Helmikuun alku oli pitkälti muuttoa. Ajatuksissani halusin eroon pahvilaatikoista ja täysistä muovipusseista - ja taka-alalla ne stressasivat. Loppujen lopuksi saatiin siirrettyä ne taas jälleen kerran uuteen osoitteeseen, mutta siinä ne edelleen kummittelivat lattialla ja piiloissa komeroissa. Se paljous kauhistuttaa! Välillä sitä miettii, että tarvitsemmeko me oikeasti ne tavarat, joita ei ole vielä kuukaudenkaan jälkeen muutosta purettu? Odotan sitä hetkeä, kun pääkoppa vihdoinkin räjähtää ja on pakko mennä vaateromukomeroon ja alkaa tehdä inventaariota. Pitäisi varmaan panostaa siihen, että ostaisi suuria kannellisia muovilaatikoita ja laittaisi talvi- ja kesävaatteet IHAN ERIKSEEN ja heittäisi sellaiset vaatteet pois, mitä ei vaan koskaan käytä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Jos ei katsota kaappeihin piilotettuja kummituksia vaan vilkaistaan pintapuolin, nopealla silmäyksellä niin asiat ovat hyvin. Täällä on puolet enemmän tilaa kuin edellisessä kodissa, ja mikä ihaninta: täällä on valoa. Ikkunoita on kahdessa ilmansuunnassa, mutta aurinko tuntuu paistavan joka suunnasta. Aamuaurinko paistaa kaakosta keittiön ikkunaan/parvekkeelle ja ilta-aurinko valaisee koko pitkulaisen olohuoneen.
Tänne mahtuu kukkasia ja olen pohtinut tekeväni pienen kukkalaudan olohuoneeseen. Vaihtoehtoisesti myös pieni kukkapöytä sopisi. Huonekalut ovat kokoelma kaikesta, mistä me tykätään ja mitä ollaan haalittu eri paikoista kasaan, mutta se ei haittaa. Yksi parhausasia koko asunnossa on ehdottomasti se, että makuuhuone on ihan oikeasti oma tilansa eikä osa keittiö-olohuone-makuuhuone -comboa.
(PS. Tyynyt ulkona tuulettumassa...)
Täällä on myös unelmakeittiö, johon mahtuu kokin lisäksi muitakin hengailemaan. Työtilaa voisi mun makuun olla vieläkin hieman lisää, mutta loput unelmat täyttynevät sitten joskus kun on aika ostaa ikioma asunto.
Kirjahyllyn alakaappi ja aika vängät suojapaperit...
Kaikki on vielä keskeneräistä, mutta ei voi varmaan olettaakaan, että pystyy asettumaan kodiksi muutamassa hassussa viikossa. Mulla on edellisten parin vuokra-asunnon kanssa kestänyt puoli vuotta tottua kaikkeen ennen kuin pystyi sanomaan, että: "Tää on mun koti ja on hyvä olla". Koti tarvitsee muistoja, hetkiä ja rakkautta ollakseen koti. Kirjahyllyistä (3kpl) loput osat pitäisi saada kuljetettua, kasattua ja järjesteltyä olohuoneeseen. Pitäisi ostaa muutama matto ja maalata joku kiva taulu seiniä koristamaan. Hyvä kaikesta tulee.
PS. Kodintuntua lisääviä muistoja on jo haalittu, kun läheisimmät perheenjäsenet ja ystävät ovat käyneet vierailemassa tupareissa, kahvittelemassa ja kyläilemässä :)
