Day 22 – Something that upsets you

Tällä hetkellä mun mieltä pohdituttaa ja surettaa se, että joillekin ihmisille ystävyys tuntuu olevan jotakin aivan muuta, mitä se itselleni on. Surettaa myös se, että olen ollut pitkään kipeänä eikä vieläkään kaikkeen löydy syytä tai lääkkeitä. Surettaa, ettei ihmiset osaa elää hetkessä ja nauttia tästä päivästä - vaan manaavat kaikenlaista ikävää (vähän sama kuin se, että miksi elää, jos kuolee kuitenkin?). Surettaa, että ihmiset, jotka ajattelevat edeltävän "surkuasian" tavoin, kertovat mulle, mitä kaikkea mun elämässä tulee menemään pieleen. Surettaa, että alkoholi tuntuu olevan janojuoma nykyään. Surettaa, että mun koira on vanha ja se ei oikein jaksa enää tällaisia helteitä. Surettaa, kun poikaystävä on kaukana. Surettaa, kun kaikki ystävät ovat Uusimaalla ja minä täällä Kotkassa. Surettaa, kun kesätyöt ovat vain kesätöitä.

Olikohan siinä kaikki? Kyllä helpotti.

Nickelback / If Today Was Your Last Day

Day 20 – This month

Heinäkuu. Mulla ei tule mitään mieleen heinäkuusta - muuta kuin, että mustikat kypsyvät ja mansikat alkavat olla halpoja litrahinnoiltaan. Tosi hauska heinäkuu siis :D

             Kuva-arvoitus: Mitä saa, kun yhdistää nämä kaksi kuvaa?

Mutta heinäkuusta 2011 mulla tulee sentään mieleen jotakin. Tässä heinäkuussa mulla on ollut töissä mukavaa, olen ollut nuorten leirillä kokonaisen viikonlopun vahtimassa poikien uimista, olen käynyt 2v-synttäreillä, olen ostanut lentoliput Kyprokselle 26.8.-22.12.2011 (!), olen saunonut, olen pitänyt KesäCafe:ta, olen ostanut itselleni makuupussin, olen saanut tehtyä muutaman rästihomman pois alta, olen lukenut kirjoja, olen shoppaillut, olen opetellut syömään sipulia, olen soittanut pianolla rakkauslauluja, olen ottanut aurinkoa pihalla ja hölvännyt aurinkorasvaa koko ajan, olen käynyt elokuvissa katsomassa Kauhea Kankkunen 2:sen - ja viettänyt lääkärissä mielenkiintoisia hetkiä. Olen myös käynyt kerran lenkillä. Tosin - siitä, että kerkesin siinä samalla poimia mustikoita suoraan suuhun, voi päätellä vauhdin huuman.

Heinäkuu 2011 tulee vielä sisältämään toivottavasti nämä asiat: hauskoja työpäiviä, tervehtyminen, poikaystävän kanssa oleilua paikoissa x ja y, saariretki nuorten kanssa telttaillen ja pelaillen, ystävän 21v-synttärit, pesisturnaus, auringonottoa, baareilua, mökkeilyä, monta jäätelöä, ystävien tapaamista, ulkoilua (jos se on mahdollista...), valokuvaamista... lomailua.

Ps. The Hangover Part II on ihan ... oon vieläkin haavi auki :D Käykäähän katsomassa. En ole itse nähnyt ensimmäistä osaa, mutta pysyin silti ihan hyvin kärryillä, mistä oli kyse. Ei kannata katsoa traileria, koska se on tosi spoilaava.

Sex and the city -vivahteita ja tyylikästä epätoivoa...

.

On jokseenkin ristiriitaista, että sinkkuelämä Hollywoodin parrasvaloissa ihastuttaa ja tuo hymynvireen sohvaperunoiden huulille, mutta kun itsetutkiskelussa päästään pintaa syvemmälle; jokainen sinkku riutuu omissa oloissaan ja odottaa unelmansa täyttävää puolisoa. Ihminen tarvitsee ihmistä, läheisyyttä ja todisteita siitä, että on olemassa ja joku tarvitsee. Kukaan ei ole niin erakko, jotta pärjäisi kokonaisen elämän ilman syvempää kontaktia tai rakastavaa vuorovaikutusta johonkuhun (eikä nyt ole kyse legendaarisista susilapsista vaan ihan niistä tavallisen elämän kasvateista, jotka syntyvät sairaalassa ihmisten keskellä, ja jotka saatetaan hautaan kukkien kera). Herää kysymys: onko onnellinen sinkkuelämä vain silmänlumetta, vai onko todella niin, että 2000-luvulla ihmisen luontaiset tarpeet ovat tehneet äkkikäänteen ja kaikki tiedostavat yhtäkkiä olevansa täysin itsenäisiä, urasuuntautuneita bisnesmiehiä ja -naisia ilman unelmia perheestä?

Jokainen suklaalevyistä ja Carrie Bradshaw:n seikkailuista jotain tietävä tahtoo uskoa siihen median luomaan mielikuvaan, jonka mukaan sinkkuus on muodikasta, rentoa, rohkeaa ja itsenäistä. Kukapa ei haluaisi kuluttaa rahojaan New Yorkin Kings Plaza:lla tai siemailla ystävättäriensä kanssa Mansikka Margaritoja huippukalliissa pariisilaisessa ravintolassa? Carrien ja kamujen mielestä miesten perässä juokseminen on liikuntalajeista turhin - ja kalorit kulutetaankin korkokenkien sovittelussa. Amatöörit (luokittelen itseni näihin) ovat ottaneet kenkäjutuista monesti mallia ja lonkuttelevat sitten naama tuhannella mutrulla uusilla "piikkareillaan" nupulakivikaduilla (kun se kävely ei sitten loppujen lopuksi luonnistunutkaan kuin elokuvissa). Eikä kukaan varmasti voi väittää vastaan siinäkään, että miehet eivät ole ollenkaan niin täydellisiä kuin ensitapaamisella voisi olettaa. Sinkkuelämä näissä puitteissa on siis aivan luksusta: suorastaan rahansäästöä ja ongelmien karttamista.

Vaikka sinkkuus saattaa kuulostaa hohdokkaalta pröystäilyltä ja irtosuhteiden harjoittamiselta, sitä se ei kuitenkaan todellisuudessa useinkaan ole. Glitteristä sinkkuelämää viettävät saattavat joskus yrittää keksiä täytettä puuttuvaan sydänlohkoon tai peittää todellisia tarpeitaan aivan päinvastaisen roolin alle. Hauskaa voi toki olla ilman parisuhdettakin, mutta useimmiten sinkuksi kutsuttu kohtaa elämässään ylenkatsovia asenteita, sääliviä kysymyksiä parisuhdetilanteesta - ja synonyymeja kuten vanhapiika. Sinkku -sanana voi toisessa merkityksessään olla siis hyvinkin itsetuntoa romahduttava. Monilla on se käsitys, että sinkut luokitellaan ei-suosittujen -kastiin, ja sen verukkeella yritetään pinnistellä huonossakin suhteessa ja pitää sitä kuviteltua imagoa/roolia yllä. Kuka sellaisenkin sanan on keksinyt kuin 'imago'? Itse pyrin välttämään rooliennakkoluuloja, elää vain ja ainoastaan omaa elämääni sekä koettaa luoda ystävyyssuhteeni sen varaan, mitä kahden ihmisen välillä on - eikä sen, onko ystäväehdokkaalla suosittu miesystävä käsipuolessa.

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että sinkkuus ei ole ilmiönä kovinkaan ihmeellistä tai tavoiteltavaa muodin vuoksi. Sinkkuus voi olla henkilökohtainen valinta (ja hyvä sellainen), mutta samaan aikaan joku odottaa kärsimättömästi Prinssi Uljasta saapuvaksi. Sinkkuus on luonnollista. Se on osa rakkauselämää: kuinka voisi unelmoida ja etsiä sitä unelmat täyttävää puolisoa, jos ihmissuhteet olisi määrätty ja kaiverrettu Kymmenen käskyn tavoin kivilaattaan jo ennen syntymäämme?



Huom! Naisethan ovat täydellisiä.