Elämän pieniä iloja hyvässä seurassa

Viime viikonloppuna tehtiin reissu Vaasaan vähän isommalla poppoolla. Meiän äiti ja iskä lähtivät myös mukaan katsastamaan Pohjanmaan (ja vähän muunkin maan) ihmeitä. Ei ollut sinällään mitenkään erikoista, koska samalla porukalla ollaan jo aiemminkin oleiltu ja katsastettu maailmaa. 

Kymiläisille maailma oli iso paikka. Iskä tutki matkan aikana junan sähköverkostot ja kaikki kartat, mitä ikinä näki. Jossain vaiheessa sille valkeni myös, että nykyaikana on kaksikerroksisia junia (koko reissun upein oivallus). Niin. Se myös jutteli kaikille, jotka vähänkin jaksoivat kuunnella sen juttuja mannerlaattojen liikkumisesta ja siitä kuinka Pohjanmaalla maa nousee 9cm vuodessa. Äiti puolestaan oli eniten innoissaan vehreistä maisemista ja eväistä...

Perjantai-iltana kokeiltiin meille kaikille (eniten ehkä mun vanhemmille, jotka eivät koskaan pelaa mitään) uutta lautapeliä nimeltä Undercover in Europa. Peli ei ollut aivan sitä, mitä sen kuvitteli olevan, mutta kaiken kaikkiaan viihdyttävä. Tämä sopii parhaiten niille, jotka ovat matkustelleet paljon, mutta myös niille, jotka tietävät Euroopan maista jonkun verran.

Lauantaina P lähti kaverinsa polttareihin, joten me muut pörrättiin Vaasassa sen päivän ajan. Heti aamusta käytiin Edvininpolulla, missä kävin itseasiassa myös reilu vuosi sitten. Sen kaikki teokset on tehnyt jo edesmennyt Edvin Hevonkoski. 

 Seitsemän veljestä vol.1

 Seitsemän veljestä vol.2

Seitsemän veljestä + nainen

Taistelevat kukot

 Näille kavereille oli tehty hevosenkengistä tämmöinen hyvin ilmastoitu kokoontumispaikka

Näin Tarja Halosen!!

Ja sitten Tarja halusi välttämättä mun kanssa samaan kuvaan...

Patsaiden lisäksi Edvininpolulla on korsukylä. Käsitin muutoinkin niin, että tämä Edvin halusi kaiken muistuttavan joistakin kulttuurillisesti tärkeistä asioista Suomessa ja muistuttavan myös siitä, miten Suomi taisteli itsenäisyytensä puolesta. Siellä on nähtävissä sodassa olleita tykkejä ymv.

Siellä oli myös kappeli, missä on kuulemma pidetty myös häitä ja vihitty ihmisiä avioliittoon. Mun mielestä koko miljöö ja paikka on vähän liian erikoinen semmoiseen, mutta mielenkiintoinen ajatus. 

 (kappelin katto)

Ja sitten taas patsaita:

 Piru ja enkeli pyörittävät myllyä...

 Pikkuinen lipittää, kermaa varmaankin :)

Jahas jahas...

Tämän elämyksen jälkeen käytiin mummolassa kahvilla. Meidän äiti oli odottanut tätä reissua - ei vähiten L:n herkkujen - mutta myös taidenäyttelyn takia. Käytiin Pohjanmaan museossa, missä ensin kierrettiin luontomuseo, joka esitteli jääkautta (jätettiin iskä sinne). 

Taidenäyttelyssä oli suomalaisten naistaiteilijoiden teoksia -  ja eniten Helene Schjerfbeckin maalauksia. Maalauksien näyttelyissä ei yleensä saa kuvata eikä täälläkään, joten etsin internetistä muutaman. Tässä muutamia ainakin, mitä näyttelyssä oli:

 omakuva

toipilas

La petite servante

Näyttelyn jälkeen syötiin ja illemmalla lähdettiin vielä yhdelle kierrokselle. Iskä halusi välttämättä nähdä Raippaluodon sillan, joten käytiin siellä. Iskä oli innoissaan, mutta äiti sitäkin vastoin piti silmiä tiukasti kiinni. Raippaluodon silta on Suomen pisin silta eli 1054 metriä. Korkeus vedenpinnasta on 26 metriä (eli ihan tarpeeksi siihen, että äitin kannattikin pitää silmiä kiinni ja pälyillä hartioittensa välistä varovasti). 

Raippaluodon jälkeen käväistiin vielä Strömsössä. Tiedättehän SEN Strömsön? Kyllä, tämä oli se Strömsö, kun sanotaan, että: "Kaikki ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä". Se sijaitsee Vaasan rannikolla. 

Kivilaattoihin oli tehty pullojen lasisirpaleista tuommoisia kivoja kukkia. 

 Isoja kesäkurpitsoja... 

Sehän meni ihan just niin kuin Strömsössä! Loppuilta saunottiin ja tehtiin palapeliä, mikä ostettiin sieltä taidemuseosta. Oli paljon näkemistä ja tuli käveltyä tosi paljon päivän aikana. Seuraavana päivänä köröteltiin  junalla takaisin Järvenpäähän. 

Kesä- ja elojuhlat samassa paketissa

Viikko sitten napattiin pari immeistä meidän lisäksi Järvenpäästä kyytiin ja huristeltiin Verlaan. Tai siinä matkalla kyllä huristeltiin ensin Lahteen, missä käytiin kaupassa. Saana kilttinä tyttönä osti itselleen vitamiinijuomaa (semmoista mikä maistuu lohikäärmemarjalta). Ja kanaa. Ja maissia. Ja kesäkurpitsaa. Ja suklaata...

Tosiaan, jokunen luokkatoveri vuokrasi yhdessä jo toista kertaa mökkeröisen Verlasta (Kouvolasta n. 15min ajomatkan päässä) ja käytiin sitten viettämässä päivää siellä muiden kanssa. Ei satanut vettä, mikä oli ihme, koska aina kun miä reissaan, niin silloin luonto hyökkää. Verla oli uusi tuttavuus: kylä oli pienehkö, mutta soma ja se mainostaa itseään museo- ja ruukkikylänä. Se vaikutti sellaiselta koskemattomalta maaseudulta, mitä Suomesta enää harvemmin löytyy. Ruukkia tai museoita ei nähty.

Puolen päivän jälkeen päästiin perille mökille, missä sitten päivä ja ilta kuluivat istuskellen, syöden, rentoutuen ja jutellen. Käytiin myös katsomassa koskea porukalla (osa leikki innoissaan vesileikkejä hyppien kiveltä toiselle, kiipeillen puuhun ja kahlailemalla koskessa, vaikka aikuisia kaikki ainakin päällisin puolin).

Virta oli hurja!

Pahalta se tuntuu sanoa, mutta syksy tulee kaikesta päätellen:

 (Paitsi ei tästä päätellen. Tää on vaan puuvajan nimikyltti :D )

Mökkivarustus ja sillei :)

Illemmalla hämärtyessä oli mahdollisuus saunomiseen ja joessa pulahtamiseen, ja sen jälkeen grillailtiin. Kun puhuin tuossa aiemmin syksyn tulemisesta, niin kynttilät ovat myös yksi sen merkki: valoa kansalle, syksy tulee! Ei jääty yöksi, koska telttamajoitus flunssaisille ei ole mukavinta vaan ajeltiin Kotkaan iltamyöhällä. Oli kiva päivä.

PS. Allekirjoittaneen muita kuulumisia ovat esimerkiksi se, että tällä viikolla olen pakertanut kolme päivää koulutehtävien parissa ja naputtanut koneelle asiaa niin vimmatusti. Nyt alkoi kuitenkin taas pienimuotoinen loma. Allekirjoittanut väänsi myös täällä äsken jokusen banaani-mustikka -muffinin reissuevääksi, koska TAAS sitä ollaan lähdössä - tuttuun paikkaan, mutta kumminkin. Olivat muuten omakeräämiä mustikoita: tänä kesänä on pariinkin kertaan tullut kykittyä metsässä ja kokonaissaalis on n. 8 litraa. Allekirjoittanut iloitsee myös asiasta nimeltä kameran OIKEA laturi, koska se on ollut kadoksissa koko kesän ja tänään se löytyi. Ostin jo epätoivoisena uudenkin (mutta saadakseen sen toimimaan piti laittaa teippiä sekä laturiin että akkuun ja kieputtaa vielä kerran ympäri... ei näin). Nyt se on kuitenkin täällä, voi tätä onnea!

