Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinnostukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinnostukset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. tammikuuta 2011

Day 03 – Your parents

Äiti on syntynyt vuonna 1954 Porvoossa ja isä 1946 Kymissä (kts. alempaa lisätietoa). Mun vanhemmat tapasivat 80-luvulla Haikon kartanossa. Äiti oli silloin vähän yli 30-vuotias ja isä vähän alle 40-vuotias. Tuohon aikaan ne olivat molemmat vielä naimisissa edellisissä avioliitoissaan. Sittemmin ne alkoivat yhdessä vetää Karhulan retkeilijät Ry:n hiihto- ja vaellusretkiä Lappiin. Etenkin isän puolen suvulla on ollut yhteyksiä Karhulan retkeilijöihin jo useamman sukupolven ajan - ja siten äitikin tuli kuvioon mukaan. Äiti kirjoitti mm. retkikertomuksia yhdistyksen lehteen ja avusti isää retkillä.

Molemmat erosivat edellisistä avioliitoistaan. Äidille jäi ensimmäisestä avioliitosta poika: mun isoveli Miika (35v). Äiti ja isä menivät naimisiin 08.09.1989, ja sittemmin minä synnyinkin jo tammikuussa muutaman kuukauden päästä häistä.

Äitillä ja isällä on yhteistä kiinnostus erilaisiin asioihin kuten kirjallisuuteen, nippelitietoon, kulttuuriin, luontoon, kotiin - ja tietenkin meihin lapsiin. Äiti on luonteeltaan, ulkonäöltään ja kiinnostuksiltaan vähän niin kuin minä - ja isältä olen puolestaan perinyt musikaalista taipumusta ja hölmöä huumorintajua. Äitikin toisaalta on musikaalisesti lahjakas: hän on soittanut huilua ja laulanut kuorossa sopraanoa. Äidiltä olen perinyt taiteelliset lahjani. Ja se, mitä heiltä molemmilta on minun sydämeeni jäänyt, on ihan ehdottomasti luonto ja semmoinen tietynlainen erähenkisyys.



(tein äidille ja isälle A4-kokoiset hiilityöt jouluksi 2010 vanhoja valokuvia pohjana käyttäen)

---------

Ja anteeksi vielä seuraavasta, mutta mun on nyt pakko avautua. Kymihän on siis suurinpiirtein nykyinen Kotka. Wikipedian mukaan Kymi pakkoliitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa. Tämä liittäminen oli varmasti taloudellisesti hyvä ratkaisu, mutta yhä edelleen nykyisen Kotkan alueella vallitsee se yleinen tietoisuus siitä, että on kymiläiset ja kotkalaiset.

Kymiläisiä on suhteessa paljon enemmän kuin kotkalaisia - ja Kymin seurakuntakin on Kotkan alueen seurakuntayhtymästä kaikista suurin. Kotkan alueella on kolme seurakuntaa: Kotka, Kymi ja Langinkoski. Seurakunta-asiassa mua ärsyttää eniten se, että Kotkan seurakunta käytännössä tekee Kotkan alueen päätökset vaikka Kymissä on eniten seurakuntalaisia, joita asiat eniten koskevat. Ja jos vielä ei asia tullut ilmi, niin minähän olen kymiläinen henkeen ja vereen.

Tämä seurakunta-asia puhututtaa sen vuoksi paljon, koska itse valmistun sosiaalialan tutkinnon lisäksi kirkollisiin tehtäviin: nuorisotyönohjaajaksi. Perheessämme puhutaan muutoinkin paljon kirkollispolitiikasta, koska isä vaikuttaa Kymin seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja Kotkan yhteisessä kirkkovaltuustossa.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Day 01 – Introduce yourself

Niin, heipä hei vaan. Minähän olen.. niin, kuka minä olen? Tällaisen meemin aloittaminen tällaisena ajankohtana, jolloin identiteettikriisiä puskee joka suunnasta, on varmasti erittäin järkevää. Mutta olen siis lyhyesti ja ytimekkäästi: Saana.


Oikeasti mun nimi on jotain ihan muuta, mutta miellän kyllä itseni Saanaksi - ja sen virallisen etunimen otan käyttööni vasta sitten, kun muutan Länsi-Ruotsiin ja rupean tilastotieteilijäksi. Saana on kiva nimi. Persoonallinen ja minunnäköinen. Joku voikin jo arvata, että Lapistahan se tulee vaikka etelän tyttöjä tässä ollaankin.

Kertyneitä vuosia on siunaantunut 21. Tukikohta on koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruudestani ollut Kotkassa vanhempien tykönä. Lukion jälkeen muutin Järvenpäähän, missä vieläkin pidän telttaa pystyssä. Olen nopea sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, ja tykkään uusista paikoista ihan hurjasti. Kuulun sinne, missä on hyvä olla - enkä sinne, missä asun. Matkustelu ois mun juttu nro 1, jos ois taloudelliset asiat vähän paremmin - ja jos olisi aikaa.



Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: oon monenlainen tapaus ja tykkään monenlaisesta. Itseään on jotenkin erittäin vaikea kuvailla, mutta olen perheen lyhyin (173cm) ja sopivasti sekä äidin että isän näköinen. Sellainen Saanan näköinen. On jotenkin jännää seurata eri vuodenaikoina mun elämää valokuvista: jokainen valokuva on äimistyttävän erilainen, kasvoista näkyy kaikki ja hiukset vaihtavat väriä tilanteen ja valon määrän mukaan (vaikka en miä hiuksia niin kamalasti värjäile!). Kaikki kuvat ovat vuodelta 2010.





Opiskelen tällä hetkellä Sosionomiksi (AMK) ja nuorisotyönohjaajaksi, vaikka haaveilujeni kohteena ei koskaan olekaan olleet nämä ammatit. Auttaminen on aina ollut kivaa ja hyödyllistä, mutta vaikka kuinka sydän sanoo JUU auttamiselle - niin se on myös alkanut sanoa paljon muutakin. Esimerkiksi, että "sun bisnekset on jotain aivan muuta kuin tämä". Että jossain muualla voin pitää myös itsestäni huolta. Jossain toisessa ammatissa puhkean kukkaan. Ja niin se onkin. Kerron joskus myöhemmin näistä haaveista ja unelmista, mutta nyt siis tätä päivää ja tätä minuuttia.

Oon sisimmässäni taiteilija ja jonkinsortin haaveilija. Haaveilen monella tavalla: se on sitä unelmointia ja sitte toisaalta laiskuutta. Vähän sellaista hidasta välähtelyä aivoista. Aina ei ihan ymmärrä. Eikä sitte toisaalta tätä munkaan ajatuksen juoksua aina ymmärretä. Ei ihme.





Harrastan kirjoittamista ja bloggaamista (tää blogi on vaan jäävuoren huippu). Harrastelisin tätä paljon enemmänkin, mutta kouluhommat vievät kaiken innon kirjoittamiseen - eikä kaikkea vapaa-aikaa jaksa käyttää päätteen äärellä. Pidän maalauksesta ja piirtämisestä. Rakastan musiikkia ja soitan pianoa Kotkassa ollessani monta tuntia päivässä. Soitan lähinnä kevyttä musiikkia ja klassikkobiisejä. Tykkään valokuvauksesta ja elokuvien katsomisesta. Kuvissa on jotakin kiehtovaa. Rakastan kaikkia eläimiä ihan hurjasti - paitsi käärmeitä. Haluaisin joskus ratsastaa elefantilla ja katsoa kamelia silmästä silmään.



Urheilu olisi minun juttuni myös, mutta sillekin on valitettavasti liian vähän aikaa. Tykkään yksilö- ja kestävyyslajeista kuten juoksu, suunnistus, hiihto, tanssi ja uinti. Jos minun pitäisi valita joku joukkuelaji urheilussa niin se olisi salibandy. Inhoan telinevoimistelua ja pallopelejä.





Oon ollut ruoka-aikoina aina kotona. En oo mikään huippukokki, mutta laittelen usein jotakin jännittävää ruokaa hienoista keittokirjoista. Jännittävä ruoka kuulostaa aika jännittävältä. Niimpä. Juon kahvia liikaa. Se tulee aina maidolla ja sokerilla. En ole allerginen millekään ruoka-aineelle. Rakastan muiden laittamaa ruokaa ja tykkään käydä ravintoloissa syömässä silloin tällöin. Lempiherkkuni on suklaa.



Mulla on työkokemusta eniten varmaankin seurakunnalta. Oon toiminut vuosia isosena rippikoululeireillä ja varhaisnuorten leireillä. Olin myös pari vuotta kerhonohjaajana. Lisäksi oon ollut yövahtina lukuisia kertoja. Oon käynyt keräämässä herneitä ja mansikoita - ja myynyt mansikoita. Oon toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitajana ja Nuori Yrittäjyys (NY24h) -ohjaajana. Viimeaikoina oon käynyt töissä puutarhalla - ja sitä on vielä luvassa jonkun aikaa.

Koulun kautta olen suorittanut työelämään tutustumisia ja harjoitteluita mm. Kymen Sanomissa, kotihoidossa, vanhainkodissa 5vk ja lastenkodissa 8vk.



Tykkään talvesta ja kielistä. En siis siitä, että talvella jää kieli kiinni rautatankoon, en. Sekin on tosin koettu. Tykkään kaikista vuodenajoista ja kielitaito on minusta tärkeää. Vaikka tykkään kielistä niin mun kielitaito ei siitä huolimatta ole kovin hääppöinen. Se on keskiverto.

En polta tupakkaa tai harjoita rikollista toimintaa. Alkoholia silloin tällöin nautiskelen ystävien seurassa, mutta sitäkin harvemmin.



Oon suvaitsevainen, lojaali ja empaattinen. Arvostan oma-aloitteisuutta, omista unelmista kiinni pitämistä ja sitä, että ihminen suorittaa asiat alusta loppuun niin hyvin kuin pystyy. En kestä alituista pessimistisyyttä, syyllistämistä (tai kirjoitusvirheitä yhdyssanoissa). En hyväksy valehtelua. Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

Oon iltaihminen ja valvon usein tosi myöhään. Mökkeily ja soutelu on ihanaa. Oon joskus saanut virvelillä ison kalan (!!). Ravustaminen on mun lemppariharrastuksia. Metsät on mun mielestä turvallisia. Rakastan seikkailuja ja pieniä ilonaiheita. Olen jouluihminen ja kuuntelen joululauluja marraskuun alusta tammikuun puoleen väliin. Sain silmälasit joulukuun alussa. En tykkää puhelimessa lörpöttelystä. Kaipaan Lappiin todella useasti.



Jeps. Ystävät tietävät kuinka hömppä oikeasti olen. Sitä hömppyyden määrää ei voi oikein edes kuvailla. Tässä kuitenkin tämä esittely. Saa kysyä lisää ja kommentointi on erittäin toivottavaa. Kiitos.