Kevään kunniaksi

Viime viikonloppuna kevään - ja naistenpäivän - kunniaksi käytiin viettämässä yhteistä aikaa P:n kanssa. Lauantain perinteisen pitkän-kaavan-aamupalan jälkeen ajeltiin Heurekaan. Oli mielenkiintoista. Klassikkonäyttelyt säväyttävät aina ja ovat kiinnostavia. Tällä kertaa näyttelyt sisälsivät ihmiskehon toimintaa (vatsan sisältö ja ruoan kiertokulku käytiin aika perusteellisesti läpi) sekä liikenteen ohjausta. Pidin erityisesti ajosimulaattorista, jossa piti ensin valita ajokeli ja sen jälkeen kilometrinopeus. Ajaessa tielle juoksi hahmo, jolloin kone testasi reaktionopeutta pysäyttämiseen. Jos et ehtinyt jarruttaa tarpeeksi nopeasti, kone kertoi vahingon laadun (esim. murtuiko käsi ym). Lisäksi näyttelyteemoja olivat Mars ja Mielenterveys.

Mars teema ei ollut täysin mun mieleen painovoimineen ja pahoinvointeineen, mutta oli esimerkiksi mielenkiintoista nähdä avaruusruokaa. Ne olivat pakattu ilmatiiviisiin muoveihin. Ei kamalan houkuttelevia. Söisitkö itse ruskeaa munakasta ilmatiiviistä pakkauksesta? Lisäksi olimme P:n kanssa kuin kaksi lasta, kun huomasimme, että toisesta huoneesta pystyi puhumaan mikrofonin kautta toiseen ja antamaan toiselle ohjeita tehtävän suorittamiseen. Tehtävä liittyi avaruusaluksen ilmanvaihdon toimivuuteen.

Kuva täältä: Kestäisitkö matkan Marsiin?

 Tämä ei ole meidän kodin kattolamppu vaan teos ihmisen päästämistä vuosittaisista kaasuista.... Noin niin kuin kauniisti sanottuna...

Heurekan kolmas näyttely kertoi ihmisen mielenterveydestä. Koulutukset mielenterveystyöhön saaneena ymmärsimme jo entuudestaan erilaisista syistä ja taustoista. Kiinnostavaa oli puolestaan kokeilla pelkosimulaattoria, missä oli pimeää, ahdasta ja korkeaa. Korkeanpaikankammoa oli vielä demonstroitu siten, että kaiteesta tukea ottaessa se heilui. Oikeasti tila oli koko ajan sama eli ei mitään pelättävää. Toinen mielenkiintoinen oli skitsofrenisestä ihmisestä tehty kuvaus, jossa mentiin kampaamoon. Istuit kampaamotuolissa, jonka jälkeen ns. sisäinen äänesi alkoi kuulua ympäriltäsi ja vainoharhaisuus kasvoi valoina, kuvitelmina ym. Näyttelyssä sai myös testata omaa muistiaan, päätöksenteon nopeutta ja kaikkeen toimintaan vaikuttavaa strategianopeutta. 

Naistenpäivän kunniaksi sain tulppaaneja. Ja flunssan. Kiitos molemmista.

Sunnuntaina mulla nousikin sitten jo kuume, mikä jatkui vielä maanantainakin. Oli kiva katsella ulos ikkunasta, kun kaikki oli niin keväisen ihanaa, ja itse oli pakko levätä. Hyvä, että kättä jaksoi nostaa peiton päälle.

Nyt elämä on jo alkanut voittaa. Täytyy vaan pitää itsensä lämpinä kevättuulilta, ettei saa mitään jälkitauteja. Poskionteloita tarkkaillessa....

Meitsi saa lisäkoulutusta

Joskus alkusyksystä liityin partioon ja tutustuin sen toimintatapoihin katsomalla ja osallistumalla. Kerroin eräälle samalla koulutustaustalla seurakunnan puolella työskentelevälle, että mulle on lippukunnan puolelta suositeltu Akela-koulutusta, missä saa tietoa sudenpentulauman johtamisesta. Tämä kollega sitten vilpittömästi tokaisi siihen, että ihmettelee syvästi, miksi mun täytyy mennä sinne, koska mulla on koulutusta, taitoa ja kokemusta lasten ja nuorten kanssa tehtävästä työstä ja retkistäkin vaikka kuinka paljon. Ajattelin siinä sitten, että ehkä se vaan on partion tapa: kaikki uudet akelat käyvät koulutuksen, jolla saa oikeuden  kyseiseen pestiin.

Koulutus kesti viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Odotin ehkä enemmän tietoa partiosta järjestönä ja jälki/askel -suoritusten sisällöstä. Odotin ehkä myös enemmän toiminnallisuutta ja käytännön partiota. Koulutus sisälsi näitä kaikkia, mutta ohjelma oli hyvin luentopainotteista. Toisaalta huomasin turhautuvani jo ensimmäisenä iltana ja yritin pusertaa itsestäni motivaatiota. Muut koulutukseen osallistuvat olivat mukavia ja heidän kanssaan oli hyödyllistä vaihtaa näkökulmia akelana toimimisesta. Myös kouluttajat olivat osaavia. Muilla osallistujilla (iältään 30+) oli paljon kysymyksiä liittyen lapsiryhmän hallintaan ja siihen, mitä jos joku lapsi ei keskity tai häiritsee muita. 

Ymmärrän sen, ettei kaikki kursseja voi järjestää niin, että kaikki saavat kaikkea, mutta olisi varmaan hyvä etukäteen ottaa osallistujista enemmän selvää tai miettiä lippukunnan puolella, että kuka sinne koulutukseen lähetetään. Olisin meinaan osannut sanoa ja vastata koulutuksessa heränneisiin kysymyksiin ihan samalla tavalla kouluttajien kanssa. Se turhautti. Se, ettei uutta tietoa tullut hirveästi.

 Tehtävänä oli muovailla parityönä oma partiolauma. Tässä muovailuvahaukko -kokoelmassa on kahden eri lippukunnan laumat (koska olin ainoa meidän lpk:sta). 

 Kuvan tilanteessa on meneillään sisaruspiiri, jossa tytöt (oranssit) ja pojat (siniset) ovat sijoittuneet sarkastisesti stereotyyppisiin paikkoihin. 

Jos nyt vielä pohditaan koulutuksen hyviä puolia, niin kuten jo edellä sanoin: muihin akeloihin tutustuminen oli mukavaa. Heihin voisi pitää jatkossakin yhteyttä ja jakaa tuntemuksia. Lisäksi kuulin vähän vakuutusasioista ja partion toimintatavoista kriisitilanteesta (ei tosin eroa hirveästi srk:n tai kunnan tavoista). Pitäisi aina lähteä siitä oletuksesta, ettei mikään koulutus ole turha. Tästäkin jäi varmasti jotakin sellaista, mitä en ennalta osannut odottaa. Vielä en tiedä, mitä se on, mutta tulevaisuus näyttää.

Ja partiokollegani vitsikkäin sanoin: "Sait hyvän vinkin, miten viettää viikonloppua". Niimpä.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt - positiivisesti!

Mulla oli tänä keväänä ensimmäinen kokoviikon hiihtoloma sitten lukiovuosien. Mahtavaa! Heti lauantaina loman alkajaisiksi ajeltiin mökille kaupan kautta. Mun on helpompi asennoitua lomaan, kun vietän sitä jossakin aivan muualla - kaukana arjesta.

Olin mökillä yhteensä 6 päivää - seura vain vaihtui aina välissä. Lomailuun kuuluu mun mielestä lepääminen ja pitkät aamutorkut. Herätessä laitan kahvin tippumaan ja valmistan brunssin, minkä avulla jaksaa pitkälle iltapäivään. Vaikeinta on yrittää syödä hitaasti ja nautiskellen, kun on tottunut kiireessä hotkimaan arkena.

Ajattelin ennen lomaa, että: "Joo, kun loma koittaa, niin sitten hiihdetään! Joka päivä!" No, ei hiihdelty. Oli loskaista. Ostin itselleni viime vuoden (2013) tammikuussa huippusukset murtomaahiihtoon, ja tänä talvena (voiko edes puhua talvesta?) en käyttänyt niitä kertaakaan. Luistelemassakin kävin vain kerran, onneksi edes senkin. Pitäisi kehitellä itselleni jotakin liikuntaa, kun on se on jäänyt viimeaikoina lähinnä työmatkojen kävelyyn. Mielessäni pyörii lenkkeily, pyöräily ja ehkä mahdollisesti uinti. Pitäisi varmaan käydä lenkkariostoksilla ja hommata kokoa suuremmat uikkarit - eli pistää tuumasta toimeen. Ei tässä muu auta.

