Juhlahumussa

Mun suurta päivää - uskallan sanoa, että ensimmäistä ammattiin valmistumista - juhlittiin Kotkassa mun vanhempien kotona. Pitkän työviikon jälkeen kampesin itseni Kotkaan, jossa juhlan puitteet olivat jo miltei valmiit (kiitos!). Lauantaina puolilta päivin saapui ensin n. 30 sukulaista. Oli tosi hienoa nähdä niin monta sukulaista yhtaikaa pitkästä aikaa. Lähitulevaisuudessa tulee varmasti olemaan enemmän isoja perhejuhlia, joten niitä alkaa taas näkemään useammin.

 Kuukausi valmistumisen jälkeen ei ollut enää NIIN juhlafiilis, mutta oli kiva nähdä ihmisiä :)

 Tärkeimmät ruokasalin pöydällä......

 Mulla oli paljon pikkuapureita näitä juhlia järkkäämässä. Mm. tuon ihanan näköisen kakun teki mun käly :)

 ... ja P:n äiti teki nämä ja tuli juhlimaan pitkän matkan päästä :)

Oli mahtavat juhlat. Ihmiset, ruoat, syömiset, mun takkuileva pikkupuhe ja sain myös aivan ihania, tarpeellisia lahjoja. Kun sukulaiset olivat lähteneet, niin mulle tuli koko illaksi vielä kymmenkunta lähimpää kaveria syömään, juttelemaan ja pelailemaan. Loppuillasta tunnelma oli jo niin katossa, että odotan jo pian näkeväni kaikkia taas. Jotenkin tällaisissa elämän isoissa asioissa huomaa yleensä ne ihmiset, jotka oikeasti ovat vierellä ja tukevat kaikessa, mitä eteen tulee. Välillä kourallinen oikeita ystäviä on niin paljon enemmän kuin...

Limeboolia :)

Juhlat on juhlittu ja uudet haasteet edessäpäin. Mulla on tällä hetkellä töitä haastavassa, monipuolisessa ja palkitsevassa työssä niin pitkäksi aikaa kuin haluan, mutta luultavasti pyrin vielä eteenpäin ja haen seuraavassa yliopistohaussa sinne, mihin mun piti jo alunperin hakea. On hienoa tavallaan ajatella, että mulla on monenlaisia vaihtoehtoja esimerkiksi ensi syksyksi. On jännittävää, ettei tiedä, mitä kaikkea on tuleva. 

Meillä on ollut myös työn alla muutto isompaan asuntoon. Tällä hetkellä mun ympärillä on jätesäkkejä, matkalaukkuja ja muovipusseja, jotka odottavat purkajaansa. Uusi koti on aivan ihana. Harmi vaan, että mun kamerakin on "jossakin tuolla", niin ette saa nähdä tätä kämppää hyrskynmyrskyisenä. Nyt flunssan paranteluun...

Äh-äh-ähkyn määrää

Huh! Tuntuu, että viimeaikoina jääkaapista on löytynyt pelkästään täytekakkua, sipsejä, karkkia, taatelikakkua, pasteijoita, suklaata ja vaikka mitä törkyä. Niin paljon kuin rakastankin herkkuja, niin kyllä nyt suoraansanoen vähän alkaa jo ällöttämään. Nm. heitettiin tuossa eilen jo kakkua roskikseen, koska sitä on ollut NIIN paljon, että se veteli viimeisiään eikä olla ehditty syömään kaikkea. 

Nämä mässykuvat ovat siltä illalta, kun meillä oli joitakuita luokkatovereita (hassua ajatella, mutta siis mun "entisiä" luokkakavereita ja P:n nykyisiä): 

 

Nämä kakut ovat suoraan Cityn kylmäaltaasta... Olin ollut vuodepotilaana reilun viikon ennen tätä synttäri/peli -iltamaa, niin koin parhaaksi ostaa kakut. Ylempi (keltainen, sitruksinen, ruotsalainen) oli hyvää, mutta kinuskikakku ei niinkään. Tuota Almondia suosittelen siis :)

 

Lidlin pikkupitsat olivat enemmän kuin JEES, kun taas

Cityn euroshopper -pasteijat mun makuun aivan liian suolaisia...

Tätä kaikkea ei onneksi tarvinnut syödä yksin eikä kakkujakaan jäänyt seuraaville päiville kuin ihan pikkiriikkisen, hyvä niin. P osti vähän aikaa sitten Wii u -pelin ja ollaan pelattu sitä monenlaisilla kaveriporukka -kokoonpanoilla. Niin myös tuolloin. Kaikki ovat järestään olleet innoissaan siitä ja pyytäneet saada pelata joskus uudestaan. Se on vähän kuin lautapelien jatke. Mukavaa yhdessäoloa ja tiimityöskentelyä jännittävien juttujen parissa. 

Sain ystävältä joululahjaksi tuollaisen kynttiläsetin (paitsi tuo pisin kynttilä, minkä sain äidiltä joskus lahjaksi) ja siinä se nyt peilipöydän edessä ilahduttaa :)

Kreisi vuodenvaihde 2012/2013

Ei nyt niin kreisi kuin voisi kuvitella. Ehkä sellainen kreisi, että flunssa oli edelleen ja pelattiin porukalla Kreisi Aliasta, mikä oli nimensä mukaisesti aika kreisiä. Siinä piti esimerkiksi läähättää kuin koira, ajaa rallia, anella, leikkiä sotaa, kertoa vitsejä, leikkiä Kimi Räikköstä ja olla surullinen. Kuulostaakin aika kreisiltä ollakseen seurapeli? 

  

TÄLTÄ näytin vuodenvaihteessa, mutta TÄLTÄ minusta tuntui...

Flunssasta huolimatta päätin lähteä viettämään iltaa. Oltiin ystävämme luona pienellä (mutta varsin laadukkaalla) seurueella. Emäntä oli tehnyt huippuhyvää salaattia herkkupöydän lisäksi. Olen ihastunut viimeaikoina ruokaisiin salaatteihin ja voisin syödä sellaista elääkseni. Kuitenkin. Oli popcornit, sipsit, dippikastikkeet, suklaat ja patongit. Ja juhlajuomisia...

Uuden vuoden vaihteessa skoolattiin shampanjat ja kuunneltiin ulkona tapahtuvaa pommitusta. Meilläkin olisi ollut muutama paukku, mutta katsottiin parhaaksi jättää ne odottamaan seuraavaa vuotta. Suoraansanoen en huomioinut raketteja lähes ollenkaan tänä vuonna. Näin kattojen yllä välillä komeita, punaisenvihreitä säteitä, mutta lähinnä piti olla tarkkana, ettei lennä nenälleen siinä liukastellessa. En ole koskaan ollut niin naisellinen, ettäkö mulla olisi korkokenkiä kaappi täynnä - ja tuona yönä olin siitä hyvin onnellinen. Mulla oli nimittäin perinteiset talvisaappaat jalassa, joilla liukastelu oli vaikeampaa. Hyvä näin.

Ja tässä vuoden viimeinen kuva!

(Jos vähän vaalentaisi ja lyhentäisi tukkaa korviin asti, niin näyttäisin tuossa kuvassa samalta kuin äitini ikäisenäni....)

Kuitenkin - kiitos menneestä vuodesta ja kiitos myös tulevista! 

Toivon tulevalta vuodelta vähän sairastelua ja enemmän hyviä yöunia! 

IT'S 2013, hey!

Välipäivien oloja

Vietettiin Kotkassa joulu nro 2. Ihan sellainen pienimuotoinen ilman joulupukkia tai sen kuumaa linjaa. Oli kuitenkin joulukuusi, pöperöitä, suklaata, piano ja uusi joululaulukirja, kynttilöitä ja muutama kiva paketti avattavaksi.

Tänä jouluna kuusen alta löytyi astioita, villasukkia, suklaata, yhdet (toivotut!) pussilakanat, rahaa ja kirjoja. Olin enemmän kuin kiitollinen. Oli myös ihanaa nähdä, että kaikki joulupukin muille tuomat lahjat ilahduttivat. 

 Äiti sai tämmöiset (Partylite)

Välipäivinä oli mukavan leppoista. Kävimme leikkimässä veljentyttöjen kanssa. Ulkoiltiin perinteisten pihapelien parissa. En suosittele leikkimään piilosta pakkasella. Kun olet kykkinyt 10 minuuttia kinoksen takana paikallasi, niin sen jälkeen oletkin sitten ihan jäässä. Sitä melkein toivoo tulevansa löydetyksi! 

Siinä sitten kun ulkoili lasten ja lumikolan kanssa sekä tapasi kaikenmaailman ihmisiä, niin tulikin flunssa. Kaikilla muillakin tuntui olevan, joten se oli yhtä nuhaisten kokousta. Pelailtiin pari iltaa erilaisia lautapelejä ja sitten lähdettiin vuodenvaihteen viettoon kotiin. Voihan loma. 

Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa...

Joulunaikaa 2012 voisi kuvailla kauniiksi, pienten asioiden ihmemaaksi ja yltäkylläisyyden juhlaksi. Jouluuni kuului monta erilaista asiaa aiemmista jouluista poiketen. Oli joulu toisen perheen kanssa eri kaupungissa ja oli eri ihmiset kuin aiemmin. Joulun tunnelma oli kuitenkin sama: odottavan harras, mutta kuitenkin lapsenmielisen ilakoiva. (Itseasiassa meikäläinen osaisi kyllä luoda joulutunnelmaa vaikka peltipurkkiin, että siinä ei kyllä ole ongelmaa.)

 

Joulunaikaan kuului paljon lämpöä, itsetehtyä glögiä, eri kielillä keinottelua (su, ru, en ja viittomakieli) ja sisällä lepäämistä. Ulkona oli niin kova pakkanen, että nenänpään koskettaessa ilmaa syntyi melkein jääpuikkoja. Sain tehtyä veljeni pienemmälle tytölle villasukat, jotka olin luvannut. 

Rakastan jouluruokia - ja tavallaan juuri se ruoka ja ne tietyt vain tämän vuodenajan maut tekevät osan joulusta. P:n äiti oli laittanut jymyherkkuja, joista masu kiittää vieläkin. 

Tähän jouluun kaiken muun ohella kuului erityisesti myös vyötiäispariskunta, jotka olivat matkustaneet joulunviettoon Ruotsista asti.

Bongaa vyötiäiset...

 

Jouluaattona jokapuolella oli kynttilöitä, käytiin kuuntelemassa jouluhartaus ja nautittiin iltasella pitkään ja hartaasti jouluateriaa. Yhdeksän jälkeen illalla joulupukki piipahti. 

 

Oli ihana joulu. Syksy on ollut niin pitkä, että väsymys painoi myös joulunaikaan kovasti, mutta ainakin tuli levättyä ja tiedostettua asia. Vaasan jälkeen köröteltiin Järvenpään kautta Kotkaan viettämään joulun jatkoja.  Ei paha. Mun mielestä joulun tunnelma voisi jatkua läpi vuoden...