Opas vs. väsymys

Vaelluksesta ja metsästä selvittyämme oli yllättävän hyvä keli ja iltapäivä vasta puolessa välissä. Poikettiin lähtiessä kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkodissa, mikä sijaitsi lähellä retkeilyaluetta. Kumpikaan meistä ei ole lukenut (hävettää myöntää) yhtään Päätalon kirjaa, joten olo oli kuin vieraalla. Lapsuudenkodin tilus oli nimeltään Kallioniemi.

Pääsylippu katsomaan tätä kotimuseota oli aikuiselta 4€, mikä oli sinällään todella hyvä museosta, missä oli asiantunteva opas ja lupa valokuvata. Maksaessamme lippua kassatyttö sanoi, että: "Jos teillä on kamera niin muistakaa valokuvata niin paljon kuin pystytte!" Harvemmin tällaista kehotusta kuulee museoissa. Valokuvausta häiritsi vähän heikko valaistus ja ikkunoiden läsnäolo joka puolella huoneita, mutta parhaani mukaan yritin ikuistaa kaiken.

Kierroksen aikana olimme väsyneitä vaelluksesta ja opas selitti asioita hyvin mielenkiintoisesti, mutta silti väsymys tahtoi ottaa voittoa (opas vs. väsymys). Talo oli säilynyt yllättävän hyvin, vaikka olikin vanha. Kiinnitin lähinnä huomiota huonekaluihin ja yritin muistella, mitä niistä olin Päätalo-elokuvassa joskus vuosia sitten nähnyt (v.2008 Kalle Päätalosta on tehty elokuva, jota tähdittää Kai Lehtinen).

Tämä kylpytuvan näköinen paikka on oikeasti navetta, missä Päätaloilla oli ollut 1-3 lehmää. 

 (Tuon pöydän pitäisi ainakin näkyä siinä elokuvassa!)

Ja siinä vanha kunnon levitettävä laverisänky...

 Keittiö ei ollut mitenkään hääppöinen. Jos oman keittiön millikertaamilli -tila ärsyttää, niin funtsailkaapa tätä...

 (1800-luvulta)

Ja siinä herran koko tuotanto ja perhevalokuvia.

Niin kuin aiemmin totesin, niin paljoakaan oppaan puheista ei jäänyt mieleen - vain jotain yksityiskohtia. Kuvat puhukoot tällä kertaa puolestaan. Harmittaa vähän, kun oli kaatosade lähtiessä, niin jäi rannan patsas kuvaamatta sekä sauna ja aitta.

Kotimatkalla meidän oli tarkoitus mennä Ranuan eläintarhaan (jossa olen joskus käynytkin), mutta päädyttiin sitten flunssaisina lopputulokseen Vaasa ja Ranuan eläintarha lisättiin "Täällä vielä joskus käydään" -listaan. Ajettiin Taivalkoskelta ensin Kiiminkiin (Oulun kupeessa) ja tehtiin Koitelinkoskien kuohinan kupeessa trangiaruokaa. Oltiin ostavinamme lähdevetta 2x1,5l, mutta yllättäen se olikin sitten sellaista hiilihapollista. Oli melkoisen poreilevat juustopastat! 

Oli kiva reissu, mutta yhtälailla kivaa oli päästä Vaasaan nukkumaan omaan sänkyyn, syömään anopin tekemiä amerikkalaisia mustikkapannukakkuja ja käyttämään kaikki mahdolliset flunssankarkoitus poppaskonstit. Seuraava päiväretki on jo suunnitteilla, mutta ehkä syksymmällä, ei vielä :)