Näin olisin saattanut kirjoittaa, jos olisin lähettänyt postikortteja roadtripiltämme Länsi-Suomeen...
Ihmiset lähtevät ulkomaille, jotta saisivat kerrankin olla lämpimässä, löhötä rannalla ja syödä pitsaa samalla, kun ihmiset ympärillä puhuvat ulkomaan kieliä. Noh, miksi lähteä niin kauas, kun ihan saman voi kokea Suomessa. Jos nyt voisi painaa tykkää -nappulaa sille, että Suomessa on ollut ihanan lämmin kesä, joka täyttää kaikki odotukset - painaisin.
Toinen roadtrip -kohteemme oli tutustua Raumaan pintapuolisesti (meillä oli meinaan aikamoinen nälkä matkattuamme ensin Järvenpäästä Turkuun ja sieltä Raumalle). Kävimme Pyhän Ristin kirkossa, joka oli pieni, mutta korukas. Kyllästyyköhän kirkkojen kiertämiseen koskaan? En usko.
Pyhän Ristin kirkko 1400-luvulta
Vahanukke-mummeli, joka on tainnut laulaa samaa virttä jo tovin...
(oispa tajunnut käydä vilkaisemassa virren numeron)
Rauman vanha kaupunki oli hieno. Suoraansanottuna se oli kuitenkin mun silmällä katsottuna lähes identtinen sisartensa Loviisan ja Porvoon kanssa. On kuitenkin varmaa, että Raumassa näkyi tietynlainen ylellisyys ja historian havina.
Oletitko löytäväsi joesta patsaita ja pelottelija-sammakon?
Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa Raumaa yläilmoista. Näkötorni sijaitsi noin kilometrin päässä keskustasta. Mulla on lievä korkeanpaikankammo. Se iskee aina, vaikka ajattelen, ettei ole mitään pelättävää. Se oleminen on kuitenkin puolet helpompaa silloin, kun muistaa katsoa kaukaisuuteen eikä suoraan alaspäin.
Vanha kaupunki yläilmoista
Oli kyllä niin kova nälkä, että taisin bongailla kaukoputkella pelkästään ruokapaikkoja...
"Rosso... Hesburger... Pihvipalatsi... Pete's Cafeteria..."
