Aluksi sanottakoon, että töitä riittää ja ne ovat enimmäkseen sisätöitä, mikä taas johtaa siihen, että kärsin välillä mökkihöperyydestä ja neljänseinän -kammosta. Tänään lorvailin taas tyypillisesti sisällä, mitä kuvaa hyvin se, että aamupalan jälkeen lakanat vetivät puoleensa niin kovasti, että oli pakko ottaa yöunien-jälkeiset-pikkutorkut. Tiedättehän, että selitysten määrä näissä asioissa on loputon, ja nämä "Jos ihan vähäksi aikaa ummistan silmäni" -hetket eivät koskaan jää hetkiksi. Heräsinpä sitten puolilta päivin äitin puhelinsoittoon siitä, kuinka mökillä on kevät. Isäkin kertoi samaa ja kehotti menemään ulos. Kuulostinkohan mahdollisesti yhtä ummehtuneelta kuin sisällä oleskelu?
Askeleen kohti pirteämpää ja aurinkoisempaa päivää otin, kun kaivoin keittokirjan esille ja pilkoin kasveja (lue: kasviksia) kattilaan. Pataan plumpsahteli uusi tuttavuus bataatti ja monta sen kaveria. Valmistuttuaan tästä bataatti-kasviskeitosta tuli oikein hyvää, ja pohdin, josko laittaisin jonkun ohjeenkin siitä myöhemmin. Tätä kyseistä soppaa syötyäni vireystasoni nousi ja päätin lähteä ulkoilemaan.
Sydämen muotoinen pilvi!
Sää yllätti. Tiesin lähtiessäni, että ulkona paistoi aurinko ja asteita oli melkein +15, mutta epäilin silti ennusteen paikkansa pitävyyttä. Järvenpäässä tuulee yleensä jonkun verran, ja koska olin suuntaamassa kävelyni rantapuistoon olin varma, että kylmähän siellä tulee. Ei tullut kylmä. Muut ihmiset lekottelivat mekoissa, huppareissa ja pikkukengissä, kun itse olin laittanut päälleni vieläkin lämpökaulurin ja talvivaelluskengät.
Tuntui, että kaikki järvenpääläiset olivat tulleet rantapuistoon kanssani samalla minuutilla. Oli pyöräilijöitä, koiraihmisiä, vanhempi-lapsi -pareja, nuoria, söpöjä treffiläisiä ja auringonottajia. Jollakin oli jopa viltti mukanaan! Istuin itse märälle nurmikolle poukaman reunaan ja salaa toivoin, että minullakin olisi ollut viltti. Katselin tovin maisemia ja otin kuvia sorsapariskunnasta.
Sieltä ne tulevat...
Siinä ne menevät...
Siinä hän odottaa sulhastaan...
"Tule jo! Nyt puunataan höyheniä liasta!"
Se, mitä naaras ensin, sitä uros perässä...
Lopuksi uros tekee venytysliikkeen ja lähtee uimaan.
Viime aikoina olen joutunut kertomaan paljon itsestäni muille ihmisille. On pitänyt kertoa siitä, mitä tällä hetkellä tekee, mitä harrastaa ja minkälaisista asioista pitää. Se on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Se, että luot itsestäsi pienen esittelyn kolmella neljällä lauseella saattaa määrittää jollekin ihmiselle sen, mitä olet ja mitä edustat. Itse kyllä sanon yleensä suoraan asioita kuten että olen kahvi- ja suklaafriikki ja että tykkään kaikesta hömpänpömpästä, mutta ei se helppoa silti ole.
Lintuja bongaillessani ja valokuvatessani kävi mielessä, että mitähän muut mahtavat ajatella siitä, että tiiraan niiden lintujen jokaisen liikkeen. (Onpa muuten hauska lause: "Tiirailin tiiroja". Onkohan tiira-linnusta väännetty tiirailla-verbi vai päinvastoin?) Tulin tiirailustani siihen johtopäätökseen, että joko ne ajattelevat minun olevan lintubongaaja, valokuvaaja tai amatööriharrastelija molemmissa edellisissä. Tulin myös siihen aatokseen, että en välitä, mitä muut ajattelevat linnuista, minusta tai harrastuksistani.
Tänä sunnuntaina olin rehellisesti ja sarkasmitta lintubongari ja KASVIkeiton vääntäjä, ja tykkään niistä molemmista. Ehkä ne ovat ihan oivat lisäykset seuraavaan työhakemukseen. Ja mitä tulee tähän sisällä nysväämiseen: onneksi kesä on pian täällä!
