Tiedättekö te, mikä näissä kirpeissä talvipäivissä oikein on vikana? Miksi sitä ei vain voi nauttia siitä pakkasen tuomasta huurteesta hiuksissa, jäätyneestä nenänpäästä ja kohmeisista jaloista? Eikö ole ihanaa, että pakkaspäivinä saa käyttää erivärisiä pipoja, kietoa kaulahuivilla kasvot piiloon kuin Arabiamaissa konsanaan ja käyttää villasukkia ihan luvallisesti vuorokauden ympäri? Mutta kun siis mikäänhän ei mene niinkuin olisi fiksuinta. Kaikesta löytyy aina valitettavaa, ja tukala olotila hengityksen kosteuttaman kaulahuivin koskettaessa ihoa saa hetkellisesti inhoamaan ulkona liikkumista.
Itse pidän viileistä vuodenajoista, mutta kyllä -27 lämpömittarissa on jo aivan liikaa. Eikä kylmyydestä seuraa mitään muuta kuin kaukokaipuu jonnekin lämpimään palmulandiaan ja ahdistus rahatilanteen kurjuudesta. Lämpömittari on muutenkin ihan utopistinen nimi talvilukemille. Olisi jokseenkin suotavampaa (ja nimenomaan realistisempaa), jos lämpömittaripakkauksessa sitä ostettaessa lukisi: "Lämpömittari ja pakkasmittari samaan hintaan samassa härvelissä!"
Ja miten laihduttaminen onnistuukaan pakkassäillä? Jos on ollut etukäteen viisas ja hankkinut suosittuja Wii-playstation -pelejä tai "Joogaa elämäsi kuntoon" -dvd:itä kirjastosta, ei ole mitään ongelmaa. Sitä sitten vaan hikoilee nätisti omassa olohuoneessa ja nauttii elämästä oman kodin lämmössä. Mutta mitä tekevätkään järinperin suomalaiset? He uhmaavat alkavaa jääkautta (tai Siperiaa) ja uskaltautuvat igluistaan ulos saadakseen pudotettua muutaman kilon - ja vain koska lääkäri on nimenomaan sanonut ulkoilman tekevän hyvää. Radiota kuunnellessa kävely on hieno tapa purkaa ajatuksia pitkän päivän päätteeksi, mutta toinen juttu onkin sitten nämä suositut talviurheilulajit. Paleltumien lisäksi saadaan peput mustelmille luistelukentällä ja naapurin lasten ivailut siihen päälle. Tai mikä vielä pahempaa: suksesta silmään ja kuukausi sairaslomaa. Kyllä se talviurheilu on terveellistä!
