pidin siinä välissä suurinpiirtein 1,5vk:n tauon, koska halusin olla terve aloittaessani pilateksen taas uudelleen.  Jos en oo muuta urheilusta oppinut, niin ainakin sen, että kipeänä levätään, vaikka hinku ulos tai mihin tahansa olisi suuri. Jos olo on sellainen, että juuri ja juuri jaksaa olla töissä ja kestää päivät vain mustaherukkamehun ja munkkitippojen voimalla, niin ehkä se lepo iltaisin tosiaan on tarpeen... Tuntuu paremmalta, kun ei taistele niin kovasti omaa kehoaan vastaan. Miksi muutenkaan taistella itseään vastaan näin selkeässä asiassa?

Nyt oon tehnyt ekan viikon harjoitukset ja juonut siihen päälle ananas-mustikka-banaani -smoothien. On ollut ihanaa levittää jumppamatto lattialle, avata verhot nähdäkseni pilateksen lomassa luontoa (puita ja pilviä) ja tehdä kaikki omassa seurassani. Okei, täytyy myöntää, että hiki roiskuu lattialle ja taukoja tulee pidettyä eli luistettua ohjelmasta, mutta parhaani olen yrittänyt. Kyllä se siitä. Ehkä mun kokonaisfiilis tämän kaiken myötä jotenkin paranee, ja jaksaa paremmin olla ja elää, esim. töissä.

Uuteen työpaikkaan tutustumisen aikana olen myös järjestänyt syksylle monenlaisia juttuja, täyttänyt kalenteria, neulonut muutaman parin villasukkia, mökkeillyt, ollut puusouvissa ja syönyt hyvin. Olen ostanut viherkasveja ja haaveillut tulevaisuudesta. En oikein malta odottaa, mitä tuleman pitää. Outo juttu. Tämän syksyn uudet jutut ja tuleva vuosi tähtää siihen, että oon taas hitusen lähempänä mun unelmien toteutumista. 

Jatkuu seuraavassa osassa...