Juhannuksen taikaa

Ihanaa, miten sitä on jo täysin lomatunnelmissa! Välillä sitä jopa ehtii miettiä, että vielä on toiset samanlaiset upeat päivät edessä. Esimerkiksi tämän vuoden juhannus oli vertaansa vailla oleva - todellista juhlaa! 

Tini-koira oli juuri käynyt 14.6.2014 ensimmäisessä kansainvälisessä näyttelyssään ja voittanut siellä oman junioriryhmänsä parhaan palkinnon (ERI1) sekä sai sertifikaatin (SERT). Muutama sertifikaatti vielä, niin sitten Tini on Suomen muotovalio (FIN MVA). Lähinnä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Tini on pitkäkarvaisen mäyräkoiran prototyyppi ja käyttäytyy hyvin. P sai töitä vuodeksi eteenpäin haluamastaan työalasta ja lisäksi meidän äitee täytti pyöreitä vuosia. Melkoista juhlaa!

Tässä tämä meidän väärinpäin oleva koiruus 

Torstaina mentiin äitiporukalla Helsinkiin. Käytiin syömässä synttärisankarin kunniaksi, jonka jälkeen äitiväki meni hurvittelemaan Ateneumin Tove-näyttelyyn. Me kävimme sillä aikaa shoppailemassa juhannusjuttuja ja Tinille kannustuspalkintoa hienosta suorituksesta. Illalla ajoimme mökille.

Mökillä meitä odotti kaunis ilta, lämmin sauna sekä rentouttava palju. En ollut aiemmin koskaan ollut paljussa, ja nyt on ihmeellistä ajatella, että meillä on velipoikien kanssa yhteinen sellainen. Istuskeltiin paljussa miltei joka ilta kera siiderin ja nautiskeltiin lämmöstä. 

Syntymäpäiväsankarin kunniaksi kahviteltiin perjantaina täytekakkua ja voileipäkakkua herkutellen. Sankari sai lahjaksi kolmen istuttavan pihakeinun, jota testailtiin ja ihasteltiin. 

 Kaunis kurki-kortti!

 Ostettiin mökin vessaan Riihimäen erämessuilta vankilan asukkaiden tekemä paperipidike, '

mikä löysi heti paikkansa!

 Salaatti-istutukset olivat jo vähän kasvaneet :) 

 Tinin pienehkö kannustusluu, jota se raahaili koko juhannuksen mukanaan

 Juhannuskampaus nro2

 Juhannuskampaus nro3

Ja jos joku jäi ihmettelemään, että mikä se juhannuskampaus nro 1 on, niin sehän on se, kun herää aamulla ja lähtee liikenteeseen harjaamatta hiuksia. Sellainen luonnonmukainen, luomu. Ostin Helsingistä naisväelle hiuskukkasia, joita kaikki aika tunnollisesti pitivätkin päässään. Yhteensä meitä juhlijoita oli parhaimpana hetkenä 11. 

 Tini vahtii, ettei kukaan vaan pääse huomaamatta yllättämään...

 Laiteltiin naisten/tyttöjen kesken kesäkynnet... mulle tuli kirsikkaiset, mitkä hohtavat pimeässä :) 

Juhannusaattona laitettiin lippu salkoon ja sytytettiin grilli. Muovimukissa oli kuplivaa ja grillissä valmistui vaatimaton, mutta täyttävä iltaruoka. Ilta-aurinko laski puiden takana eikä sateesta ollut tietoakaan. Äitylit keinuttelivat upouudessa keinussa viltit syleissään. Juhannuskoivuja oli ympäriinsä. Pidin lyhykäisen (valmistelemattoman) puheen juhannuksen kunniaksi. 

 Punainen matto johdatteli juhlijat lämpimään paljuun

Kynttilät paloivat verannalla ja paljun kupeessa pienen kesähämärän tultua

Meillä oli kaunis juhannus perheen kesken. Sadekuurot olivat ajoittaisia ja vähäisiä. Pientä haastetta itselleni aiheutti uusiutuva kesäflunssa sekä silmän aristelu. En tiedä johtuiko allergiasta (joku sieni, hyttysmyrkyt, kuivuus) vai mistä, mutta ihmeellistä kutinaa ja rähmimistä... etenkin iltaisin ja aamuisin... nojoo. Juhannuksesta 2014 tulen muistamaan äidin syntymäpäivät, uuden keinun ja paljun. Ja koko perheen yhdessä.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt - positiivisesti!

Mulla oli tänä keväänä ensimmäinen kokoviikon hiihtoloma sitten lukiovuosien. Mahtavaa! Heti lauantaina loman alkajaisiksi ajeltiin mökille kaupan kautta. Mun on helpompi asennoitua lomaan, kun vietän sitä jossakin aivan muualla - kaukana arjesta.

Olin mökillä yhteensä 6 päivää - seura vain vaihtui aina välissä. Lomailuun kuuluu mun mielestä lepääminen ja pitkät aamutorkut. Herätessä laitan kahvin tippumaan ja valmistan brunssin, minkä avulla jaksaa pitkälle iltapäivään. Vaikeinta on yrittää syödä hitaasti ja nautiskellen, kun on tottunut kiireessä hotkimaan arkena.

