Day 02 – Your first love

Se oli tosirakkautta.

Miä olin luultavasti 5-vuotias ja tämä poika myös. Poika oli samalta kylältä, oltiin samassa päiväkodissa ja loppujen lopuksi sitten myös koulussakin hetki samalla luokalla.

Näissäkin romansseissa toki oli mutkia matkassa kuten se, että tunne ei ollut välttämättä molemminpuolinen (poikaa ei kiinnostanut tytöt vielä) ja toisekseen mun bestis sitten myös tykkäsi samasta pojasta. Palvottiin sitä yhdessä.

Yhtenä päivänä me sitten näppärinä sanottiin sille pojalle, että me ei kiusata sitä enää, jos se menee jommankumman kanssa naimisiin. Se ei valinnut minua - ja siihen päättyi se rakkaustarina. Itken vieläkin. No enpä kuitenkaan: onneksi tiedän paremmin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä ne tunteet on aitoja ja vahvoja myös pienillä lapsilla. En vähättele yhtään. Lapsi käsittelee yhtä asiaa mielessään kerrallaan - ja jos se asia on tämmöinen tunneasia niin huhhuijakkaa. Tällä hetkellä mulla ei ole Mr. X:stä mitään tietoa. En ole kuullut siitä moneen vuoteen.



--------------

Ja asiasta toiseen: sain tänään paljon aikaiseksi. Mm. kesävaatteet talvisäilöön ;)

Day 01 – Introduce yourself

Niin, heipä hei vaan. Minähän olen.. niin, kuka minä olen? Tällaisen meemin aloittaminen tällaisena ajankohtana, jolloin identiteettikriisiä puskee joka suunnasta, on varmasti erittäin järkevää. Mutta olen siis lyhyesti ja ytimekkäästi: Saana.


Oikeasti mun nimi on jotain ihan muuta, mutta miellän kyllä itseni Saanaksi - ja sen virallisen etunimen otan käyttööni vasta sitten, kun muutan Länsi-Ruotsiin ja rupean tilastotieteilijäksi. Saana on kiva nimi. Persoonallinen ja minunnäköinen. Joku voikin jo arvata, että Lapistahan se tulee vaikka etelän tyttöjä tässä ollaankin.

Kertyneitä vuosia on siunaantunut 21. Tukikohta on koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruudestani ollut Kotkassa vanhempien tykönä. Lukion jälkeen muutin Järvenpäähän, missä vieläkin pidän telttaa pystyssä. Olen nopea sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, ja tykkään uusista paikoista ihan hurjasti. Kuulun sinne, missä on hyvä olla - enkä sinne, missä asun. Matkustelu ois mun juttu nro 1, jos ois taloudelliset asiat vähän paremmin - ja jos olisi aikaa.



Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: oon monenlainen tapaus ja tykkään monenlaisesta. Itseään on jotenkin erittäin vaikea kuvailla, mutta olen perheen lyhyin (173cm) ja sopivasti sekä äidin että isän näköinen. Sellainen Saanan näköinen. On jotenkin jännää seurata eri vuodenaikoina mun elämää valokuvista: jokainen valokuva on äimistyttävän erilainen, kasvoista näkyy kaikki ja hiukset vaihtavat väriä tilanteen ja valon määrän mukaan (vaikka en miä hiuksia niin kamalasti värjäile!). Kaikki kuvat ovat vuodelta 2010.





Opiskelen tällä hetkellä Sosionomiksi (AMK) ja nuorisotyönohjaajaksi, vaikka haaveilujeni kohteena ei koskaan olekaan olleet nämä ammatit. Auttaminen on aina ollut kivaa ja hyödyllistä, mutta vaikka kuinka sydän sanoo JUU auttamiselle - niin se on myös alkanut sanoa paljon muutakin. Esimerkiksi, että "sun bisnekset on jotain aivan muuta kuin tämä". Että jossain muualla voin pitää myös itsestäni huolta. Jossain toisessa ammatissa puhkean kukkaan. Ja niin se onkin. Kerron joskus myöhemmin näistä haaveista ja unelmista, mutta nyt siis tätä päivää ja tätä minuuttia.

Oon sisimmässäni taiteilija ja jonkinsortin haaveilija. Haaveilen monella tavalla: se on sitä unelmointia ja sitte toisaalta laiskuutta. Vähän sellaista hidasta välähtelyä aivoista. Aina ei ihan ymmärrä. Eikä sitte toisaalta tätä munkaan ajatuksen juoksua aina ymmärretä. Ei ihme.





Harrastan kirjoittamista ja bloggaamista (tää blogi on vaan jäävuoren huippu). Harrastelisin tätä paljon enemmänkin, mutta kouluhommat vievät kaiken innon kirjoittamiseen - eikä kaikkea vapaa-aikaa jaksa käyttää päätteen äärellä. Pidän maalauksesta ja piirtämisestä. Rakastan musiikkia ja soitan pianoa Kotkassa ollessani monta tuntia päivässä. Soitan lähinnä kevyttä musiikkia ja klassikkobiisejä. Tykkään valokuvauksesta ja elokuvien katsomisesta. Kuvissa on jotakin kiehtovaa. Rakastan kaikkia eläimiä ihan hurjasti - paitsi käärmeitä. Haluaisin joskus ratsastaa elefantilla ja katsoa kamelia silmästä silmään.



Urheilu olisi minun juttuni myös, mutta sillekin on valitettavasti liian vähän aikaa. Tykkään yksilö- ja kestävyyslajeista kuten juoksu, suunnistus, hiihto, tanssi ja uinti. Jos minun pitäisi valita joku joukkuelaji urheilussa niin se olisi salibandy. Inhoan telinevoimistelua ja pallopelejä.





Oon ollut ruoka-aikoina aina kotona. En oo mikään huippukokki, mutta laittelen usein jotakin jännittävää ruokaa hienoista keittokirjoista. Jännittävä ruoka kuulostaa aika jännittävältä. Niimpä. Juon kahvia liikaa. Se tulee aina maidolla ja sokerilla. En ole allerginen millekään ruoka-aineelle. Rakastan muiden laittamaa ruokaa ja tykkään käydä ravintoloissa syömässä silloin tällöin. Lempiherkkuni on suklaa.



Mulla on työkokemusta eniten varmaankin seurakunnalta. Oon toiminut vuosia isosena rippikoululeireillä ja varhaisnuorten leireillä. Olin myös pari vuotta kerhonohjaajana. Lisäksi oon ollut yövahtina lukuisia kertoja. Oon käynyt keräämässä herneitä ja mansikoita - ja myynyt mansikoita. Oon toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitajana ja Nuori Yrittäjyys (NY24h) -ohjaajana. Viimeaikoina oon käynyt töissä puutarhalla - ja sitä on vielä luvassa jonkun aikaa.

Koulun kautta olen suorittanut työelämään tutustumisia ja harjoitteluita mm. Kymen Sanomissa, kotihoidossa, vanhainkodissa 5vk ja lastenkodissa 8vk.



Tykkään talvesta ja kielistä. En siis siitä, että talvella jää kieli kiinni rautatankoon, en. Sekin on tosin koettu. Tykkään kaikista vuodenajoista ja kielitaito on minusta tärkeää. Vaikka tykkään kielistä niin mun kielitaito ei siitä huolimatta ole kovin hääppöinen. Se on keskiverto.

En polta tupakkaa tai harjoita rikollista toimintaa. Alkoholia silloin tällöin nautiskelen ystävien seurassa, mutta sitäkin harvemmin.



Oon suvaitsevainen, lojaali ja empaattinen. Arvostan oma-aloitteisuutta, omista unelmista kiinni pitämistä ja sitä, että ihminen suorittaa asiat alusta loppuun niin hyvin kuin pystyy. En kestä alituista pessimistisyyttä, syyllistämistä (tai kirjoitusvirheitä yhdyssanoissa). En hyväksy valehtelua. Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

Oon iltaihminen ja valvon usein tosi myöhään. Mökkeily ja soutelu on ihanaa. Oon joskus saanut virvelillä ison kalan (!!). Ravustaminen on mun lemppariharrastuksia. Metsät on mun mielestä turvallisia. Rakastan seikkailuja ja pieniä ilonaiheita. Olen jouluihminen ja kuuntelen joululauluja marraskuun alusta tammikuun puoleen väliin. Sain silmälasit joulukuun alussa. En tykkää puhelimessa lörpöttelystä. Kaipaan Lappiin todella useasti.



Jeps. Ystävät tietävät kuinka hömppä oikeasti olen. Sitä hömppyyden määrää ei voi oikein edes kuvailla. Tässä kuitenkin tämä esittely. Saa kysyä lisää ja kommentointi on erittäin toivottavaa. Kiitos.

Haastetta ihan kerrakseen..

Oon kopsannut tän yhdeltä tyttöseltä, jonka blogia seurailen. Mutta tätä pitäisi nyt sitten kokeilla. Vähän jo etukäteen naurattaa kaikki jutut, mutta eipä se mitään. Koitan tehdä tästä hauskan.

Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love
Day 03 – Your parents
Day 04 – What you ate today
Day 05 – Your definition of love
Day 06 – Your day
Day 07 – Your best friend
Day 08 – A moment
Day 09 – Your beliefs
Day 10 – What you wore today
Day 11 – Your siblings
Day 12 – What’s in your bag
Day 13 – This week
Day 14 – What you wore today
Day 15 – Your dreams
Day 16 – Your first kiss
Day 17 – Your favorite memory
Day 18 – Your favorite birthday
Day 19 – Something you regret
Day 20 – This month
Day 21 – Another moment
Day 22 – Something that upsets you
Day 23 – Something that makes you feel better
Day 24 – Something that makes you cry
Day 25 – A first
Day 26 – Your fears
Day 27 – Your favorite place
Day 28 – Something that you miss
Day 29 – Your aspirations
Day 30 – One last moment

Hyvää uutta vuotta 2011!

Hetki sitten tuli kummallinen tunne, että olisi varmaankin syytä päivittää ja kertoa, että olen lähestulkoon hengissä. Syksy oli aikamoista haipakkaa ja Jaakobin painia oman elämän kanssa - mutta siitä selvittiin ainakin tällä erää. Seuraava erä onkin nyt sitten tuleva kevät 2011. Paljon uusia asioita ja vanhojen asioiden kertausta.

Olen kyynistynyt sen verran kaiken suhteen, etten oikein osaa toivoa uudelta vuodelta mitään erikoista. Toivoisin kuitenkin saavani uuden ystävän ja näkeväni useammin niitä, joita en näe monestikaan vuodessa. Haluan, että tänä vuonna seikkailuni maailmalla ovat ikimuistoisia - hyvällä tavalla. Toivon oppivani stressaamaan vähemmän ja keksiväni jonkun tavoitteellisen harrastuksen. Olisi myös tarkoitus syödä vähemmän suklaata (tämä on yksi niistä toiveista/lupauksista, joka EI todellakaan toteudu) - ja ajatella itseäni enemmän muiden sijasta. Toivon, että pääsen mahdollisimman usein irtautumaan arjesta. Kokonaan. Ilman asioita ja ihmisiä. Vain rentoutumista jossakin kaukana.





Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että Sarcastic Sundays ei motivoi minua tarpeeksi - ja siitä kertoo myös nämä surullisen pitkät päivittämisvälit. Saattaa olla, että kehittelen jotakin uutta tämän tilalle. Samassa muodossa tai jollakin toisella tapaa.

Uuden vuoden kunniaksi kuitenkin ajattelin aloittaa tämän blogin herättämisen jonkinlaisella meemillä. Sen jälkeen asia on suuri kysymysmerkki.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Syksy - kuin rahaa laittaisi pankkiin? Not.

Kesä tuli ja meni. On pakko myöntää, että en osaa edes voivotella asiaa samalla tavalla kuin aiemmin. On ihanaa, kun sää viilenee jo jotenkuten siedettäväksi ja ulkona voi olla pelkäämättä kuolevansa ääripää -sääilmiöiden takia. On myös ihanaa päästä ihmisten pariin ja saada uutta ajateltavaa uuden opintokokonaisuuden myötä.

Syksy on yleensä se vuodenaika, joka muuttaa ihmiset aktiivisemmiksi. Tosin, itselläni tätä aktivoitumista ei ole ainakaan vielä tapahtunut, ja voi hyvinkin olla, että saattaa jokunen tovi vierähtää ennen kuin ilmaantuu edes mitään merkkejä siitä. Minä nimittäin aktivoidun vasta, kun olen saanut nukuttua tarpeeksi. Opiskelijan nukkumisiin menee yllättävän paljon aikaa, ja jos vanha sanonta paikkansa pitää - kohta tilin pitäisi olla sopivasti plussan puolella. On nimittäin yöunet, aamunokoset (ja siihen päälle vielä torkutusta väh. 35min), koulutirsat, ruokalepo, pikaunet junassa tai vaihtoehtoisesti polkupyörän tarakalla, päiväunet (väh. 1,5h), päivällisen sulattamis -nokoset, tenttikirja -nukahtaminen jne. Ja voitteko kuvitella? Silti sitä koko ajan silmä luppaa ja sitä miettii, miten EI ole aikaa nukkua. Ja mikä koomisinta: reseptinä tähän tepsii ainoastaan se, että koettaa nukkua vähemmän tasatakseen unirytmin. Kieroa.

Ikuisena tunnelmoijana ja äitin sisustuslehtien lukijana tiedän myös sen, että syksyllä ei pihtailla kynttilöiden määrässä. Hämäryyden hiipiessä ikkunasta sisään kynttilät palavat jo täyttä häkää ja tuovat myös lämpöä kylmähköön huoneeseen. Niin, syksyn huomaa myös, kun herää aamulla siihen, että nenänpää on kohmeessa ja tarvitsisi toisen täkin. Huoltoyhtiö välttelee patterien ilmausta viimeiseen asti ja lopulta ihmiset joutuvat laittamaan omat vuoraukset ikkunan eteen, jotta iglumeininki ei pahenisi entisestään. Ja kuka senkin älynväläyksen takana on, että patterit asennetaan automaattisesti ikkunan eteen: siihen kaikkein vetoisimpaan paikkaan, jonka takia patteri varmasti porottaa täydellä teholla? Sitten sähköyhtiöstä ilmoitetaan vielä kaiken muun hyvän lisäksi, että: "Niin tuota, kylmän talven takia sähkönmyynnin hintaa on nostettava. Vain +15,9% tällä kertaa." Thanks, you made my day!

Kaikesta päätellen syksy ei olekaan tienausta vaan päinvastoin. Kyllähän sitä rahaa sinne pankkiin menee, mutta aivan väärälle tilille (jos nyt puhutaan vaikkapa Venäjältä kiitävästä sähköstä). Olen suunnitellut pientä nuotiota olohuoneen lattialle, jos muu ei auta. Toivottavasti alakerrassa asuvalla on kotivakuutus.