Lumellisen syksyn päivä

Vain parisen viikkoa sitten kävin iltapäiväkävelyllä syksyisessä Järvenpäässä kaverin kanssa, ja syksy oli uskomattoman värikäs täynnä iloisia, murrettuja sävyjä. Ei voinut sanoa, että oli kylmä - vaikkakin itse pidän pipoa ja käsineitä jo heti alkusyksystä alkaen. Ostin myös syyskukkia ja polttelin kynttilöitä pimenevässä illassa. Joka puolella oli kynttilöitä: sisällä monennäköisissä kipoissa ja ulkona lyhdyissä. P:n äiti oli lähettänyt meille laatikollisen oman maan vihanneksia ja syötiin niitä oikein urakalla (niitä on vielä vähän jäljelläkin). Oli syksyinen olo. 

Kun tänään katsoo ulos, siellä näkyy valkoinen peite maan päällä ja kaikki on valoisampaa kuin kaksi viikkoa sitten. Mietin jo eilen illalla nukkumaan mennessäni sitä, kuinka pakkanen oli nipistellyt poskia iltakävelyllä, ja että lumi oli tuoksunut kaikessa siinä kylmyydessä. Aamulla herätessä ja naaman pestyäni kurkkasin kylpyhuoneen ikkunasta ulos, kipitin nopeasti hakemaan P:n ja katseltiin sitten yhdessä, kuinka tosiaan oli taas tullut ensilumi. 

 Äiti osti meille kanervia. Niin ovat nättejä ja ilahduttavat pitkään!

Tavallaan olisi ollut mukavaa, jos lumeton syksy olisi jatkunut muutaman päivän pidempään, mutta talven lapsena lumentulo ilahduttaa ihan aidosti. Niin, kyllähän tämä vielä tavallaan syksyä on, mutta myös alkavaa talvea. Ja jos tulee paha tilanne, niin ainahan sitä voi leikkiä, että on syksy. Syödä niitä anopin porkkanoita ja ostaa kaupasta ruusukaaleja, polttaa kynttilöitä lumesta huolimatta (suggestion: mieluiten läpi vuoden) ja pitää syksyn kirkkaita värejä päällään kuten kellertävien lehtien -keltaista. 

PS. Ruusukaaleista ja pekonista saa kivanmakuista, helppotekoista ruokaa. Tarvitsee vain haudutella pannulla ja lisäillä niitä mausteita, mistä itse tykkäilee :)

 Ja ne ovat syötävän söpöjä, eivätkö olekin?

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Tänä viikonloppuna (niin kuin liian monena edeltävänäkin!?) on tullut tutuksi oman huoneen kalvakat seinät ja sängynpohja. Olen ollut tänä vuonna muutoin yllättävän terve ja hyvinvoiva, mutta syksyisin tämä karu totuus huonosta immuniteetista aina iskee. Hämmentävintä on, että pöpö yllättää vaikka kuinka yrittäisi nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti ja harrastaa hyötyliikuntaa. Ykskaks tuntuu vähän huteralta ja taas sitä mennään pöpön pillin mukaan. Justiinsa.

Kaikkea tätä turhauttavuutta täällä piristää ajatus joulusta. Olen kuunnellut joululauluja (tiesittekö, että Jutta Urpilainen on levyttänyt joulucd-levyn?) ja katsellut kuvia lumesta. Kaipaan lumisia näkymiä ja tähtikiteisiä ikkunoita. Kaipaan Jymyn tassunjälkiä lumessa. Eikä siihen ole enää kovin montaa viikkoa. Toisia ihmisiä ärsyttää suunnattomasti se, että joulusta vouhotetaan, mutta minulle se on sydämen asia. Pelkkä ajatuskin joulusta tuntuu rauhoittavalta. Ja se on ihan ilmaista.

Ei ihan vielä kuitenkaan. Ja sanokoot kuka mitä sanoo, mutta

ilmastonmuutos on jokapäiväistä... pikkuhiljaa maailmaa muuttuu.

Huoneessani on aamuisin kylmä, ja herättyäni tänään löysin itseni kokonaan peiton alta. Täällä myös tuulee - siis täällä mun huoneessa - mikä ei oikein sovi tähän suomalaiseen mielikuvaan talviasuttavista taloista. Viritin tänään teipillä ja vilteillä itselleni lisäsuojausta toisen ikkunan eteen. Seuraavaa yötä ja aamua odotellessa.

Hyvää isänpäivää kaikille maailman isäpapoille! ♥ 

Lämpömittari reilusti pakkasen puolella

.
Tiedättekö te, mikä näissä kirpeissä talvipäivissä oikein on vikana? Miksi sitä ei vain voi nauttia siitä pakkasen tuomasta huurteesta hiuksissa, jäätyneestä nenänpäästä ja kohmeisista jaloista? Eikö ole ihanaa, että pakkaspäivinä saa käyttää erivärisiä pipoja, kietoa kaulahuivilla kasvot piiloon kuin Arabiamaissa konsanaan ja käyttää villasukkia ihan luvallisesti vuorokauden ympäri? Mutta kun siis mikäänhän ei mene niinkuin olisi fiksuinta. Kaikesta löytyy aina valitettavaa, ja tukala olotila hengityksen kosteuttaman kaulahuivin koskettaessa ihoa saa hetkellisesti inhoamaan ulkona liikkumista.

Itse pidän viileistä vuodenajoista, mutta kyllä -27 lämpömittarissa on jo aivan liikaa. Eikä kylmyydestä seuraa mitään muuta kuin kaukokaipuu jonnekin lämpimään palmulandiaan ja ahdistus rahatilanteen kurjuudesta. Lämpömittari on muutenkin ihan utopistinen nimi talvilukemille. Olisi jokseenkin suotavampaa (ja nimenomaan realistisempaa), jos lämpömittaripakkauksessa sitä ostettaessa lukisi: "Lämpömittari ja pakkasmittari samaan hintaan samassa härvelissä!"



Ja miten laihduttaminen onnistuukaan pakkassäillä? Jos on ollut etukäteen viisas ja hankkinut suosittuja Wii-playstation -pelejä tai "Joogaa elämäsi kuntoon" -dvd:itä kirjastosta, ei ole mitään ongelmaa. Sitä sitten vaan hikoilee nätisti omassa olohuoneessa ja nauttii elämästä oman kodin lämmössä. Mutta mitä tekevätkään järinperin suomalaiset? He uhmaavat alkavaa jääkautta (tai Siperiaa) ja uskaltautuvat igluistaan ulos saadakseen pudotettua muutaman kilon - ja vain koska lääkäri on nimenomaan sanonut ulkoilman tekevän hyvää. Radiota kuunnellessa kävely on hieno tapa purkaa ajatuksia pitkän päivän päätteeksi, mutta toinen juttu onkin sitten nämä suositut talviurheilulajit. Paleltumien lisäksi saadaan peput mustelmille luistelukentällä ja naapurin lasten ivailut siihen päälle. Tai mikä vielä pahempaa: suksesta silmään ja kuukausi sairaslomaa. Kyllä se talviurheilu on terveellistä!