Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt - positiivisesti!

Mulla oli tänä keväänä ensimmäinen kokoviikon hiihtoloma sitten lukiovuosien. Mahtavaa! Heti lauantaina loman alkajaisiksi ajeltiin mökille kaupan kautta. Mun on helpompi asennoitua lomaan, kun vietän sitä jossakin aivan muualla - kaukana arjesta.


Olin mökillä yhteensä 6 päivää - seura vain vaihtui aina välissä. Lomailuun kuuluu mun mielestä lepääminen ja pitkät aamutorkut. Herätessä laitan kahvin tippumaan ja valmistan brunssin, minkä avulla jaksaa pitkälle iltapäivään. Vaikeinta on yrittää syödä hitaasti ja nautiskellen, kun on tottunut kiireessä hotkimaan arkena.


Ajattelin ennen lomaa, että: "Joo, kun loma koittaa, niin sitten hiihdetään! Joka päivä!" No, ei hiihdelty. Oli loskaista. Ostin itselleni viime vuoden (2013) tammikuussa huippusukset murtomaahiihtoon, ja tänä talvena (voiko edes puhua talvesta?) en käyttänyt niitä kertaakaan. Luistelemassakin kävin vain kerran, onneksi edes senkin. Pitäisi kehitellä itselleni jotakin liikuntaa, kun on se on jäänyt viimeaikoina lähinnä työmatkojen kävelyyn. Mielessäni pyörii lenkkeily, pyöräily ja ehkä mahdollisesti uinti. Pitäisi varmaan käydä lenkkariostoksilla ja hommata kokoa suuremmat uikkarit - eli pistää tuumasta toimeen. Ei tässä muu auta.



Metsässä olen viihtynyt aina ja siellä kävely on yhtä mukavaa kuin jalkakäytävällä. Olen kuullut, että monet pelkäävät pimeää metsää. Mulla on asiasta ihan toinen käsitys. Muistan, että lapsena käytiin paljon metsässä, ja kun hankittiin mökki 1990 luvun loppupuolella, sitä tuli oltua joka viikonloppu lähes ja ainoastaan metsässä ja luonnossa. Rakenneltiin erilaisia majoja, kalastettiin ja ravustettiin, uitiin, soudeltiin, tehtiin puupinoja, sienestettiin, laskettiin mäkeä ja myllättiin perunamaata. 

Isä on ollut nuoruudessaan kelpo suunnistaja, ja häneltä olen oppinut, että metsässä ei tarvitse pelätä. Itseasiassa ei taida olla olemassa turvallisempaa paikkaa kuin metsä. Ihminen vain tuntuu vieraantuneen siitä ajatuksesta. Petoeläimet lähtevät karkuun kuullessaan ääniä, joten nekin ovat useimmiten vaarattomia. Ja luulenpa, ettei kukaan nyt aivan yksin syvälle sysimetsään mene keskellä yötä? Ja tulipa vielä mieleen, että jos pimeä metsä pelottaa, niin voi ottaa kotoa vaikka taskulampun mukaan. Itse leikin monesti lapsena tonttua ja kävelin pikkukynttilälyhdyn kanssa metsäpolkuja pitkin. Hehheh.

 Tätä petoa ei tarvitse pelätä...

 Kuinka monta erilaista jälkeä bongaat? Kenen/minkä jälkiä ne ovat? (Vastaus tekstin lopussa)



Nyt kaikki vaan luontoon, oli loma tai ei! Tinilläkin oli hauskaa ainakin vauhdista päätellen. 


Hiihtoloma kului siis nopeasti mökkeillessä ja Kotkan ystäviä tavatessa jääkiekon, shoppailun sekä yökyläilyn merkeissä. Saunoin varmaan joka päivä, join hyvänmakuisia teejuomia, sain luettua tentteihin satakunta sivua ajatuksen kanssa ja sain helliä pikku-Tiniä. 

(Vastaus jälkitehtävään: 4. Sukset, auto, koira, lintu. 
Jos olisin ollut ovela, niin olisin voinut tehdä vielä ihmisjalanjälkiä...)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Karhunkaadossa...

Näin joulun alla on aikaa syventyä hetkeksi (ihan rauhassa kylläkin) vielä syksyn tapahtumiin ja muistella kivoja hetkiä. Aloitin syyskuun alussa Järvenpään Metsänkävijöiden riveissä vetämään sudenpentulaumaa. Opiskelut ampaisivat aika ison osuuden pois laumailta-aktiviisuudesta, mutta pyrin kuitenkin olemaan paikalla aina mahdollisuuksien mukaan. 

Teimme syysretken kahden sudenpentulauman kesken. Kokoonnuttiin muutaman Akelan (=sudenpentujohtaja) kanssa kololle (=sudenpentujen kokoontumispaikka) eräänä syksyisenä iltana suunnittelemaan ja keksittiin kuksakahvien ja muffinssien lomassa teemaksi Karhunkaato. Hrr mrrrrr!


 Mun tekemä karhunhammas näkyy tuossa edessä... (tällä hetkellä se on partiohuivissani roikkumassa)


Retki oli loka-marraskuun vaihteessa ja siihen osallistui n. 20 sudenpentua. Akeloita ja vanhempia oli mukana kymmenkunta. Retken sisältöön kuului riistanhoitomaksun maksaminen eli jokainen sudenpentu keräsi tullessaan matkalta 15 käpyä, jotka auliisti perille päästyään antoi maksuksi päästäkseen karhunkaatoon mukaan. Askartelimme puumassasta kaikille karhunhampaat. Ja sitten jotenkin pääsi käymään niin, että karhu varasti ne hampaat meidän retkeilijöiden ollessa muissa puuhissa....... Karhu oli yllättävän ovela.

 Käytiin läpi erilaisia aisteja ja tässä eräänlainen maistelutehtävä vihreistä asioista.... hmmm....

 Ja pystytettiin pj-teltta rohkeimmille yöpyjille...

 Tervetuloa meille yöksi!

Päivän aikana oli seikkailua metsässä, majan rakennusta laavutyyliin, taskulampuilla väläyttelyä, pimeässä metsässä kulkemista aistiretkellä, ruokailua eri väriteemoissa (vihreä, punainen...) ja eritoten karhunkaatoa. Jos totta puhutaan, niin nukuin yöni tyttöjen kanssa lämpimällä parvella (sisällä siis)....

 Karhu oli jättänyt sudenpennuille metsään viestin kadonneista hampaista...

 Illan ruokateema oli musta... eli lettuja :)



Lopulta karhu toi hampaat takaisin.

Jännittävimpiä hetkiä koko retken aikana oli ehkä se, kun yhtäkkiä yksi akeloista juoksi sudenpentujen luo kertoen, että oli kuullut metsästä pamauksen. He olivat menneet metsään katsomaan ja löytäneet karhunkakkaa ja karhuntaljaa. Hui! (Itse olin sisällä tekemässä keittoa ja seurasin tapahtunutta ikkunasta). 

Lopulta karhu saatiin kaadettua ja hampaat löysivät tiensä takaisin sudenpentujen hoiviin. Retki oli erittäin onnistunut ja odotan jo innolla seuraavaa. Ensi vuonna pääsen osallistumaan lauman toimintaan enemmän kuin tänä vuonna. Tarkemmin ei voi oikein tietää, mutta toivon, että voisin nähdä kokonaisen partiovuoden toimintoineen. 

Parhain terveisin, 

JäMen hallituksen jäsen 2014
sudenpentuvastaava