Syyskuu on ollut täynnä asioita, joista olen erityisen kiitollinen. Siihen kuuluvat ruoat, värit, luonto, ihmiset ja ylipäätään kaikki se, mitä on saanut aikaan. Vaikka opiskelut tuntuvat vievän todella paljon aikaa tällä hetkellä, niin silti ympäristön tarkkailu ja niistä elämän ns. pienistä asioista iloitseminen rentouttavat ja auttavat jaksamaan pimenevässä syksyssä. Sen lisäksi, että ulkoliikunta ja D-vitamiinin yliannostus tekevät hyvää syksyn hämäryydestä kärsivälle mielelle, liikunta myös auttaa kesän ja sen jälkeisten tapahtumien kerryttämiin kesäkiloihin. Aion ammentaa luonnosta ja ravinnosta kaikki mahdolliset syysmasennuksen lieventäjät, mitä vain on tarjolla. Vielä kun saisi siivottua kodin ja laitettua kynttilöitä sinne palamaan...
Mikä on onnellista syksyssä ja elämässä tällä hetkellä:
Se, että leikkokukat, joita ihana P välillä mulle ostaa, ilahduttavat maljakossa väreillään niin pitkään
Se, että kasvikset ovat niin hyviä (nämä komeudet ovat P:n äidin kasvimaasta)
Se, että palapelejä voivat tehdä aikuisetkin
Se, että säät vaihtelevat (tässä kuvassa sataa rakeita ja maa on niistä valkoisenaan), ja se, että säästä riippumatta voi lähteä kävelylenkille ystävän kanssa
Se, että ystävän Milli-koira on ihanan vänkä tapaus
Se, että koskaan ei tarvitse olla täysin yksin, koska meillä jokaisella on omat enkelit elämässämme
Se, että äiti laittaa suussa sulavaa omenapannukakkua omien omenapuiden antimista
Se, että pakkanen on täynnä elämän eliksiiriä sisältäviä mustikoita talven varalle
Se, että parin tunnin metsässä oleilun jälkeen on sekä hyvä olo että puoli ämpärillistä kantarelleja
Se, että puolukat näyttävät kauniilta jäkäliä ja sammalia vasten
Se, että takki kestää sadetta
Se, että omatekemä kantarelli-kastike on syötävää (aina se ei ole itsestäänselvyys, että sienet ovat hyviä)
Se, että on saanut viettää lapsuutensa näin kauniissa merimaisemissa
Se, että ostin itselleni vahtikoiran EIKU heijastimen, minkä avulla turvassa oleminen on vähän helpompaa
Se, että meri on rauhoittava
Se, että ruska on nyt parhaimmillaan
Se, että olen opetellut neulomaan villasukkia (tässä on pari, jonka sai yksi viluisten sankari ja toinen pari on jo tulossa kovaa vauhtia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti