Day 07 – Your best friend

En oikein tykkää siitä, että ihmisiä arvotetaan. Mun mielestä kaikilla ihmisillä, jotka ovat jollain tavalla osana mun elämää, on merkitys. Laitan tähän kuvia, jotka muistuttaa mua ystävyydestä ja siitä, että mulla on hyvä olla.

Huom. Jos kuvassa on nakki niin se ei välttämättä tarkoita, että nakki on mulle elämässä tärkeintä. Tärkeämpää on se, miksi se nakki on siinä kuvassa ja kenen kanssa miä oon sitä nakkia syönyt. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Kuvat ovat omaa käsialaa.


















Tulee tosi hyvä mieli, kun katselee näitä kuvia ja muistoja.

Day 06 – Your day

Heippa taas!

Nyt tämä toivottumuus pitkäjänteisessä haasteen suorittamisessa on kyllä varmaan vihdoinkin todistettu. Minusta tuntuu, että tämä 30pv:n haaste saattaa hyvinkin venyä 30:een vuoteen. Noh, yrityksen puutetta ei ainakaan ole.

Kerron eilisestä päivästäni.

Eilen oli etätyöpäivä koulusta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aamulla saa nukkua vähän pidempään. Noustessani sängystä ylös kello oli suurinpiirtein yhdeksän. Eikä mennyt aikaakaan, kun laskeuduin maanpinnalle ja huomasin, että joku on kääntänyt kämpän ylösalaisin. Ei se muutoin mitään olisi haitannut tässä taiteilijasielun luovassa kaaoksessa, mutta kun muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä tätä kaaosta ihan samalla tavalla. Ne pitävät sitä kauheana sotkuna ja sikailuna. Joo.

Luokkatoveri tuli yhdentoista pintaan ja tehtiin projekti nimeltä Rippikoulusuunnitelma. Siinä meni enemmän aikaa kuin oletettiin, ja lopulta kaveri pääsi lähtemään vasta neljältä. Siinä vaiheessa oli jo kamala nälkä ja päätä särki - mutta oltiinpa saatu valmiiksi rippikoulun alkusuunnittelut ja tavoitteet, alkuleirin ohjelma, kaupunkipäivien ohjelma ja lopuksi sitten intensiivijakso kaikessa komeudessaan. Odotan sitä hetkeä, kun joskus saan toteuttaa tämän suunnitelman.

Koulukaverin lähdettyä tein nopeasti ruokaa (makaroni-jauhelihamössöä ja jätskiä) ja katsoin muutaman jakson One Tree Hillia. Se on semmoinen amerikkalainen tv-sarja, jonka suomenkielinen työnimi on Tunteet Pelissä. Koko kevään oon elänyt sen sarjan mukana, kuunnellut mp3:sta kyseisen sarjan soundtrackeja ja naureskellut sisäpiirivitseille ystävän kanssa. Se on kaikenkattava sarja. Ja siihen on yllättävän helppo samastua...



Kuuden pintaan lähdin kävelylle. Mun teki hirmuisesti mieli isoon metsään, mutta täällä Järvenpäässä ei oikein ole missään sellaista, missä voisi oleilla. Tyydyin sitten ihan vain pyörimään ympäriinsä OTH-soundtrack mukanani. Sitten tein iltapalaa ja loppuilta menikin ihan perinteisesti: telkkaria ja Facebookia.

Jännemmät päivät ovat varmasti edessäpäin.





PS. Kaikilla pitäisi olla oma Lucas Scott.

PPS. Noita kuvia piirtelee tuossa sarjassa henkilö nimeltä Peyton Sawyer. Oikea piirustaja on kuitenkin taiteilija Helen Ward.