Metsässä olen viihtynyt aina ja siellä kävely on yhtä mukavaa kuin jalkakäytävällä. Olen kuullut, että monet pelkäävät pimeää metsää. Mulla on asiasta ihan toinen käsitys. Muistan, että lapsena käytiin paljon metsässä, ja kun hankittiin mökki 1990 luvun loppupuolella, sitä tuli oltua joka viikonloppu lähes ja ainoastaan metsässä ja luonnossa. Rakenneltiin erilaisia majoja, kalastettiin ja ravustettiin, uitiin, soudeltiin, tehtiin puupinoja, sienestettiin, laskettiin mäkeä ja myllättiin perunamaata. 

Isä on ollut nuoruudessaan kelpo suunnistaja, ja häneltä olen oppinut, että metsässä ei tarvitse pelätä. Itseasiassa ei taida olla olemassa turvallisempaa paikkaa kuin metsä. Ihminen vain tuntuu vieraantuneen siitä ajatuksesta. Petoeläimet lähtevät karkuun kuullessaan ääniä, joten nekin ovat useimmiten vaarattomia. Ja luulenpa, ettei kukaan nyt aivan yksin syvälle sysimetsään mene keskellä yötä? Ja tulipa vielä mieleen, että jos pimeä metsä pelottaa, niin voi ottaa kotoa vaikka taskulampun mukaan. Itse leikin monesti lapsena tonttua ja kävelin pikkukynttilälyhdyn kanssa metsäpolkuja pitkin. Hehheh.

 Tätä petoa ei tarvitse pelätä...

 Kuinka monta erilaista jälkeä bongaat? Kenen/minkä jälkiä ne ovat? (Vastaus tekstin lopussa)

Nyt kaikki vaan luontoon, oli loma tai ei! Tinilläkin oli hauskaa ainakin vauhdista päätellen. 

Hiihtoloma kului siis nopeasti mökkeillessä ja Kotkan ystäviä tavatessa jääkiekon, shoppailun sekä yökyläilyn merkeissä. Saunoin varmaan joka päivä, join hyvänmakuisia teejuomia, sain luettua tentteihin satakunta sivua ajatuksen kanssa ja sain helliä pikku-Tiniä. 

(Vastaus jälkitehtävään: 4. Sukset, auto, koira, lintu. 

Jos olisin ollut ovela, niin olisin voinut tehdä vielä ihmisjalanjälkiä...)

Tallinnan kaduilla kerran

Tere! Joulupukki toi koko sisaruskaartille siippoineen Tallinnan päivämatkan. Matkan ajankohdaksi sovittiin helmikuun alkupuoli, jolloin kaikilla oli ainakin yhtenä viikonloppuna vapaata. Matkaan lähtö oli kukonlaulun aikaan. Juna-aikataulut olivat sen verran kinkkiset, että ajeltiin ensin autolla Keravalle, jonka jälkeen napattiin juna Helsinkiin ja sieltä köröteltiin ratikalla Länsisatamaan. 

Vettä satoi ja maa oli märkä. Kun odoteltiin ratikkaa, mietin hiljaa mielessäni, että: "Olisinpa tajunnut ottaa paksumman takin. Ja paksummat käsineet, siis LAPASET! Ja paksumman pipon. Ja saappaat." Miksi sitä aina matkalle lähtiessä haluaa laittaa ne kaikista epäkäytännöllisimmät vaatteet? Ehkä siksi, että ollaan matkalla tai että niitä vaatteita ei tule käytettyä arjessa paljonkaan. Tai ehkä siksi, että sitä tietää joutuvansa valokuvatuksi. Minun ei tarvitsisi miettiä sitä etukäteen ollenkaan, kun enhän minä niitä kasvokuvia kuitenkaan julkaise missään.

Tuossa nyt sitä Saanan ajatuksenjuoksua. 

 Aamupalaa laivalla

Mun ihan all-time-favourite laivalta on katkarapuvoileipä! Olen käynyt Tallinnassa valehtelematta varmaan 20 kertaa ja melkein joka kerralla olen tuollaisen syönyt. Laivailu ei ole mitään ilman yhtä tuollaista. Toinen laivan kohokohta on pelikoneet (JokeriPokeri), johon jää laivamatkan ajaksi koukkuun. Usein rahat jäävät koneeseen, mutta itse pelaaminen on hauskaa. Ja tiedättehän - reissussa ei lasketa rahoja samalla tavalla kuin kotona.

Hytti oli tällä kertaa oikein luksushytti! Se sijaitsi ulosmenokannen ja Taxfreen vieressä. Lisäksi siellä oli sänkytilaa vaikka millä mitalla. Me tosin oltiin reissussa vain vuorokausi.

Tallinnan puolelle päästyämme käväisimme ostoksilla paikallisissa "ohittamattomissa". Velipojat järjestivät meille kielitaitoisina taksikyydin, jolla hurauttelimme ympäri kaupunkia. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä tutustumassa museoon, jossa oli menossa Titanic-näyttely, mutta jono oli ainakin tunnin mittainen. Suuntasimme suoraan vanhaan kaupunkiin.

 Tyllerö

Reissun perimmäinen tarkoitus oli viettää aikaa yhdessä, syödä ja rentoutua. Oli seuraa, oli ruokaa ja oli ... pitkä päivä. Siis aina se vuorokauden risteilyn kesto yllättää ja sitä väsyy jossakin vaiheessa. Yritettiin mennä edellisenä iltana ajoissa nukkumaan, mutta naapuri kuunteli taas jälleen kerran Tartu mikkiin -ohjelmaa niin kovalla, ettei millään voinut nukahtaa. Soiteltiin sitten virkavallalle. Tästä huolimatta matkailu väsytti matkustajat ihan omillaankin. Takaisin tullessa ei ollut ihan niin pirtsakkaa sakkia.

Sellainen mukava reissu. Suunniteltiin P:n kanssa, että mennään kahdestaan joku kerta ihan rauhassa ja tutustutaan paikkoihin huolellisemmin. Löydettiin myös yksi kiva ravintola, johon ensi kerralla menemme. Sitä odotellessa.

Aherruskuukaudet ja vähän itsensä hemmottelua siinä ohessa

Tällä hetkellä makaan flunssan ja kuumeen kourissa kotona. En ole pitkään aikaan ollut tällä tavalla heikko-oloinen. Mieltäni piristääkseni tein tänään flunssantaltutus kasvissosekeittoa (siinä oli kaikkia kasviksia ja vihanneksia + koskenlaskijajuusto) ja olen miettinyt mukavia juttuja viimekuukausilta. 

Opiskelu on vienyt iltoja kohtuullisesti, mutta myös viikonloppuja. Olen melko kunnianhimoinen (en perfektionisti, vaan kunnianhimoinen) ja  niihin asioihin, joista välitän, käytän paljon aikaa ja voimia. Työn ohella koen, että oman tietämyksen "kasvattaminen" opiskelemalla on järkevää. Onpas kaikenkattava lause...

Yhden tammikuisen lauantaiaamupäivän tentissä taas viettäneenä, saatoin hetkeksi siirtyä viettämään sitä oikeaa viikonloppua herkuttelemalla hyvässä seurassa.

 Bliniannos

 Kuhaa ja kasviksia

Täyteläinen suklaajuttu... oivoi!

Tuollaisia ruokia ei meillä ihan joka päivä syödä. Viimeaikoina on ruokalistalla ollut lähinnä maitokaalikeitto, lämpimät voileivät, makaronilaatikko, kanawokki, kalasoppa ja tänään sitten se kasvissosekeitto. Blinejä toisaalta voisi itsekin tehdä tässä keväällä. Mulla on ollut suunnitteilla venäläistyyppinen menu. Pitäisi vain toteuttaa.

Ainiin, ja mitä siihen äsken mainitsemaani rentouttavaan viikonloppuun tulee, niin pitihän sitä silloin vielä samana päivänä (tentin ja ruoan jälkeen) käydä parin tunnin kierroksella Educa-messuilla (opetusalan messut). Lippulappusten lisäksi löysin kassini painoksi kirjan, mikä kertoo Mamu-lasten suomen kielen opettelusta ja siitä, miten kielen opettelussa on tärkeintä sanojen oppiminen ja siten itsensä ilmaiseminen. Kieliopilla eli sanojen taivutuksilla ja muilla ei ole niinkään väliä siinä vaiheessa, kun on kyse lapsen pärjäämisestä ja sopeutumisesta uuteen ympäristöön ja kulttuuriin.