Minusta on tullut puistoaddikti. Niin kuin kaikkina päivinä tällä viikolla; istuin tänäänkin kaverin kanssa rantapuistossa palvoen aurinkoa ja lueskellen naistenlehtiä. Läkähtymisestä huolimatta jaksoimme haaveilla mm. Ahvenanmaasta, seurailla pilvien kerääntymistä siniselle taivaalle ja miettiä kesän lempituoksuja. Sitä ei tule usein ajatelleeksi, mutta useisiin ihanimpiin kesäasioihin ja -muistoihin liittyy liuta huumaavia tuoksuja. Lehdessä lueteltiin mm. tällaisia: vastaleivottu sämpylä, hedelmät, luonto sateen jälkeen, mansikat, vastapestyt lakanat, nurmikko - ja muutama muu kuten kynsilakka ja hevostalli. Itse en listaisi kahta jälkimmäistä miellyttävimpiin tuoksuihin kesässä: haju olisi pikemminkin paljon kuvaavampaa. Ja kävi myös mielessä, että onkohan kyseisen artikkelin kirjoittanut koskaan lakannut kynsiään? Siihen pöllyynhän meinaa pyörtyä!
Omiin lempituoksuihini kuuluu myös tietyt aurinkorasvat, nuotion ääressä grilliherkkujen houkuttelevuus, metsän vehreys - ja Kotkan tyttönä on myös pakko todeta, että meren tuoksu on jotain aivan uskomatonta. Sen tietty suolaisuus, kirpeys ja kaikki ympäröivä elämä saa kesäfiilikset hurmokseen, ja asuessani tällä hetkellä kaukana rannikosta kaipuu useimmiten liittyy juuri tähän merellisyyteen. Tämä tuoksu varmasti jakaa mielipiteitä moneen suuntaan: kuinka kaikki voisikaan rakastaa levää ja kaloja? Niimpä, sallittakoon myös muut mielipiteet.
Kesään kuuluu paljon muutakin kuin tuoksuja. Kaikennäköiset ja -kokoiset ihmiset sonnustautuvat kevyisiin kesävaatteisiin, kauppojen jäätelöaltaissa voisi vaikka uida, salaatit ja vihannekset ovat houkuttelevampia kuin talvella, ihosyöpä tekee tuloaan ja mökillä voisi viettää vaikka koko kesän kaukana kaikesta kaupungin katkusta. Kesällä myös urheilumahdollisuudet ulkona ovat jokseenkin monipuolisemmat kuin talvella (itse kun en siis harrasta hiihtoa, laskettelua ym. resurssisyistä). Kesä on runsauden aikaa, josta tulee aina mieleen stereotypinen roomalainen runsaudensarvi herkkuineen.
Entä sitten nämä negatiiviset kesäjutut? Onko kesässä mitään aihetta valittamiseen? Ei paljoa - mutta joka vuosi kuitenkin se koominen luonnonoikku, että juhannuksena on sateista ja pilvistä. Vaikka sille ei näillä ihmisen maagisilla taikavoimilla voi mitään, niin silti se saa mielen vähän murheelliseksi. Muutoin ainakaan itseäni ei häiritse liikakuumuus (varjossa ja sisällä on myös mukavaa), ja sadekuurot ovat ennenkaikkea virkistäviä ja eheyttäviä. Jopa hyttyset menettelevät kunhan eivät tule korvan juureen inisemään juuri silloin, kun on saamassa unenpäästä kiinni!
En omista tällä hetkellä montaakaan mainitsemisen arvoista kesäsuunnitelmaa, mutta luotan siihen, että kaikki ihanat reissut ja ihmiset tulevat päivä kerrallaan. Aion jokatapauksessa syödä ja juoda hyvin, mökkeillä - ja ennen kaikkea tuoksutella kaikkia lempituoksujani niin että syksyllä olen enää viisiaistisen sijaan neljäaistinen. Aion lukea kirjoja öisin parvekkeella ja tutkia kirpputorit lattiasta kattoon. Kesä on ihanaa, ja siitä on kovaa vauhtia tulossa lempivuodenaikani.
