Kesä jatkuu ja maisemat muuttuvat toinen toistaan kauniimmiksi. Yövyimme pitkän päivän jälkeen Joensuussa sukulaisillamme. Itä-Suomen sukulaisia näkee harvoin (ajomatka on n. 4,5h ja tauot päälle), joten sinnepäin kerrankin ajettuamme oli luonnollista nähdä heitä: setää ja serkkua perheineen.
Olisi ihanaa joskus herätä tällaiseen näkymään ja todeta, että se on siinä aina - niin kuin sedälläni. En ole koskaan ollut kaupunki-ihminen. Rakastan käydä kaupungeissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin, mutta asuminen on tukalaa. Pitää olla tilaa ja avaruutta ajatella. Hiljaista.
Illan tullen järven pinta muuttui peiliksi
Joensuuhun pitänee tehdä toinenkin retki. Sellainen, että pääsee kävelemään kaupungilla ja katsoa paikkoja tarkemmin. Harmittaa, että monet reissut ovat yleensä sitä, että mennään navigaattorin neuvomaa reittiä suoraan kohteeseen eikä yhtään seikkailla. Kävellen näkisi enemmän ja kaupunki tulisi tutummaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti