Todettakoon, että pari edeltävää viikkoa on ollut lähinnä sitä, että: "ÄÄÄ, älä päästä sitä läpi", "RANGAISTUS!", "Nyt nyt nyt JEEEEEEEE JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE maali!" jne. Välillä sitä melkein luulee, että valkokankaalle huutamalla saa oikeasti jotakin tsemppiä niissä pelaajissa aikaan. Onko se nyt oikeasti niiden pelaajien vai itsensä (katsojien) psyykkausta? Mutta hyvältä se tuntuu!
Keskiviikkona käytiin katsomassa Suomi-USA -peliä, joka tietyllä tapaa sai pettymyksen näkymään kasvoilla tovin jos toisenkin, mutta tuki kuin tuki. Huonollakin hetkellä se joukkue on kuitenkin se, mikä on - ja loppuun asti. Tänään kuitenkin elämä jatkui ja töiden jälkeen kaverit tulivat meidän pihalle grillaamaan ja fiilistelemään ennen Suomi-Venäjä -peliä. Odotukset pelistä eivät olleet korkealla (sen jokainen varmaan myöntänee).
Mutta hei, mistä tuntee loppukevään? Grillaus ja auringonpaiste, ystävät ja herkut... ah!
Vähän kuumaa grilliä...
Vähän patonkia ja sinihomejuustolla täytettyjä herkkusieniä...
Vähän aurinkoa katoksen suojasta...
Vähän erimakuisia makkaroita...
Vähän ystäviä...
Ja vähän hyvä lopputulos!
Siitä sitten masu täynnä katsomaan keskustaan peliä. Kaikista hurjin oma huomio noita jääkiekkomatseja katsoessa on ehkä se oman kielenkäytön rumuus ja kaikenlaiset vastustajaa herjaavat kommentit. Tai se, miten itse aivan villiintyy, alkaa päästellä erikoisia ääniä (aa, ii, uu, ee) ja välillä jännityksessä P:n polvi meinaa mennä sijoiltaan, kun otan siitä tukea...
Tavallaan voimasanat tuntuvat paljon sallitummilta, kun kyseessä on MM-kisat ja se, että meidän Suomi haluaisi niin kovasti pärjätä. Eri asia olisi, jos käyttäytyisi yhtä impulsiivisesti esim. naperoitten jalkapallo-ottelussa. Todettakoon myös, että oon suomalainen myös silloin, kun ei ole oman maan maineesta tai mistään voitosta kyse. Oon ylpeä, kun ihmiset yrittää, vaikka suuria ja mahtavia onnistumisia ei tulisikaan. Suomalaisten tapa tuntuu olevan aina se, että vaikka menisi kuinka hyvin niin silti aina joku keksii jotakin sanottavaa, mikä ei suinkaan ole positiivista. Miksi? Oltaisiin silloin ylpeitä, kun siihen on oikeasti aihetta ja pahan paikan tullen yritettäisiin kehittyä eikä aloittaa rypemistä kurjuudessa. Jepulis, tää oli mun jääkiekkopäivitys. Varmaan ensimmäinen ja viimeinen. Tai sitten kuuluisat sanat ennen seuraavaa samaa aihepiiriä koskevaa päivitystä...
Huomista Suomi-Itävalta -peliä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti