Kesälaitumilla...

Kesäkuu alkoi jo jokunen viikko sitten työn tiimellyksessä. 3.6 lähdettiin kesän ensimmäisen ripariporukan (H1) kanssa Hirvijärvelle ja nautiskeltiin Suomen sateisesta kesästä. Olin flunssassa koko sen 8 päivää, joten ääntä ei lähtenyt ja ea-vastaavana toimiminen oli lähinnä lääkkeitä jakaessa sitä, että: "Sulle, mulle, sulle, mullemulle, sulle..." Leiristä ja koko porukasta jäi kuitenkin tosi hyvät fiilikset kaiken kaikkiaan.

Leirin jälkeisellä viikolla olin Kotkassa lepäämässä ja rentoutumassa. Vietettiin parin ystävän kanssa laatuaikaa shoppaillen (ostin lähinnä juhlatamineita kesän konfirmaatioihin ja yksiin häihin), syöden kaikenmoisia herkkuja ja nauttien Suomen aurinkoisesta kesästä. Katsottiin myös elokuvaa ja käytiin katsomassa maisemia kaatiksen näköalatornissa. Aamulla herätessä meitä oli enää kaksi. Laitettiin croissantit ja edellisillan salaatit kauniisti lautaselle ja syötiin aamupalabrunssi ulkona.

Viime lauantaina menin takaisin Järvenpäähän, koska sunnuntaiaamusta piti olla konfirmoimassa rippikoululaisia. P oli myös siinä hötäkässä palannut omalta leiriltään Itä-Suomen Uukuniemeltä. Tämä on jo toinen kesä, kun leirit määrittelevät sen kuinka paljon ehtii viettää kesää yhdessä. Tänä kesänä ainut yhteinen viikko on nyt parhaillaan eli juhannusviikko. Muutoin näemme aina maksimmissaan päivän tai kahden verran leirien välillä, koska molempien leirit "menevät ristiin". Olen toisaalta enemmän kuin kiitollinen niistäkin päivistä.

Äitillä on tänään 19.6.2012 syntymäpäivät (onnea onnea!), ja yllätettiin se eilen tulemalla yhdessä Kotkaan viettämään sen juhlapäivää. Se innostui itsekin tilanteesta ja järjesti kunnon kakkukahvit. Oli mansikkakakkua, vaaleaa kääretorttua, kahdenlaista piirakkaa, erilaisia keksejä ja suklaahippukakkua. (Ja jos joku vielä miettii, mistä nämä pari ylimääräistä kiloa on tässä muutamassa kuukaudessa siunaantunut...)

 (Kävin näyttämässä P:lle ja Jymylle merimaisemia reilun kilometrin päässä Kotkan kotoa:)

Käytiin P:n kanssa myös mökkeilemässä vuorokauden verran. Teki yllättävän hyvää. Siivottiin rannasta syksyllä pudonneet oksat, jotta on kivempi mennä uimaan. Saunottiin hartaasti ja uin järvessä tämän kesän ensimmäiset rintauinnit. Saunan jälkeen grillailtiin omatekoisia hampurilaisia ja huiskittiin hyttysiä. Sää oli kaunis ja lämmin siihen asti, kun Suomen sateinen kesä näytti parhaat puolensa. Toisaalta - kaunista sekin.

Huomenna junaillaan Vaasaan ja perjantaina juhlistetaan Vimpelin mökillä Juhannusta isommalla porukalla. Sen jälkeen meikäläisellä koittaakin taas kahden viikon leiriputki. Hyvää ja aurinkoista Juhannusta kaikille!

Day 22 – Something that upsets you

Tällä hetkellä mun mieltä pohdituttaa ja surettaa se, että joillekin ihmisille ystävyys tuntuu olevan jotakin aivan muuta, mitä se itselleni on. Surettaa myös se, että olen ollut pitkään kipeänä eikä vieläkään kaikkeen löydy syytä tai lääkkeitä. Surettaa, ettei ihmiset osaa elää hetkessä ja nauttia tästä päivästä - vaan manaavat kaikenlaista ikävää (vähän sama kuin se, että miksi elää, jos kuolee kuitenkin?). Surettaa, että ihmiset, jotka ajattelevat edeltävän "surkuasian" tavoin, kertovat mulle, mitä kaikkea mun elämässä tulee menemään pieleen. Surettaa, että alkoholi tuntuu olevan janojuoma nykyään. Surettaa, että mun koira on vanha ja se ei oikein jaksa enää tällaisia helteitä. Surettaa, kun poikaystävä on kaukana. Surettaa, kun kaikki ystävät ovat Uusimaalla ja minä täällä Kotkassa. Surettaa, kun kesätyöt ovat vain kesätöitä.

Olikohan siinä kaikki? Kyllä helpotti.

Nickelback / If Today Was Your Last Day

Day 20 – This month

Heinäkuu. Mulla ei tule mitään mieleen heinäkuusta - muuta kuin, että mustikat kypsyvät ja mansikat alkavat olla halpoja litrahinnoiltaan. Tosi hauska heinäkuu siis :D

             Kuva-arvoitus: Mitä saa, kun yhdistää nämä kaksi kuvaa?

Mutta heinäkuusta 2011 mulla tulee sentään mieleen jotakin. Tässä heinäkuussa mulla on ollut töissä mukavaa, olen ollut nuorten leirillä kokonaisen viikonlopun vahtimassa poikien uimista, olen käynyt 2v-synttäreillä, olen ostanut lentoliput Kyprokselle 26.8.-22.12.2011 (!), olen saunonut, olen pitänyt KesäCafe:ta, olen ostanut itselleni makuupussin, olen saanut tehtyä muutaman rästihomman pois alta, olen lukenut kirjoja, olen shoppaillut, olen opetellut syömään sipulia, olen soittanut pianolla rakkauslauluja, olen ottanut aurinkoa pihalla ja hölvännyt aurinkorasvaa koko ajan, olen käynyt elokuvissa katsomassa Kauhea Kankkunen 2:sen - ja viettänyt lääkärissä mielenkiintoisia hetkiä. Olen myös käynyt kerran lenkillä. Tosin - siitä, että kerkesin siinä samalla poimia mustikoita suoraan suuhun, voi päätellä vauhdin huuman.

Heinäkuu 2011 tulee vielä sisältämään toivottavasti nämä asiat: hauskoja työpäiviä, tervehtyminen, poikaystävän kanssa oleilua paikoissa x ja y, saariretki nuorten kanssa telttaillen ja pelaillen, ystävän 21v-synttärit, pesisturnaus, auringonottoa, baareilua, mökkeilyä, monta jäätelöä, ystävien tapaamista, ulkoilua (jos se on mahdollista...), valokuvaamista... lomailua.

Ps. The Hangover Part II on ihan ... oon vieläkin haavi auki :D Käykäähän katsomassa. En ole itse nähnyt ensimmäistä osaa, mutta pysyin silti ihan hyvin kärryillä, mistä oli kyse. Ei kannata katsoa traileria, koska se on tosi spoilaava.

007 ja Multasormi - vai miten se meni?

Muistan hyvin kuinka keväällä toivoin löytäväni kerrankin kesätöitä: ihan mitä vain; vaikka lehtien jakamista tai siivousta; jotain vain saadakseni työkokemusta. Muistan myös kuinka salaa toivoin, ettei minulle löytyisi töitä ja saisin nauttia lomasta rankan opiskeluvuoden jälkeen. Nyt kesäkuu alkaa vedellä viimeisiään - ja sitä väkisinkin miettii, mihin ne kaikki rattoisat, pilvillä kuorrutetut kesäkuun päivät ovatkaan kuluneet? No, minun ei ainakaan henkilökohtaisesti tarvitse käyttää montaakaan tuokiota listatakseni villeimmät kesätuokioni.

Loppujen lopuksi kävikin niin, että riensin melkeinpä suoraan viimeiseltä luennolta työhaastatteluun tyylikkäästi rusetti ojossa ja liituraidat suhahdellen. Hymyilin oikein nätisti ja sain keskustelun tiimellyksessä selville myös sen, että kesätyöni koskee asiakaspalvelua sekä puutarhatöitä. Olin onneni kukkuloilla lupautuessani jo seuraavaksi aamuksi töihin - ja suoraansanoen tunsin myös olevani etikettivirheiden aatelija. Haastattelijalla nimittäin oli työnkuvan mukaisesti vanhahko, kukkakuvioinen t-paita ja rönttösaappaat jalassaan. Typerä minä! Olisihan meidänkin kellarista löytynyt vaikka minkämoista monoa ja lapikasta epäkäytännöllisten Bronx Breezien sijaan!

Ensimmäisenä työpäivänä, ensimmäisten minuuttien aikana, minut ohjattiin kädestä pitäen kastelemaan amppeleita - ja ojensivat vielä suihkuletkunkin käteeni. Päätin silloin, että näytän kyllä niille, että minussa on yhtä paljon puutarhuria, hortonomia ja viherpiiperöä kuin niissä yhteensä. Kuitenkin - saatuani sen letkun käteeni; siinä vahingossa sitten kävi niin, että olin lopunpäivää kuin uitettu koira. Alensin itseni hortonomista kukkien tappajaksi.

Nyt oltuani kyseisellä, kaupungin suurimmalla puutarhalla töissä jo melkein kuukauden, mulla on hyvä fiilis. Työyhteisö on vihdoinkin ottanut mut omakseen, kukat eivät ole enää kuolleet yhtä näyttävästi, teen leikkokaappiin täydellisessä spiraalissa sidottuja kimppuja ja osaan jopa neuvoa, minkätyyppistä maa-ainesta kannattaa laittaa pihalaattojen alle. Haastavinta on ollut oppia nimeltä kaikenlaiset korvanhäntäjalat ja isopyörömussukat. Työtehtäväni, kassaneitinä toimiminen, on koko puutarhan haastavinta hommaa. Käytännössä mun tulisi tietää kaikesta kaikki ja osata vastata asiakkaiden kysymyksiin ostamistaan kasveista tai lannotteista. Mun tulisi muistaa kaikkien miljoonan kukkien nimet, hinnat ja hoitomuodot. Mun tulisi hymyillä, kun asiakkaat kehottavat mua lukemaan läksyni uudestaan, ja yrittää olla sanomatta mitään siitä, että mun tulevaisuus ei todellakaan ole kirvojen myrkyttäjänä vaan pesemässä lasten hampaita päiväkodissa.

En tiedä, mistä se johtuu, mutta tulen kuitenkin paremmin asiakkaiden kanssa toimeen kuin niiden kasvien. Rakastan vitsien murjomista mammojen ja työmiesten kanssa, ja se, että osaan jutella ihmisten kanssa rohkeasti ja luontevasti onkin mun ehdoton valttikortti. Ja voin myös paljastaa yhden salaisen aseen, jolla kiedon kaikki asiakkaat pauloihini: aivastus. Jos mun elämäntehtävä olisi ilostuttaa ihmisiä; pieni ja vähän suurempikin vilustuminen olisi vain plussaa. Mun 'säälittäväksikin' kutsuttu aivastus nimittäin saa kenet tahansa hilpeäksi.

Koko kesäkuuni on kulunut opetellessa itselleni aivan uutta maailmaa. Vähän kuin sähkömies vaihtaisi alaa ja ryhtyisi kirjastotädiksi; niin paljon olen sisäistänyt ja oppinut uusia asioita. Ja ne villit, kesäiset hetket? Pahoin pelkään, että tätä menoa se koko kesän kohokohta saattoi hyvinkin olla, kun lajittelin jokunen päivä sitten erivärisiä paperisuikaleita ja nivoin ne väreittäin kumilenkeillä yhteen.