Että saisi herätä järvimaisemaan aina

Kesä jatkuu ja maisemat muuttuvat toinen toistaan kauniimmiksi. Yövyimme pitkän päivän jälkeen Joensuussa sukulaisillamme. Itä-Suomen sukulaisia näkee harvoin (ajomatka on n. 4,5h ja tauot päälle), joten sinnepäin kerrankin ajettuamme oli luonnollista nähdä heitä: setää ja serkkua perheineen.

Olisi ihanaa joskus herätä tällaiseen näkymään ja todeta, että se on siinä aina - niin kuin sedälläni. En ole koskaan ollut kaupunki-ihminen. Rakastan käydä kaupungeissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin, mutta asuminen on tukalaa. Pitää olla tilaa ja avaruutta ajatella. Hiljaista. 

Illan tullen järven pinta muuttui peiliksi

Joensuuhun pitänee tehdä toinenkin retki. Sellainen, että pääsee kävelemään kaupungilla ja katsoa paikkoja tarkemmin. Harmittaa, että monet reissut ovat yleensä sitä, että mennään navigaattorin neuvomaa reittiä suoraan kohteeseen eikä yhtään seikkailla. Kävellen näkisi enemmän ja kaupunki tulisi tutummaksi.

Kesä- ja elojuhlat samassa paketissa

Viikko sitten napattiin pari immeistä meidän lisäksi Järvenpäästä kyytiin ja huristeltiin Verlaan. Tai siinä matkalla kyllä huristeltiin ensin Lahteen, missä käytiin kaupassa. Saana kilttinä tyttönä osti itselleen vitamiinijuomaa (semmoista mikä maistuu lohikäärmemarjalta). Ja kanaa. Ja maissia. Ja kesäkurpitsaa. Ja suklaata...

Tosiaan, jokunen luokkatoveri vuokrasi yhdessä jo toista kertaa mökkeröisen Verlasta (Kouvolasta n. 15min ajomatkan päässä) ja käytiin sitten viettämässä päivää siellä muiden kanssa. Ei satanut vettä, mikä oli ihme, koska aina kun miä reissaan, niin silloin luonto hyökkää. Verla oli uusi tuttavuus: kylä oli pienehkö, mutta soma ja se mainostaa itseään museo- ja ruukkikylänä. Se vaikutti sellaiselta koskemattomalta maaseudulta, mitä Suomesta enää harvemmin löytyy. Ruukkia tai museoita ei nähty.

Puolen päivän jälkeen päästiin perille mökille, missä sitten päivä ja ilta kuluivat istuskellen, syöden, rentoutuen ja jutellen. Käytiin myös katsomassa koskea porukalla (osa leikki innoissaan vesileikkejä hyppien kiveltä toiselle, kiipeillen puuhun ja kahlailemalla koskessa, vaikka aikuisia kaikki ainakin päällisin puolin).

Virta oli hurja!

Pahalta se tuntuu sanoa, mutta syksy tulee kaikesta päätellen:

 (Paitsi ei tästä päätellen. Tää on vaan puuvajan nimikyltti :D )

Mökkivarustus ja sillei :)

Illemmalla hämärtyessä oli mahdollisuus saunomiseen ja joessa pulahtamiseen, ja sen jälkeen grillailtiin. Kun puhuin tuossa aiemmin syksyn tulemisesta, niin kynttilät ovat myös yksi sen merkki: valoa kansalle, syksy tulee! Ei jääty yöksi, koska telttamajoitus flunssaisille ei ole mukavinta vaan ajeltiin Kotkaan iltamyöhällä. Oli kiva päivä.

PS. Allekirjoittaneen muita kuulumisia ovat esimerkiksi se, että tällä viikolla olen pakertanut kolme päivää koulutehtävien parissa ja naputtanut koneelle asiaa niin vimmatusti. Nyt alkoi kuitenkin taas pienimuotoinen loma. Allekirjoittanut väänsi myös täällä äsken jokusen banaani-mustikka -muffinin reissuevääksi, koska TAAS sitä ollaan lähdössä - tuttuun paikkaan, mutta kumminkin. Olivat muuten omakeräämiä mustikoita: tänä kesänä on pariinkin kertaan tullut kykittyä metsässä ja kokonaissaalis on n. 8 litraa. Allekirjoittanut iloitsee myös asiasta nimeltä kameran OIKEA laturi, koska se on ollut kadoksissa koko kesän ja tänään se löytyi. Ostin jo epätoivoisena uudenkin (mutta saadakseen sen toimimaan piti laittaa teippiä sekä laturiin että akkuun ja kieputtaa vielä kerran ympäri... ei näin). Nyt se on kuitenkin täällä, voi tätä onnea!

Opas vs. väsymys

Vaelluksesta ja metsästä selvittyämme oli yllättävän hyvä keli ja iltapäivä vasta puolessa välissä. Poikettiin lähtiessä kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkodissa, mikä sijaitsi lähellä retkeilyaluetta. Kumpikaan meistä ei ole lukenut (hävettää myöntää) yhtään Päätalon kirjaa, joten olo oli kuin vieraalla. Lapsuudenkodin tilus oli nimeltään Kallioniemi.

Pääsylippu katsomaan tätä kotimuseota oli aikuiselta 4€, mikä oli sinällään todella hyvä museosta, missä oli asiantunteva opas ja lupa valokuvata. Maksaessamme lippua kassatyttö sanoi, että: "Jos teillä on kamera niin muistakaa valokuvata niin paljon kuin pystytte!" Harvemmin tällaista kehotusta kuulee museoissa. Valokuvausta häiritsi vähän heikko valaistus ja ikkunoiden läsnäolo joka puolella huoneita, mutta parhaani mukaan yritin ikuistaa kaiken.

Kierroksen aikana olimme väsyneitä vaelluksesta ja opas selitti asioita hyvin mielenkiintoisesti, mutta silti väsymys tahtoi ottaa voittoa (opas vs. väsymys). Talo oli säilynyt yllättävän hyvin, vaikka olikin vanha. Kiinnitin lähinnä huomiota huonekaluihin ja yritin muistella, mitä niistä olin Päätalo-elokuvassa joskus vuosia sitten nähnyt (v.2008 Kalle Päätalosta on tehty elokuva, jota tähdittää Kai Lehtinen).

Tämä kylpytuvan näköinen paikka on oikeasti navetta, missä Päätaloilla oli ollut 1-3 lehmää. 

 (Tuon pöydän pitäisi ainakin näkyä siinä elokuvassa!)

Ja siinä vanha kunnon levitettävä laverisänky...

 Keittiö ei ollut mitenkään hääppöinen. Jos oman keittiön millikertaamilli -tila ärsyttää, niin funtsailkaapa tätä...

 (1800-luvulta)

Ja siinä herran koko tuotanto ja perhevalokuvia.

Niin kuin aiemmin totesin, niin paljoakaan oppaan puheista ei jäänyt mieleen - vain jotain yksityiskohtia. Kuvat puhukoot tällä kertaa puolestaan. Harmittaa vähän, kun oli kaatosade lähtiessä, niin jäi rannan patsas kuvaamatta sekä sauna ja aitta.

Kotimatkalla meidän oli tarkoitus mennä Ranuan eläintarhaan (jossa olen joskus käynytkin), mutta päädyttiin sitten flunssaisina lopputulokseen Vaasa ja Ranuan eläintarha lisättiin "Täällä vielä joskus käydään" -listaan. Ajettiin Taivalkoskelta ensin Kiiminkiin (Oulun kupeessa) ja tehtiin Koitelinkoskien kuohinan kupeessa trangiaruokaa. Oltiin ostavinamme lähdevetta 2x1,5l, mutta yllättäen se olikin sitten sellaista hiilihapollista. Oli melkoisen poreilevat juustopastat! 

Oli kiva reissu, mutta yhtälailla kivaa oli päästä Vaasaan nukkumaan omaan sänkyyn, syömään anopin tekemiä amerikkalaisia mustikkapannukakkuja ja käyttämään kaikki mahdolliset flunssankarkoitus poppaskonstit. Seuraava päiväretki on jo suunnitteilla, mutta ehkä syksymmällä, ei vielä :)