Viikko sitten napattiin pari immeistä meidän lisäksi Järvenpäästä kyytiin ja huristeltiin Verlaan. Tai siinä matkalla kyllä huristeltiin ensin Lahteen, missä käytiin kaupassa. Saana kilttinä tyttönä osti itselleen vitamiinijuomaa (semmoista mikä maistuu lohikäärmemarjalta). Ja kanaa. Ja maissia. Ja kesäkurpitsaa. Ja suklaata...
Tosiaan, jokunen luokkatoveri vuokrasi yhdessä jo toista kertaa mökkeröisen Verlasta (Kouvolasta n. 15min ajomatkan päässä) ja käytiin sitten viettämässä päivää siellä muiden kanssa. Ei satanut vettä, mikä oli ihme, koska aina kun miä reissaan, niin silloin luonto hyökkää. Verla oli uusi tuttavuus: kylä oli pienehkö, mutta soma ja se mainostaa itseään museo- ja ruukkikylänä. Se vaikutti sellaiselta koskemattomalta maaseudulta, mitä Suomesta enää harvemmin löytyy. Ruukkia tai museoita ei nähty.
Puolen päivän jälkeen päästiin perille mökille, missä sitten päivä ja ilta kuluivat istuskellen, syöden, rentoutuen ja jutellen. Käytiin myös katsomassa koskea porukalla (osa leikki innoissaan vesileikkejä hyppien kiveltä toiselle, kiipeillen puuhun ja kahlailemalla koskessa, vaikka aikuisia kaikki ainakin päällisin puolin).
Virta oli hurja!
Pahalta se tuntuu sanoa, mutta syksy tulee kaikesta päätellen:
(Paitsi ei tästä päätellen. Tää on vaan puuvajan nimikyltti :D )
Mökkivarustus ja sillei :)
Illemmalla hämärtyessä oli mahdollisuus saunomiseen ja joessa pulahtamiseen, ja sen jälkeen grillailtiin. Kun puhuin tuossa aiemmin syksyn tulemisesta, niin kynttilät ovat myös yksi sen merkki: valoa kansalle, syksy tulee! Ei jääty yöksi, koska telttamajoitus flunssaisille ei ole mukavinta vaan ajeltiin Kotkaan iltamyöhällä. Oli kiva päivä.
PS. Allekirjoittaneen muita kuulumisia ovat esimerkiksi se, että tällä viikolla olen pakertanut kolme päivää koulutehtävien parissa ja naputtanut koneelle asiaa niin vimmatusti. Nyt alkoi kuitenkin taas pienimuotoinen loma. Allekirjoittanut väänsi myös täällä äsken jokusen banaani-mustikka -muffinin reissuevääksi, koska TAAS sitä ollaan lähdössä - tuttuun paikkaan, mutta kumminkin. Olivat muuten omakeräämiä mustikoita: tänä kesänä on pariinkin kertaan tullut kykittyä metsässä ja kokonaissaalis on n. 8 litraa. Allekirjoittanut iloitsee myös asiasta nimeltä kameran OIKEA laturi, koska se on ollut kadoksissa koko kesän ja tänään se löytyi. Ostin jo epätoivoisena uudenkin (mutta saadakseen sen toimimaan piti laittaa teippiä sekä laturiin että akkuun ja kieputtaa vielä kerran ympäri... ei näin). Nyt se on kuitenkin täällä, voi tätä onnea!