Ajattelin ennen lomaa, että: "Joo, kun loma koittaa, niin sitten hiihdetään! Joka päivä!" No, ei hiihdelty. Oli loskaista. Ostin itselleni viime vuoden (2013) tammikuussa huippusukset murtomaahiihtoon, ja tänä talvena (voiko edes puhua talvesta?) en käyttänyt niitä kertaakaan. Luistelemassakin kävin vain kerran, onneksi edes senkin. Pitäisi kehitellä itselleni jotakin liikuntaa, kun on se on jäänyt viimeaikoina lähinnä työmatkojen kävelyyn. Mielessäni pyörii lenkkeily, pyöräily ja ehkä mahdollisesti uinti. Pitäisi varmaan käydä lenkkariostoksilla ja hommata kokoa suuremmat uikkarit - eli pistää tuumasta toimeen. Ei tässä muu auta.

Metsässä olen viihtynyt aina ja siellä kävely on yhtä mukavaa kuin jalkakäytävällä. Olen kuullut, että monet pelkäävät pimeää metsää. Mulla on asiasta ihan toinen käsitys. Muistan, että lapsena käytiin paljon metsässä, ja kun hankittiin mökki 1990 luvun loppupuolella, sitä tuli oltua joka viikonloppu lähes ja ainoastaan metsässä ja luonnossa. Rakenneltiin erilaisia majoja, kalastettiin ja ravustettiin, uitiin, soudeltiin, tehtiin puupinoja, sienestettiin, laskettiin mäkeä ja myllättiin perunamaata. 

Isä on ollut nuoruudessaan kelpo suunnistaja, ja häneltä olen oppinut, että metsässä ei tarvitse pelätä. Itseasiassa ei taida olla olemassa turvallisempaa paikkaa kuin metsä. Ihminen vain tuntuu vieraantuneen siitä ajatuksesta. Petoeläimet lähtevät karkuun kuullessaan ääniä, joten nekin ovat useimmiten vaarattomia. Ja luulenpa, ettei kukaan nyt aivan yksin syvälle sysimetsään mene keskellä yötä? Ja tulipa vielä mieleen, että jos pimeä metsä pelottaa, niin voi ottaa kotoa vaikka taskulampun mukaan. Itse leikin monesti lapsena tonttua ja kävelin pikkukynttilälyhdyn kanssa metsäpolkuja pitkin. Hehheh.

 Tätä petoa ei tarvitse pelätä...

 Kuinka monta erilaista jälkeä bongaat? Kenen/minkä jälkiä ne ovat? (Vastaus tekstin lopussa)

Nyt kaikki vaan luontoon, oli loma tai ei! Tinilläkin oli hauskaa ainakin vauhdista päätellen. 

Hiihtoloma kului siis nopeasti mökkeillessä ja Kotkan ystäviä tavatessa jääkiekon, shoppailun sekä yökyläilyn merkeissä. Saunoin varmaan joka päivä, join hyvänmakuisia teejuomia, sain luettua tentteihin satakunta sivua ajatuksen kanssa ja sain helliä pikku-Tiniä. 

(Vastaus jälkitehtävään: 4. Sukset, auto, koira, lintu. 

Jos olisin ollut ovela, niin olisin voinut tehdä vielä ihmisjalanjälkiä...)

Viikonloppu Myssy-vahtina!

Edeltävät viikot ovat kuluneet kavereita tapaillessa, levätessä ja joulua odottaen. Viime viikonloppuna oltiin koiravahteina Hyvinkäällä. Saatiin viikonlopuksi rivitalopätkä ja innokas koira kontollemme.

Oma koirakuume yltyi ihan pikkuriikkisen, ja mahdollisesti seuraavaan asuntoon saisi jonkinlaisen pienen ystävän ottaakin. Pitänee miettiä. Viikonlopussakin tuli todettua, että koiran ylläpito vaatii läsnäoloa ja sitä, että vaikka ulkona olisi reilusti päälle 20 astetta pakkasta, niin ulos on mentävä. Toinen pohdiskelun alla oleva asia on se, kuinka paljon koira todellisuudessa tällä varakkuudella tulee kustantamaan ja kuinka hoitojärjestelyt hoituvat esimerkiksi leiritöiden aikana (ei ole perhettä tai sukulaisia lähimaillakaan ja suurimmalla osasta lähiseudun kavereista on omat leirinsä ym. omat huolensa ja lemmikkinsä). Sitoutumisen pitäisi olla 100%...

 Ette ikinä arvaa, mitä nämä ovat?

 Tai mitä niiden PITI olla...

Viikonloppu meni yllättävän nopeasti. Käytiin yhdessä ja vuorotellen lenkittämässä koiraa, saunottiin, tehtiin ruokaa, nukuttiin ja itse tuijotin hömppäelokuvia. Ennen isäntäväen kotiinpaluuta siivosimme koiruuden sotkuja ja leivoin heille lämpimäisiä, tuoksuvaisia...

KORVAPUUSTEJA!

Joo ei taas ihan onnistunut tuo esteettinen puoli ja tuli vähän epämuotovalioita. Siis rehellisyyden nimissä: kuinka moni saa korvapuustit näyttämään pannukakulta? Ja siis nuo olivat jättiläismäisen valtavia halkaisijaltaankin. Joku meni vikaan. Löysin kaupasta värillistä raesokeria, ja se oli ehkä ainut upea juttu koko hommassa. Söin yhden. Pullan näköisiä, mutta korvapuustin makuisia leipomuksia. 

Johtikohan yläasteen kotitalouden kirja harhaan?