Myöhäinen aamupala

Isäni seuraa blogiani ja jossakin vaiheessa sanoi aika osuvasti: "Jahas, katsotaanpa taas, mitä Saana on syönyt!" Totta, onhan tämä toisinaan hyvinkin ruokapainotteista (ja jos ei ruokaa niin sitten maisemia). Itse pidän ainakin kaikista väreistä, mitä ruoat voivat tarjota, ja toisaalta ruokaa syödään ainakin kolmesti päivässä, joten se on luonnollinen osa päivää ja arkea. 

Näissä kuvissa voitte nautiskella tiistaibrunssin ihanista väreistä ja sävyistä. Viivästettiin aamupalaa sen verran (lue: nukuttiin liian pitkään), että päätettiin syödä brunssi. Käytiin kaupassa hakemassa tuoretta auringonkukansiemen leipää, tuorepuristettua mehua, kirsikoita ja persikka-nektariineja. 

Ja hei, kerrankos sitä juodaan tuoremehua viinilaseista? 

Näiden lisäksi A'la carte kotikeittiössä oli tarjolla vielä rasvaisempaa ainesta kuten paistettua kananmunaa basilikalla. Voisin syödä brunsseja vaikkapa joka päivä, koska olen huomannut, että jaksan melkein iltaan asti aina, kun olen syönyt brunssin. Ihania aamupaloja ja brunsseja kaikille! Maistakaa noita littania persikka-nektariineja!

Day 30 – One last moment

Mitä? Viimeinen hetki?! Onko vihdoinkin se hetki, kun tämä haaste loppuu? Selvitinkö sen tosiaan vuodessa?

'Hetki' sanana muistuttaa mua aina tästä:



Ja niin kuin joku saattoi huomata niin tämä ihminen nimeltä George lauloi tätä komeasti eesti keelel, mutta tästä samaisesta laulusta on myös olemassa ihan suomenkielinen versio. Laulu on komea ja hieno molemmilla kielillä. (Ja selvennykseksi vielä, että tämä laulu muistuu mieleeni sanasta 'hetki', koska ala-asteella tämä oli meidän kuoro-ohjelmistossamme).

'Viimeinen' sanana ei tuo mieleen mitään - tai ehkä jos Youtubea ja sen kattavaa biisivalikoimaa tässä alkaa ruotimaan, niin Nylon Beatilla on tämä eräs tämänniminen kipale. Ja sitten on sellainen romaani kuin Viimeinen mohikaani (luultavasti jotakin äitin kirjahyllystä tai ainakin luetuista löytyvää materiaalia). Ja tämä pikkupoikien seikkailusta kertova elokuva Stand by me, sen suomennos on 'Viimeinen kesä'.



Ps. Nyt tekisi mieli katsoa Stand by me! Siinä on se junanraide-kohtaus - ja iilimatoja! Ja myös se nuotiokohtaus! Oihvoih.

Day 21 – Another moment

Tämä kuva on yhdestä sellaisesta hetkestä, jolloin tuntui hyvältä olla pöljäke ja ihan-just-sellainen-mitä-olen. Se on aika hyvin se. Tosta hetkestä vielä sen verran, että penkki ei ollut tehty aikuisille ihmisille ollenkaan eikä kyseisestä majasta saanut mitään tarjoilujakaan. Lisäksi oli kovin epäsosiaaliset emännät ja isännät, kun ei ne edes tervehtineet.

Day 17 – Your favorite memory

On vaikea sanoa, mikä olisi paras muistoni, koska nautin niin monenlaisista asioista. Uskoisin kuitenkin, että tähän muistoon ei liity mitään suurta saavutusta vaan se olisi joku ihan tavallinen hetki, jossa on tuntunut hyvältä olla. Siinä muistossa on varmasti ihminen tai muutama ja siinä olen ymmärtänyt kuinka tärkeitä ne ovat mulle. Se on hyvä muisto.

Mutta mitään eksaktia muistoa on vaikea kertoa. On tietenkin hienoja muistoja: ylioppilasjuhlat, Jymy-vauva tuli meille asumaan, koulupaikka, leirit (joihin tuntee kuuluvansa niin täydellisesti) jne.

Tänään oli hienoa, kun sain houkuteltua ujot rippikoululaiset nuorisotilan alakertaan jäätelölle. Tänään oli myös hienoa, kun sai vaihtaa farkut hameeseen. Tänään oli hienoa, kun työkaveri kehui oma-aloitteiseksi. Tänään oli hienoa, kun tajusin osaavani taskuparkkeerauksen hyvin. Tänään oli hienoa, kun poikaystävä pitää huolta, ettei ahdistelijat kaappaa mua. Tänään oli hienoa, kun isä löysi mun hartauskansiosta itselleen hartauden, jonka se pitää jossain kirkolliskokouksessa. Tänään oli hienoa, kun velipoika sanoi, että se voi lämmittää mulle iltasaunan.

Elämässä on niin paljon hienoa.

Day 08 – A moment

Tänään oli monta hetkeä, joista voisin kertoa. Ensinnäkin tänään englannin kirjallisen kokeen jälkeen menin ruokalaan moikkaamaan kavereita ennen kotiinlähtöä. Join siinä kahvia ja katselin ulos ikkunasta. Olisin voinut jäädä siihen mielummin kuin lähteä. En halunnut lähteä - ja se oli aika jännä tunne.

Junassa Järvenpäästä Helsinkiin harrastin pilkkimistä - ja bussissa Helsingistä Karhulaan harrastin kännykän lattialle pudottamista samalla kun jatkoin pilkkimistä. Niinniin. Se oli hieno hetki, kun ajattelin, että pidän sellaisista hiljaisista ihmisistä, joista näkee päällepäin että niillä on tosi syvällisiä ajatuksia kaikesta.

Karhulassa oli hiljaista, mutta oli hieno hetki, kun äiti ja isä molemmat olivat tulleet hakemaan minua. Ne hymyilivät autosta minut nähdessään. Oli hieno hetki, kun näin Jymyn (koiruus) pitkästä aikaa ja halailin sitä. Se kertoi siitä, kuinka äiti oli leikannut sen kynnet ja kuinka se oli sen jälkeen ollut niin onnellinen, että oli juossut taloa ympäri. Soitin sille pianoa.

Yksi jännimmistä hetkistä tänään oli ehdottomasti se, kun pakkasin puolet omaisuudestani autoon ja matkustin Taipalsaareen. Olen tällä hetkellä täällä - ja tulen olemaan seuraavat 2kk:tta. Suoritan täällä seurakuntaharjoittelun, joka alkaa huomenna partioleirillä. Mennään lossilla jonnekin saareen partiolaisten ja niiden perheiden kanssa - ja osa niistä jää yöksi sinne. Odotan innolla sitä, kun saan nukkua makuupussin kanssa kodassa. Ah, miten elämysrikasta tästäkin tulee!





Tiedättekö sen hetken, kun näette ensimmäistä kertaa asunnon tai huoneen, jossa majottaudutte? Tänään oli sellainen hetki - ja onneksi se oli hyvä hetki. Kun näin tämän asunnon, missä vietän seuraavat 8vk, niin tuli hyvä olo. Tämä tuntui kodilta heti. Se on hyvä asia. Seinät on valkoiset ja tyhjät, lattia on kolkko, vain muutama huonekalu ja asensin väliaikaisesti sellaiset rumahkot verhot. Jeejee. Mutta kyllä tästä koti tulee.

Ensimmäisen yön hetket.