Olemme tämän kevään aikana poikenneet pariinkin otteeseen sunnuntaibrunssille ja/tai iltapäiväkahville kälyni luokse. Matka on toki pidempi kuin omalta jääkaapilta sohvapöydälle, mutta todella paljon antoisampi. P:n synttärikakusta jäi sen verran yli, että vietiin O:lle iso pala ja vastineeksi hän oli tehnyt ihania, pikkuisia ruisleipä bruschettoja.
Näissä mini-ruisleipä-bruschetoissa oli siis käytetty valmiiksi neliöityjä ruisleipäpaloja, punaista pestoa, kirsikkatomaatteja, moccarellaa, basilicaa, suolaa ja vähän mustapippuria. Niitä oli helppo syödä ja takuulla monenlaiseen makuun. Välillä vähän tuntui kuin olisi ollut jossakin päin Italiaa. Puuttui vain viiniköynnöksillä koristeltu katto ja tarjoilija lukemattomine viinilistoineen. Maut olivat noissa herkkupaloissa. Ei paha mielikuva.
Mun elämä on ollut muutoinkin yhtä herkkua viime aikoina. Työtouhuissa ovat kovasti olleet läsnä kevätjuhlat (vaikkakin missasin ne sairasloman takia) ja lapset perheineen olivat muistaneet kaikennäköisellä kivalla. Töissä kaikki pöydät ovat olleet täynnä gerberoita ja ruukkukukkia. Ne piristävät todella paljon pitkän kevään jälkeen.
Ja mikäs sen herkumpaa kuin viettää työpäivän jälkeen avokin ja ystävien kanssa piknik-iltaa rantapuistossa. Syötiin päivälliseksi kamuja odotellessa Subway-leivät (vink vink, grillatusta kanasta tuli mun suosikki!), jonka jälkeen hölväsin itseni mun shinyshineblingbling-aurinkorasvalla. Sitä laittamalla totisesti säihkyy ja kimallusta on sen jälkeen esim. joka paikassa. Olisi pitänyt varmaan lukea ennen sen ostamista, mitä se "Golden" siinä kyljessä oikein meinaa eikä vain ajatella, että: "Tää varmaan nyt helpottaa mun jokakesäisiä palovammoja, otetaan tämä".
Nimensä mukaisesti tätä laittamalla tulee aika kultainen olo...
Istuttiin pari tuntia auringosta nauttien ja Wizard -korttipeliä pelaten. Se on ihan mahtava, saksalainen peli, jossa pitää ennustaa joka kierroksen aluksi kuinka monta kertaa aikoo voittaa. Vaikea selitää.
Mulla on ollut viimeaikoina onnekas olo - ja se johtuu ihan täysin siitä, että mun elämään kuuluu niin monta upeaa ihmistä. Enää ei tarvitse haihatella turhista tai miettiä menneitä ihmissuhteita liikaa. Ne, jotka oikeasti haluavat mut omaan elämäänsä, niin niiden elämässä miä oon. Ja hyvin oon pärjänny. Oon niin kiitollinen ja onnellinen kaikesta, että se korvaa kaiken mielipahan, mitä vuosien saatossa on ollut. Oon päättänyt olla välittämättä ja ignoorata kaikenlaisia piruja, mitä elämässä tulee vastaan. Vähän niin kuin nuo muuttolinnut kuvassa, samalla tavalla ihmisiä tulee ja menee. Kaikista jää jokin jälki - joistakuista huomaamatta syvempi kuin toisista - mutta kummasti tulee sitten aina vuosittain noita uusia lintuja. Kesä on alkanut.
